8.6.2002

Lähdimme tällä kertaa matkaan meille uudella laivalla eli Lindalinellä. Järkytys oli suuri kun satamaan päästyämme tajusimme laivan olevan todella pieni joten keinumista varmasti odotettavissa.

3 Matkalaista menivät edellä aikaisemmalla laivalla koska eivät mahtuneet enää samaan laivaan meidän kanssa. Ruokaa oli taas paljon mukana, kiitos lahjoittajien, suurinosa oli kissojen ruokaa mutta mukaan mahtui myöskin koirien penturuokaa josta on kova pula tarhalla. Eksyneet matkalaisetkin löysivät lopulta satamaan ja matka kohti Tallinnaa alkoi. Yllättävää kyllä matka meni nopeasti ja vaikka laiva hieman keinuikin ja laivalla oli todella kuuma selvisimme “ehjin nahoin” Tallinnaan. Verna- neitikin sai jo menomatkalla uuden kodin ja matkaa siis 14.6 Suomeen.

Meitä olikin satamassa odottamassa jo tuttu taksikuski joka edelliselläkin reissulla meitä kyyditsi. Matka jatkui tutuksi tulleen Maksimarketin kautta tarhalle jossa tarkoitus oli taas kuvata kaikki uudet koirat ja tutustua niihin, keräillä lisätietoja sivuilla olevista, täyttää vesikupit, siivoilla lasinsiruja pois ja ennen kaikkea viettää aikaa koirien kanssa ja antaa niiden tuntea että joku niistä kyllä vielä välittää vaikka ovatkin joutuneet hylätyiksi.

Tarhalla oli paljon pentuja ja muutenkin “uusia naamoja” jonkun verran. Itse löysin taas yhden joka sydämeni vei ja siitä syystä se saikin nimekseen Romeo.

Omalta osaltani reissu oli jälleen erilainen eli nyt olin Miran opissa opiskelemassa koirien maksamista tarhalle, papereiden laittoa kuntoon, varauksien tekoa ym. Tällä kertaa oli myöskin aikaa viettää omien suosikkien kanssa joista Huisku ja Jiro ovat ne ehdottomat ykköset niinkuin moni tietääkin. Huiskun kohdalla tilanne oli sen verran hyvä että sain sille kerrottua ilouutiset kodin löytymisestä ja että se pääsisi sunnuntaina kotihoitoon odottamaan seuraavaa reissuamme jolloin tulisin sen tuomaan suomeen (joka onkin sitten tarina erikseen koska silloin ei kyllä kyyneliä säästellä varmastikkaan) Jiro taasen oli mennyt huonompaan kuntoon eli sen jalka oli selvästi kipeä ja pahemman näköinen kuin ennen.

