Voi Candela, Candela, mikä kultakimpale sinä oletkaan! Annas kun kerron sinusta hiukan, josko joku tulisi ja hakisi sinut ikiomaan kotiin. Yhdessä häkissä on koira kiinnitettynä kettingillä koppiin. Koira ei suinkaan ole vihainen, vaan ilman kettinkiä se hyppäisi koppinsa katolle ja siitä edelleen häkin laidan yli vapauteen. Saanko esitellä; Candela. Candela meni eräänä päivänä kehitysvammaisten ihmisten hoitolaitoksen pihalle. Voi miten onnellinen päivä se laitoksen asukeille olikaan! He paijasivat ja silittelivät tätä yllättävää vierasta, joka lempeästi otti lähelleen kaikki, jotka tulla halusivat. Candela ei tietenkään voinut sinne jäädä ja matka suuntautui Rakveren tarhalle. Sielläkään Candelan ystävällisyys ei jäänyt huomaamatta. Pian koululaiset, jotka tarhalla käyvät, alkoivat lenkittää Candelaa ja siitä tulikin yksi heidän suosikeistaan. Kun minä otin Candelan lenkille, minulla oli vauvani kantoliinassa mukana. Ei puhettakaan, että Candela olisi hyppinyt minua vasten, kun vauva oli siinä. Lenkin varrella pysähdyimme, jotta Iitu-vauva ja Candela voivat tutustua. Suukkojahan siitä seurasi. Tässä vaiheessa kehotankin vilkaisemaan kuvia uudestaan, koska ne kertovat enemmän kuin ne kuuluisat tuhat sanaa. Emmekö me näytäkin kuvissa siltä kuin siinä olisi perhe päiväkävelyllä? Jaa, mutta täytyyhän minun kertoa sinusta Candela vielä jotain. Aluksi vauhti oli hieman vauhdikasta, kun lenkille lähdettiin, mutta jo joidenkin kymmenien metrien päästä vauhti rauhoittui ja muuttui miellyttäväksi menoksi. Satuimme ilmeisesti johonkin ruuhka-aikaan liikkeelle eräälle pikkutielle, sillä siinä tuli autoja edestä ja takaa. Candela kulki kuitenkin nätisti tien sivussa pienellä kehotuksella. Candela tapasi myös lenkin päätteeksi Bellatrix-nartun, eikä mitään ongelmia tässäkään suhteessa ollut. Täydellinen kultakimpale siis, mitäpä muutakaan tässä voisi todeta :). No niin, Candela. Nyt minä olen tällä erää voitavani tehnyt ja nyt me jäämme vain odottamaan. Me varmasti molemmat toivomme, että odottaminen jää mahdollisimman lyhyeksi. 27.8.2008 Candela oli tapaamispäivänämme varsin sporttisella tuulella ja viiletti narunsa kanssa aikamoista vauhtia. Candela kuuluu niihin koiriin, joille tarhalla oleminen rupeaa tekemään hallaa, hitaasti mutta varmasti. Candela on touhukas ja kivalla tavalla eloisa, mutta ilman mitään mahdollisuutta purkaa tarmoaan, se rupeaa patoamaan energiaansa. Kun vihdoin Candela pääsee ulkoilemaan, se tuntuu yrittävän hätäännyksessään käyttää jokaisen minuutin mahdollisemman tehokkaasti, viilettäen ja nuuskutellen ympäriinsä. Candelan olisi nyt todella tärkeää päästä uuteen kotiin, jossa se saisi ulkoilla ja seurustella mielin määrin. Tuskin Candela enää sitten kotona mikään täysi himolenkkeilijä jaksaa ollakaan, varmasti tarhalla alkuajoilla tapaamamme Candela palaa kuvioihin hyvinkin nopeasti. Ulkoilimme Fred-koiran kanssa ja Candela suhtautui miesseuraan tyynesti ja ystävällisesti. Se esitti myös, että se osaa istua pyynnöstä! Candelan ulkomuodosta täytyy sanoa, että sen vanhemmat valokuvat eivät tee piiruakaan oikeutta sille. Se ei ole missään nimessä tavallisen tai jopa nuhruisen näköinen, se on upea ja todella kaunis! Ja 60 cm:n korkeus on oikein passeli, Candela on koirankokoinen, ei liian pieni tai mikään mörssäri. Candela kaipaa pikaisesti omaa kotia, jossa se saa viettää normaalia, laadukasta koiran elämää. Candela sai kodin syyskuussa 2008.

Takaisin