HARJUMAAN ARJUMAND

Arjumand löytyi kadulta vain pari päivää ennen tarhareissuamme tammikuussa 2005. Arjumand makasi kopillaan hievahtamatta, seuraten tarhan vilinää. Lähestyessäni sitä, Arjumand vetäytyi kauemmas, mutta tuli luokseni ilman herkkuja, työntäen takapäänsä syliini hyväntahdon eleenä. En aluksi meinannut saada silmäkontaktia tähän kultaisen oloiseen ja alistuvaan raasuun. Hetken kuluttua mummeli kellahti syliini halittavaksi ja silitellessäni sen järkyttävän kuntoista talviturkkia, osui käteni johonkin märkään. Nostin lavan päällä olevia karvoja nähdäkseni paremmin mitä siellä oli ja järkytyksekseni n. 5x20cm alue ihoa ja lihaa nousi mukana. Lavan päällä oli järkyttävin ikinä näkemäni palkeenkieli joka valui vihreää mätää. Myös muualla kropassa ja korvissa oli haavoja ja ruhjeita.

Arjumand vietiin kotihoitoon ja lääkäriin. Se sai antibiootit, palkeenkieli ommeltiin umpeen, samoin toiseen korvaan laitettiin tikkejä. Eläinlääkärin arvion mukaan joku suurempi koira oli käynyt tämän mummelin kimppuun ja pahasti. Koska Arjumand ontui toista etujalkaansa, se kuvattiin. Eläinlääkäri totesi selkärangan murtuneen aikoinaan kahdesta eri kohdasta ja ihmetteli kuinka koira pystyi kävelemään tai oli yleensä edes hengissä. Kipuja selkä ei kuitenkaan ainakaan vielä tuota ja ontuminen johtuu mitä ilmeisemmin lavan yläpuolella olevasta haavasta.

Arjumand osoittautui kotihoidossa täydelliseksi koiraksi. Mummeli tuli ongelmitta toimeen toisten koirien kanssa, myös tiineän nartun. Se oli leikkisä, reipas, sisäsiisti ja hiljainen. Sellainen Arjumand on vieläkin. Arjumand ei noteeraa rähiseviä koiria, kissoja se alkoi hieman jahtaamaan, mutta ei satuttanut niitä. Ulkona aidatulla alueella vapaana ollessaan se omaa vahtiviettiä, mutta remmissä niin ihmisten kuin toistenkin koirien ohitukset onnistuvat mallikelpoisesti. Arjumand sopeutuu hyvin kerrostaloonkin, ei hauku rapun ääniä ja portaatkin mummeli kulkee vaivatta, ainakin vielä.

Hampaat Arjumandilla on erittäin kuluneet, se on myös aliravittu ja karva on huono. Mutta mikään ei tunnu lannistavan tämän maailman kultaisimman koiran elämäniloa, onnea ja tyytyväisyyttä. Selästä huolimatta Arjumand pääsee sohvalle ja sänkyyn, jossa se mielellään nukkuukin, ihmisen kainalossa. Arjumand on todella läheisyydenkipeä, mutta sillä ei ole eroahdistusta. Se ei tunnu osaavaan yhtään ainoata käskyä, mutta mihinpä se niitä tarvitsisikaan, sillä tämä mummeli toimii ajatuksen voimalla. Rehellisesti voin todeta, että Arjumand on ehdottomasti kiltein, pyyteettömin, hyvä tapaisin ja tyytyväisin koira, mitä olen ikinä tavannut ja olen tavannut todella paljon koiria.

Arjumand on siis nyt meillä hoidossa, mummelin piti antaa kuntoutua meillä rauhassa. Mutta Tipun (sivuillamme valitettavasti etsimässä kotia) stressaama Karu ei hyväksy mummelia, joka tekee kaikki elkeet miellyttääkseen jääräpäistä vanhaa urosta. Tyhmänä ajattelin, että Arjumandin tulo helpottaisi myös Karun ja Tipun välejä, sillä siskoni vanhojen narttujen läsnäollessa Tipu käyttäytyy siivosti, vaan ei liian kiltin Arjumandin. Arjumand ei tunnu osaavaan puolustaa itseään koirilta tai ihmisiltä, se väistää varoittavaa koiraa, leikkii leikkisän pienemmänkin koiran kanssa satuttamatta pikkuista ja Arjumand tuntuu tykkäävän enemmän nartuista kuin uroksista, mutta uroksetkin tietenkin ovat kivoja tämän mummelin mielestä.

Tilanteemme on erittäin hankala, sillä Karua ja Arjumandia ei voi pitää samassa tilassa vapaana, emme voi ottaa riskiä että Karu repisi tikit irti tai satuttaisi Arjumandin selkää. Vaikka Arjumand onkin niin kultainen kuin vain voi olla, ulkona ei tule ainoakaan ihminen juttelemaan, koiran omistajatkin kiertävät kaukaa tämän könköttävän mummelin. Pari ohitusta olemme sentään saaneet kokea ja voi sitä ylpeyttä, jolla tätä mummelia sain taluttaa! Toinen koira yritti kovasti haistella Arjumandia omistajan kielloista huolimatta, minä en sanonut mitään, kävelimme remmi löysällä ja mummeli kulki 1m päästä toisesta koirasta, luomatta edes silmäystä. Arjumand osaakin olla noteeramatta asioita todella ilmiömäisesti, mikäli tahtoo, aivan kuin sen kirkkaat ja kaihittomat silmät olisivat sokeat ja ilmeikkäät korvat kuurot.

Arjumandiin ihastuu jokainen, joka viettää tämän herttaisen mummelin kanssa edes 5min, mitä enemmän Arjumandin kanssa viettää aikaa, sitä enemmän siihen ihastuu, rakastuu ja kiintyy. Olenkin sanonut, että jos kaikki koirani olisivat kuin Arjumand, olisin ehdottomasti maapallon onnellisin koiranomistaja ja ylpein! Tähän mummeliin sopii täydellisesti vanha sanonta "ei ole koiraa karvoihin katsominen".

Yhteydenotot Mira Kurkeen ma-pe 17-20 0504631143

Takaisin