Tämä hyvin pennun oloinen koirapoika oli löytänyt tiensä lasten leirille, jossa
se nukkui lasten kanssa teltoissa, kunnes se toimitettiin Rakveren tarhalle.
Akim muistuttaa minikokoista bokseria. Säkäkorkeutta sillä ei ole kuin n. 40cm.
Vaikka se näyttää ja on pennun oloinen, sillä on kuitenkin ikää siinä
1-3-vuoden paikkeilla. Akim on hirveän kiltti, se on energinen ja tulee toisten koirien kanssa
toimeen. Rähjäävään urokseenkin se suhtautui kuin toinen olisi halunnut vain leikkiä.
Akim ei sovellu kiltin luontonsa takia vahvaluontoisen koiran kaveriksi.
Lapsiperheeseen Akim olisi omiaan. Akim ei ole sohvaperunakoira vaan tulee vaatimaan
liikuntaa ja mielekästä tekemistä.
Kuulumisia kodista joulukuussa 2007:
Akim, nykyisin kotoisammin Kimi, Kimble.. (rakkaalla lapsella on monta
nimeä), saapui riemastuttamaan elämäämme elokuussa. Hakumatka sujui hyvin,
Akim oli alusta asti oma touhukas itsensä. Kotosalla Akimia tuli ulos
vastaan 3-vuotias sekarotuinen Helmi-narttumme. Akim rakastui Helmiin
"ensisilmäyksellä", mutta Helmi tuntui olevan hieman varautunut. Sisälle
päästyään koirat aloittivat melko riehakkaan leikin, joten Helmikin
hyväksyi uuden tulokkaan saman tien. Koirien ilta sujui leikkiessä ja
touhottaessa, Helmi edellä ja Akim perässä. Samalla tutuksi tuli myös
kissamme Brutus, tosin sitä Akimin piti jahdata muutamaan kertaan,
ennenkuin ymmärsi, että Brutus onkin ihan kiva kaveri.
Tulostaan seuraavana päivänä Akim joutui lääkäriin, sillä sen korvassa oli
vuotava haava jo parin viikon takaa. Akim käyttäytyi mallikkaasti ja
eläinlääkäri totesi sen terveeksi ja reippaaksi pojaksi. Korvaan ommeltiin
neljä tikkiä ja kotiinviemisiksi tuli kauluri, jota Akim kammoksui. Korvan
paraneminen sujui hitaasti, mutta muutaman kuukauden kuluttua haava
umpeutui lopulta kokonaan. Muistoksi jäi pieni lovi ja pahat muistot
eläinlääkäristä. Tikkien poistoreissulla Akim oli kuin toinen koira, se ei
meinannut antaa eläinlääkärin koskea itseensä, saati ottaa tikkejä pois.
Myös seuraavalla käyntikerralla eläinlääkärin käsittely osoittautui melko
mahdottomaksi, vaikka kyseessä oli pelkkä rokotus. Mutta emmeköhän me
pääse tästä ongelmasta eroon ajan kanssa.
Eläinlääkärin lisäksi sade on Akimin mielestä inhottava, ainakin silloin,
kun pitäisi lähteä ulos. Jos kuitenkin sateella ulos täytyy lähteä, Akim
kulkee mahdollisimman lähellä seiniä, pensaita, puita, tai muita
mahdollisia (tai vähemmän mahdollisia..) sateensuojia ja kääntyy välillä
mulkaisemaan taluttajaansa syyttävästi. Tosin nykyisin Akimilla on oma
lämmin takki, jonka kanssa sateisetkin lenkit ovat ihan ok, vaikka pää ja
tassut kastuvatkin takista huolimatta.
