ARONA
Kuuletko luojani kuuletko mua
En tiedä varmasti mikä tässä Samuli Edelmannin kappaleessa rakasta mummeliamme kosketti,
Mummelissa asui vanhan koiran suuri viisaus ja ymmärrys ja sen kyky sopeutua uuteen elämäänsä välittömästi
"Mammans lilla gumman", meillä on sinua ikävä.
T. Marjann
"Arona on 10-vuotias kodista tuotu rottweilernarttu. Todella kiltti ja
rauhallisempi kuin kämppis Aron =) Aronalla ikää on jo sen verran, että sen
tulisi saada sen arvoinen loppuelämä jossakin muualla kuin tarhanoloissa.
Aronalla on etujalkojen välissä roikkuva, ilmeisesti, kasvain. Olisitko sinä se joka
tarjoaisi vanhalle rouvalle kunnon lopuelämän?"
Arona uudessa kodissaan:
" Puhdasta vettä janoan
Puhdasta satamaa
Sielu on rikki, repaleinen
Tuulessa lepattaa
kanna mua siivilläs kannata mua
kuuletko luojani kuuletko mua
en tahtoisi yksin mä taivaltaa"
mutta tätä kappaletta hän kuunteli pää kallellaan. Rakas "pieni tammihiireni" ehti taivaltaa
kanssamme n. puolitoista vuotta ennen siirtymistään sateenkaarisillalle heinäkuussa.
Vaikka yhteiseloomme mahtui sairauksia ja useampiakin leikkauksia, joista viimeinen oli sitten kohtalokas,
en silti antaisi yhteistä aikaamme pois niin paljon mummeli meille antoi. Onneksi olin 9 kuukautta
yhteisestä ajastamme opintovapaalla, joten mummeli sai viettää rauhaisia eläkepäiviä maaseudulla.
ensimmäisestä minuutista lähtien oli melkeinpä jotain maagista.
Mummelin viimeinen leposija on kotikallion kupeessa omalla pihalla.