Tarhalla oli todella paljon porukkaa nyt reissumme aikana eli meitä Suomesta tulijoita oli 14, sitten paikalla oli n.20 Viron eläinsuojeluyhdistyksen ihmistä ulkoiluttamassa koiria ja siivoilemassa paikkoja ja sitten oli vielä Virolaisia koirankatsojia joista eräs nuori tyttö valitsi itselleen todella nätin sakemannisekoitusnartun jolla ikää ehkä n.4kk:tta. Tarhalla vierailevien suuri määrä aiheutti sen että hieman koirat olivat levottomia ja roskiakin sai keräillä jonkun verran (siis pusseja, papereita ym.)Viron eläisuojeluihmiset veivät muutamia koiria käymään eläinlääkärissä jolloin koin todellakin kauhunhetkiä kun näin niiden vievän Jiroa pois alueelta. Hetkeä aikasemmin samainen tyttö joka nyt Jiroa kuskasi oli tiedustellut erään toisen koiran kohtaloa joka oli sairas että onko sillä kotia koska muuten he vievät sen lääkäriin ja päästävät sateenkaarisillalle. Jiron kohdalla tietysti ensimmäinen ajatus oli se että koska Jiron jalka on niin huonossa kunnossa niin sitä viedään nyt lopetettavaksi mutta tyttö sai mut vakuutettua että vievät sen vain lääkäriin tutkittavaksi. Loppuajan kun Jiro oli poissa niin mä kädet hiestä märkänä vahdin parkkialuetta josko tulisivat takaisin Jiron kanssa ja niinhän siinä kävi että Jiro tuli takaisin. Oli jalka ollut sen verran tulehtunut että sai antibioottikuurin ja määrättiin lepoa, toinen lääkäriin päässyt nuori koira olikin sen verran huonossa kunnossa ettei sen selviämisestä ollut takuita, kuumetta yli 41 astetta ja oli joutunut tiputukseen. Mirakin löysi jälleen kerran elämää suuremman rakkauden, todella aran ja pelokkaan oloisen herran jonka nimesi Pusuksi :) johon saikin jo jonkunlaisen kontaktin kun jaksoi sen lähettyvillä istuskella ja näyttää sille ettei tee mitään pahaa sille vaan on valmis tarjoamaan sille rakkautta ja hellyyttä jotka Pusun elämästä selvästikkin ovat puuttuneet kokonaan :(

Koirien haku taisi sujua kaikilta osin suht hyvin. Itkusta vaan ei meinannut tulla loppua kun Mimmun pentua Simbaa haettiin ja Mimmu rupesi itkemään Simban perään niin sydäntä särkevällä äänellä. Onneksi Mimmulle jäi toinen hoidettava vielä eli ottopoika Noppa joka oli vielä kovin pieni poika.

Kerrankin olimme myöskin ajoissa Suomeen lähtevien koirien kanssa pihalla odottamassa taksia ja todellakin jouduttiin sitä odottamaan jonkun aikaa. Taksimatkakin satamaan sujui todella hyvin ja terminaalissa ensimmäiset oksennuksetkin näki päivänvalon kun Simba voi hieman huonosti ja Karla-raukka sai osansa niistä kun sattui seisomaan juuri alapuolella Simban ollessa mun sylissä. Laivamatkakin meni todella hyvin, mitä nyt Karla osoitti olevansa paljon rohkeampi kuin antoi ymmärtää tarhalla. Sillä myöskin oli selvästi äidinvaistoja kun tarjoutui Simballe varaäidiksi laivamatkan ajaksi. Regina taasen hurmasi kaikki todellisen filmitähden elkein eli kun kamera tuli näkyville neiti rupesi poseeraamaan ja kaikki ohikulkijat yritettiin saada pysähtymään. Batman oli ehkä hieman stressaantunut reissusta ja piti huolen ettei muut tulleet kovin lähelle häntä. Rietu ei oikein tiennyt missä olisi istunut / maannut ja välillä piti myöskin kertoa juttuja kovalla äänellä, Ornella ei myöskään tykännyt olla paikallaan vaan olisi selvästi halunnut kierrellä laivalla, Nuffi makaili boksissaan niinkuin Sipe ja Santtukin ja Hildur nukkui rauhallisesti.

Nuffin tilanne meitä hieman jännitti laivalla kun Tallinnan satamassa selvisi ettei neitokainen olekkaan puhdasrotuinen kääpiösnautseri. Loppujen lopuksi koira jäi ymmärrettävistä syistä Suomen päässä ilman kotia ja alkoi mieletön puhelinrumba sijaiskodin löytämiseksi. Loppujen lopuksi Nuffi matkasi mun kanssa pieneläinklinikalle pissatulehduksen takia josta sitten 4 tunnin odottelun jälkeen matkasimme kohti Marittan asuntoa jonne Nuffi jäi yökylään. Sunnuntaina Nuffi sitten löysi tiensä monen mutkan kautta Minnan luokse kotihoitoon Papa G:n seuraneidiksi jossa odottelee kodin löytymistä.

– Miia –