Akimin touhuja on ihana seurata. Koirapoika on varsinainen tehopakkaus ja
se on tuonut perheeseemme paljon uutta eloa. Kaiken kaikkiaan elämä Akimin
kanssa on ollut melko helppoa, se oppi tavoille nopeasti Helmiä
seuraamalla. Kahdet pissat tuli sisään tuloiltana, niitä lukuunottamatta
Akim on ollut täysin sisäsiisti. Eroahdistus ei möyskään ole ollut
ongelma, vaikka muutaman kerran kotona onkin odottanut lattialle levitelty
roskapussi. Niin, ja yhden kauppareissun aikana kekseliäät karvatassumme
päättivät lähteä itse lenkittämään itseään.. Oli siinä ihmettelemistä, kun
naapurimme soitti, että koiramme juoksevat vapaina pitkin maita ja
mantuja. Ulko-ovemme oli siis lukittuna, mutta se ei ollut este näppärille
haukuillemme. Onneksi pääsimme äkkiä kotiimme ja saimme mutaiset ja
onnelliset karkurit sisään vahingoittumattomina. Viisaina koirina olivat
vielä laittaneet ulko-oven kiinni peräänsä! Tapauksessa riitti
ihmettelemistä ja harkitsimme jo koirien ilmoittamista Talentiin.. :)
Suurimmaksi osaksi Akim on kuitenkin pärjännyt hienosti Helmin ja
Brutuksen kanssa poissaollessamme, eikä mitään roskapussia kummempaa ole
tuhoutunut. Lisäksi lukkosuoja oven sisäpuolella estää innokkaiden
ulkoilijoiden omat seikkailut..
Akimin tapa peittää luut (joskus myös lelut ja villasukat) ihmetyttää
Helmiä kovasti. Yleensä Helmi katselee tätä perusteellista toimitusta
vierestä ja käy nappaamassa luun itselleen Akimin lopetettua. Sitten kun
luu unohtuu Helmiltä, Akim käy vuorostaan hakemassa sen itselleen ja
piilottaa uuteen paikkaan. Ja sitten Helmi perässä hakemaan.. :)
Muiden koirien kanssa Akim käyttäytyy todella mallikkaasti, se ei rähise
toisille uroksille, eikä muillekaan koirakavereille. Se ei myöskään välitä
jos sille rähistään, vaan haluaisi silti leikkiä. Lelut ovat kovasti
Akimin mieleen, ja yleensä koiramme kantavat toisilleen vuorotellen leluja
pyytäen toista leikkimään. Usein ne saavatkin hyvät leikit aikaiseksi,
etenkin silloin kun telkkarista tulee suomenkielistä ohjelmaa. Leikit kun
eivät ole ihan äänettömiä. :)
Akim on ihana, suloinen ja kiltti koira. Välillä hiukan itsepäinen, mutta
enimmäkseen todella miellyttämisenhaluinen ja innokas auttamaan kaikessa,
mihin se vaan otetaan mukaan. Olemme monesti miettineet, miksi joku on
hylännyt Akimin kaltaisen koiran ja millainen sen menneisyys on, sillä se
jaksaa edelleen luottaa jokaiseen vastaantulijaan ja menee innoissaan
häntää heiluttaen pyytämään rapsutuksia. Toisen koiran ottamista emme ole
missään nimessä katuneet, sillä Akim on mahtava koira, jolla on suuri
sydän. Se jaksaa päivästä toiseen osoittaa kiintymystään ja piristää
päiväämme touhuillaan. On ihanaa tulla kotiin rankan päivän jälkeen, kun
Akim tulee iloisena vastaan häntä pyörien ja pomppien ja pussaillen Helmin
kanssa kilpaa. Päivän päätteeksi Akim hipsii hissuksiin väliimme
nukkumaan, laittaa päänsä tyynylle ja kaivautuu peiton alle. Sitten vielä
tyytyväinen huokaus, jonka jälkeen alkaa tasainen tuhina ja kuorsaus.
Iso kiitos kaikille Pelastetaan Koirat Ry:n työntekijöille, teette todella
hienoa työtä! Ilman teitä olisimme jääneet paitsi monesta ihanasta ja
arvokkaasta kokemuksesta.
Terveisin, Akim, Anna, Eetu, sekä Helmi ja Brutus.
