Koirakolmikko Bars, Tarzan ja Dotša ovat taas kerran muistutus ihmisen välinpitämättömyydestä ja
koiran ihmeellisestä kyvystä positiiviseen ajatteluun ja selviytymiseen.
Pari vuotta sitten Paldiskissa oli EU-määräysten takia suljettu eräs tehdas. Tehtaan pihalle oli jätetty viisi koiraa ketjuissaan koppeihinsa kiinni.
Noin vuosi sitten paikalliset ihmiset huomasivat koirat ja alkoivat tuoda niille mitä milloinkin kenelläkin oli tarjota ruoaksi.
He toivat myös pahvinpaloja tms. jottei niillä olisi niin kylmä maata maassa, sillä
useita vuosia nämä koirat olivat viruneet niin lyhyissä ketjuissa, että vaikka ketjut olivat koirankopeissa kiinni, eivät koirat
yltäneet koppeihinsa sisälle. Koirien alla oli paksu kerros mutaa ja ulostetta. Koirat olivat likaisia, nälkiintyneitä, ilman juomavettä ja niiden kyljissä ja mahan alla oli isoja likaisia takkuja.
Yksi paikalla käyneistä kirjoitti näin: "Olosuhteet olivat niin kamalat, että niiden ajatteleminen saa minut vieläkin oksentamaan. Luulin oikeasti ennen tämän paikan näkemistä, että
olisin nähnyt jo kaiken. Jouduin pesemään kenkäni ja vaatteeni joka kerta kun tulin kotiin koiria auttamasta, koska siellä oli mutaa ja ulostetta joka paikassa... ja ne asuivat tässä
epätoivon ja mädäntymisen kuilussa - Olivat asuneet melkein kaksi vuotta!"
Kaikista onnettomimman näköisellä koiralla oli ketjumallinen kaulapanta kasvanut kiinni ihoon, kaula oli auki ja madäntyneen haju karmea.
Toiselta koiralta puuttui iso osa korvaa, se vapisi kauttaaltaan ja sen katse oli pelokas ja alakuloinen.
Kolmas koira oli niin nälkäinen, että ahmittuaan ruoan oksensi kaiken, koska sen suu oli niin kuiva ettei pystynyt syömään.
Onneksi pari viikkoa sitten yksi nuori nainen sai tarpeekseen ja alkoi ottaa yhteyttä eri tahoihin saadakseen koirille apua.
Kun koirien kohtalo tuli julkisuuteen, koirista kaksi heikointa hävisivät seuraavana yönä. Loppujen kolmen
onnekkaan tie vei Tallinnan koiratarhalle 16.11. Rankkurin hakiessa koiria, ne suhtautuivat pelastajaansa avoimen ystävällisesti. Vain vanhin
koirista oli peloissaan murissut, mutta sekin oli saatu silti mukaan.
17.11.07 eli heti seuraava päivänä tapasin tämän ketjuperheen tarhalla.
Ei olisi uskonut, että nämä karvakuonot olivat juuri vapautettu henkisestä ja fyysisestä kidutuksesta.
Jokainen niistä katseli maailmaa, ohi meneviä ihmisiä ja toisia koiria uteliaana ja häntä heiluen. Olihan niillä sentään
häkki, jossa oli vapautta enemmän kuin ikinä elämänsä aikana olivat kokeneet.
Nämä koiraset voivat olla sukua keskenään, sillä niistä kaikista löytyy saman tyylisiä piirteitä. Luultavasti
näissä kaikissa on ainakin collieta. Barsissa on saksanpaimenkoiramaisia ulkonäköpiirteitä, mutta kuono on kapea kuin colliella.
Kaikkien käytös on myös samantyylistä. Kun häkin oven avasi, vastassa oli ystävällinen, mutta hitusen aristeleva koira, joka nätisti
odotti hihnan laittoa ja ryntäämättä lähti mukaan - Jollain tavalla arkoja, mutta uteliaita kaikelle uudelle. Nämä aikuiset koirat olivat kuin Liisa Ihmemaassa.
11-vuotias Bars'kin lähti innoissaan lenkkeilemään. Nuuskutteli uusia hajuja ja heilutti kaikille koirille häntäänsä.
Bars näytti hassulta kun otin siitä kuvia. Se oli todella ystävällisen kiinnostunut tietämään millä kummalla häntä osoittelin.
Tältä herralta löytyy pilkettä silmäkulmasta. Se ei halua olla vanha, niinkuin sen ikä osoittaa, vaan elää vielä jonkun aikaa oikeaa koiran elämää tai mieluummin kauemminkin.
Vähän aikaa oltuani sen häkissä rapsuttelemassa Bars kiinnostui kamerani suojasta ja alkoi leikkimään sillä. Sitten se innostui kutsumaan minuakin leikkimään.
Varovasti otti hampailla kiinni ja hyppäsi vasten ilman, että kuitenkaan kosketti tassuillaan. Vähän hyppeli sinne tänne, mitä nyt liukkaalla alustalla pystyi.
Bars toivoo hitusen leikkiä, hitusen säännöllisiä lenkkejä, enemmän rapsutusta ja vielä enemmän hellyyttä. Tällä herralla elämä alkoi vasta nyt - Ainoa avoin asia on se, että mistä löytyy hienolle herralle oma koti kenen luona tätä elämän ihanuutta ehdoitta ja peloitta saisi toteuttaa.
Barsin säkäkorkeus on n. 65cm.
Bars sai kodin joulukuussa 2007.
