Piilossa heinikossa, yksinäinen koppi, missä asustelee laihassa kunnossa oleva Blasco.
Koppi on sen turvapaikka, lämmin ja turvallinen, enkä ihmettele sitä laisinkaan. Blasco oli jätetty metsään oman onnensa nojaan, missä se eleili yksinäisenä, hyljättynä ja aliravittuna.

Blasco ei ole menettänyt uskoa ihmisiin, vaan se antaa kosketella itseään, nojautuu syliin ja antautuu hyväilyille. Poika kuitenkin palaa pian takaisin oman kopin suojaan, turvaan.
Toisista koirista poika ei erityisemmin välittänyt, eikä pitänyt itsestään mitään meteliä, oli kuin hän haluaisi vaan olla kaikille näkymätön... :(

Blasco on nuori poika, sen valkoiset hampaat puhuvat puolestaan. Arvioimme iän olevan n. 3 vuoden hujakoilla. Blascon turkki ja lihakset ovat huonossa kunnossa johtuen suurimmaksi osaksi sen olemattomasta ruokavaliosta. En voi olla kuitenkaan maalaamatta päässäni kaunista kuvaa koirasta, joka pikkuhiljaa elämässään muuttuu "sammakosta prinssiksi", sillä prinssin ainesta Blascosta löytyy!

Toivoisin Blascon saavan tulevaisuudessa omalta ja ehdottomasti viimeiseltä kodilta kannustusta ja rohkaisuja, koska Blasco on erittäin alistuneen oloinen poika. Terveellinen ruokavalio, rakkaus ja säännöllinen liikunta ovat myös elinehtoja Blascolle uudessa kodissaan.
Jos Blasco saisi toivoa, uskoisin sen haluavan rauhalliseen paikkaan,vaikkapa maalle tai kaupungin laitamille, kaupungin sykkivä sydän voi olla sille liikaa.

Blascon säkäkorkeus on n. 65cm ja poika odottelee sitä omaa rakasta kotia Virumaalla.

18.07.2008 Blasco oli ravistanut ujon ulkokuorensa irti. Se hyppi villinä ihmisen huomiosta ja otti kaiken rakkauden vastaan mitä ikinä irti sai.

25.7.2008 Olen niin onnellinen, Blascon muodonmuutos sammakosta prinssiksi on alkanut! Hän oli muuttunut kuukaudessa niin paljon, etten samaksi koiraksi meinannut tunnistaa!
Poika on saanut itseluottamusta lisää ja jaksaa edelleenkin rakastaa ihmisiä. Sen kyyristelevä asentokin on hävinnyt samaa tahtia, kun ruoho on katkennut sen kopin ympäriltä. Siitä on tullut sosiaalisempi ja se on aidon kiinnostunut ympärillään tapahtuvista asioista. Ihmisten lähestyessä häntä, poika nousi takajaloilleen, ottamaan huomiota ja haleja vastaan. Blasco ei kuitenkaan haukkunut, vaan tyytyi hiljaisen pojan rooliin :)

Paahteisessa auringossa se hakeutui koppinsa varjoiselle seinustalle, mutta pelkkä katse häneen sai pojan suupielet nousemaan ja pojan juoksemaan luokseni, ihanaa! Blasco odottaa edelleen sitä rakastavaa omaa kotiaan ja haluaisi sinne tietenkin mahdollisimman pian!

Blasco sai kodin lokakuussa 2008.