HARJUMAAN ARJUMAND
Arjumand vietiin kotihoitoon ja lääkäriin. Se sai antibiootit,
palkeenkieli ommeltiin umpeen, samoin toiseen korvaan laitettiin
tikkejä. Eläinlääkärin arvion mukaan joku suurempi koira oli käynyt
tämän mummelin kimppuun ja pahasti. Koska Arjumand ontui toista
etujalkaansa, se kuvattiin. Eläinlääkäri totesi selkärangan murtuneen
aikoinaan kahdesta eri kohdasta ja ihmetteli kuinka koira pystyi
kävelemään tai oli yleensä edes hengissä. Kipuja selkä ei kuitenkaan
ainakaan vielä tuota ja ontuminen johtuu mitä ilmeisemmin lavan
yläpuolella olevasta haavasta.
Arjumand osoittautui kotihoidossa täydelliseksi koiraksi. Mummeli tuli
ongelmitta toimeen toisten koirien kanssa, myös tiineän nartun. Se oli
leikkisä, reipas, sisäsiisti ja hiljainen. Sellainen Arjumand on
vieläkin. Arjumand ei noteeraa rähiseviä koiria, kissoja se alkoi hieman
jahtaamaan, mutta ei satuttanut niitä. Ulkona aidatulla alueella vapaana
ollessaan se omaa vahtiviettiä, mutta remmissä niin ihmisten kuin
toistenkin koirien ohitukset onnistuvat mallikelpoisesti. Arjumand
sopeutuu hyvin kerrostaloonkin, ei hauku rapun ääniä ja portaatkin
mummeli kulkee vaivatta, ainakin vielä.
Hampaat Arjumandilla on erittäin kuluneet, se on myös aliravittu ja
karva on huono. Mutta mikään ei tunnu lannistavan tämän maailman
kultaisimman koiran elämäniloa, onnea ja tyytyväisyyttä. Selästä
huolimatta Arjumand pääsee sohvalle ja sänkyyn, jossa se mielellään
nukkuukin, ihmisen kainalossa. Arjumand on todella läheisyydenkipeä,
mutta sillä ei ole eroahdistusta. Se ei tunnu osaavaan yhtään ainoata
käskyä, mutta mihinpä se niitä tarvitsisikaan, sillä tämä mummeli toimii
ajatuksen voimalla. Rehellisesti voin todeta, että Arjumand on
ehdottomasti kiltein, pyyteettömin, hyvä tapaisin ja tyytyväisin koira,
mitä olen ikinä tavannut ja olen tavannut todella paljon koiria.
Arjumand on siis nyt meillä hoidossa, mummelin piti antaa kuntoutua
meillä rauhassa. Mutta Tipun (sivuillamme valitettavasti etsimässä
kotia) stressaama Karu ei hyväksy mummelia, joka tekee kaikki elkeet
miellyttääkseen jääräpäistä vanhaa urosta. Tyhmänä ajattelin, että
Arjumandin tulo helpottaisi myös Karun ja Tipun välejä, sillä siskoni
vanhojen narttujen läsnäollessa Tipu käyttäytyy siivosti, vaan ei liian
kiltin Arjumandin. Arjumand ei tunnu osaavaan puolustaa itseään koirilta
tai ihmisiltä, se väistää varoittavaa koiraa, leikkii leikkisän
pienemmänkin koiran kanssa satuttamatta pikkuista ja Arjumand tuntuu
tykkäävän enemmän nartuista kuin uroksista, mutta uroksetkin tietenkin
ovat kivoja tämän mummelin mielestä.
Tilanteemme on erittäin hankala, sillä Karua ja Arjumandia ei voi pitää
samassa tilassa vapaana, emme voi ottaa riskiä että Karu repisi tikit
irti tai satuttaisi Arjumandin selkää. Vaikka Arjumand onkin niin
kultainen kuin vain voi olla, ulkona ei tule ainoakaan ihminen
juttelemaan, koiran omistajatkin kiertävät kaukaa tämän könköttävän
mummelin. Pari ohitusta olemme sentään saaneet kokea ja voi sitä
ylpeyttä, jolla tätä mummelia sain taluttaa! Toinen koira yritti kovasti
haistella Arjumandia omistajan kielloista huolimatta, minä en sanonut
mitään, kävelimme remmi löysällä ja mummeli kulki 1m päästä toisesta
koirasta, luomatta edes silmäystä. Arjumand osaakin olla noteeramatta
asioita todella ilmiömäisesti, mikäli tahtoo, aivan kuin sen kirkkaat ja
kaihittomat silmät olisivat sokeat ja ilmeikkäät korvat kuurot.
Arjumandiin ihastuu jokainen, joka viettää tämän herttaisen mummelin
kanssa edes 5min, mitä enemmän Arjumandin kanssa viettää aikaa, sitä
enemmän siihen ihastuu, rakastuu ja kiintyy. Olenkin sanonut, että jos
kaikki koirani olisivat kuin Arjumand, olisin ehdottomasti maapallon
onnellisin koiranomistaja ja ylpein! Tähän mummeliin sopii täydellisesti
vanha sanonta "ei ole koiraa karvoihin katsominen".
Yhteydenotot Mira Kurkeen ma-pe 17-20 0504631143
Arjumand löytyi kadulta vain pari päivää ennen tarhareissuamme
tammikuussa 2005. Arjumand makasi kopillaan hievahtamatta, seuraten
tarhan vilinää. Lähestyessäni sitä, Arjumand vetäytyi kauemmas, mutta
tuli luokseni ilman herkkuja, työntäen takapäänsä syliini hyväntahdon
eleenä. En aluksi meinannut saada silmäkontaktia tähän kultaisen
oloiseen ja alistuvaan raasuun. Hetken kuluttua mummeli kellahti syliini
halittavaksi ja silitellessäni sen järkyttävän kuntoista talviturkkia,
osui käteni johonkin märkään. Nostin lavan päällä olevia karvoja
nähdäkseni paremmin mitä siellä oli ja järkytyksekseni n. 5x20cm alue
ihoa ja lihaa nousi mukana. Lavan päällä oli järkyttävin ikinä näkemäni
palkeenkieli joka valui vihreää mätää. Myös muualla kropassa ja korvissa
oli haavoja ja ruhjeita.
Takaisin