SOKRATES

"Sokrates on vanhempi, n. 8-vuotias, rauhallinen uros. Jouduttuaan tarhalle Sokrates vain makasi paikallaan, monet luulivat sen tekevän kuolemaa, mutta ei, sitkeä papparainen oli shokissa. Sokrates sopeutui nopeasti tarhan oloihin. Se on erittäin rauhallinen ja ystävällinen halinalle. Sokrates vaikuttaa erittäin viisaalta vanhukselta, joka tietää, että ketjussa on ihan turha riekkua, kun ei siitä kuitenkaan pääse pois, samoin uroksille on turha rähistä, kun kaikki ovat kuitenkin kiinni, eivätkä näin voi viedä maittavia herkkuja parempiin suihin. Sokrates on oikea jässikkä, sen rintakehä on todella leveä, halinallen mustassa turkissa näkyy valkoisia pieniä jälkiä ilmeisesti koiratappeluista muistoina. Säkä n. 60cm."

Sokrates sai kodin joulukuussa 2003:

Meillä on Aatun (ent. Sokrates) kanssa yhteiselo lähtenyt mukavasti käyntiin. Ensimmäisenä yönä ja seuraavana päivänäkin poika oli todella hermostunut, huohotti ja käveli levottomasti. Mutta pikkuhiljaa uusi koti tuli tutummaksi ja nyt Aatu makoilee jo päivisin sängyssä aivan kuin olisi tehnyt niin koko ikänsä.

Aatu syö hyvin, lähes kaikki kelpaa ja innokkaana lähtee ulos haistelemaan uusia hajuja. Remmin päässä poju kävelee nätisti, tosin joskus oikein innoissaan pyrkii vetämään, mutta on kuitenkin hyvin hallittavissa ja lopettaa vetämisen samantien, jos kiellän sitä. Ilman remmiä en ole Aatua juurikaan ulkona käyttänyt, mutta niinä kertoina kun se on saanut olla vapaana, se on pysytellyt kotipihalla ja tullut käskystä luokseni. Nimensä Aatu oppi viikossa ja hyvin tuntuu jo ymmärtävän suomenkielisiäkin käskyjä.

Joululomalla olimme Aatun kanssa paljon maalla vanhempieni luona, jossa poika sai juosta pihalla vapaana kahden muun koiran kanssa. Mitään suurempaa välien selvittelyä koirien kesken ei ole ollut - liekö sitten johtuvan siitä, että toinen vanhempieni koirista on tyttö ja toinen leikattu poika - mutta pari kertaa Aatu hiukan murisi, kun Nalle-poika yritti tulla samalle ruokakupille. Vanhempienikin kodissa Aatu saa olla kuin kotonaan ja ehkäpä se ottikin sen hiukan liian kirjaimellisesti, sillä visiitin ensimmäisenä päivänä Aatu "merkkaili" sisällä tuolinjalkoja ja ovia. Mutta toisella kerralla sellaista ei enää tapahtunut.
Äiti innokkaana opetti Aatun jo istumaan ja seuraavana onkin varmaan jo vuorossa "maahan". Muutenkin Aatulla oli oikein onnenpäivät jouluna, kun sai syödä kinkkua ja muita herkkuja.

Aatu on tähän mennessä ollut yksinään kotona muutaman tunnin korkeintaan kerrallaan, mutta tänään on sen ensimmäinen pitkä päivä yksin, kun tullaan kotiin vasta neljän jälkeen. Uskon kuitenkin, että se pärjää kotona hyvin yksinään, koska aikaisemmillakaan kerroilla ei ole ollut ongelmia.

Leikkimään Aatu ei vielä ( ? ) oikein ole oppinut, mutta ehkäpä sitten ajan kanssa...

Takaisin