Caston on elämän raihnaannuttama poika, jonka olemuksessa "kova elämä" näkyy selvästi.
Onko se niin iäkäs, kipeä vai onko sitä kohdeltu huonosti, sitä en pysty sanomaan. Castonin karva tuntuu käsissäni siltä, kuin sitä ei olisi koskaan pesty tai harjattu.
Sen hampaat näyttävät iäkkään koiran hampailta ja takajalat ovat heikot. Kun meikäläisen tyyppinen ihminen huomaa tuollaisen resuisen kodittoman koiran,
menee sen luo ja kuulee kuinka se mielihyvästä alkaa urisemaan painaen päänsä syliin, ei mikään pysty estämään minua. Tulee vahva halu auttaa.
Halu nähdä mitä kunnon ravinto, lämpö, lääkärihoito ja huolenpito saisi aikaan. Toisiko se tullessaan koiralle elämän arvoisen elämän vai matkan
sateenkaarisillalle tutun ja rakkaan ihmisen saattamana. Tunnen tehtäväkseni etsiä se ihminen, joka olisi sen valmis puolestani tekemään.
Kävin Castonin kanssa kävelemässä. Annoin sen kaikessa rauhassa nuuskia paikkoja ihan sen omaan tahtiin. Huomasin kuinka se selvästi piristyi päästessään
pois häkistään, josta oli tullut sen vankila. Kun ohitimme muita häkeissä olevia uroksia, Caston kasvoi hiukan pituutta ja alkoi hieman jopa mahtailemaan.
Se ei haukkunut, mutta urostelevaa kurkkuääntä se kyllä jakeli urokselle kuin urokselle. Minun ei tarvinnut kuin hiukan jutella sille niin se tuli jo hymy naamalla luokseni.
Se oli selvästikin mielissään, kun sai hätyytellä varmuuden vuoksi muita urhostelijoita läheisyydestäni =)
Sydän särkyi, kun saattelin uuden ystäväni takaisin häkkiin, laitoin oven kiinni ja matkasin pois tarhalta Castonin itkun soidessa korvissani
Yhteydenotot Susanne 050-4915519, arkisin 18.00-20.30 ja viikonloppuisin 15.00-17.00
