CEVIN
| 17.5.06 Cevin on parantunut leikkauksesta hienosti eikä sen liikkeistä huomaa että sille olisi joskus tehty jokin leikkaus. Ainoastaan jalassa oleva arpi ja vielä
melko karvaton leikkaus kohta muituttavat tästä koska karvojen takaisin kasvaminen vie aikaa. Cevin on hyvin kiltti ja tottelevainen koira. Se on ollut hoitoperheen
alle kouluikäisen lapsen kanssa lenkilläkin eikä se vedä tai hötkyile mihinkään vaan uskoo ihan kaikkia ihmisiä. Vaikka Cevin onkin isohko koira sitä voi silti taluttaa
aivan ohuella hihnalla, se tulee välittömästi irti ollessaan kutsusta luokse ja tulee hyvin toimeen niin uroksien kuin narttujenkin kanssa. Uroksien kanssa ainoastaan
ihmisen huomion ollessa kyseessä Cevinin pitää vähän isotella ja näyttää kenelle huomio kuuluu, mutta silloinkaan se ei hyökkää kenenkään kimppuun vaan
tyytyy vähän murahtelemaan ja röyhistelemään rintojaan. Todella ihana koira, joka on odotellut jo aivan liian kauan sitä omaa rakastavaa ja sen arvoista kotia.
8.4.06 Cevinin jalka on täysin parantunut leikkauksesta. Kotihoitaja kertoi ettei sitä edes enää huomaa Cevinin puuhastelessa normaalisti että sillä olisi mitään vikaa jalassaan ollut, ainoastaan silloin kun Cevinillä on vauhti päällä eli juoksee niin silloin ontuu jalkaa hieman muttei muuten. Cevin on jo pitkään odotellut omaa kotia hoitopaikassaan, missä on se koti joka rakastaisi tätä poikaa täydestä sydämestään ja näyttäisi pojalle ettei sen tarvitse enää ikinä kärsiä nälästä ja kylmyydestä sekä ihmisen julmuudesta. 23.2.06 Cevinin jalka on operoitu ja siitä jouduttiin poistamaan reisiluun päätä. Pojan jalasta on nyt tikit otettu pois ja jalan paraneminen on hyvällä vauhdilla. Hyvin suurella todennäköisyydellä se ontuu kuitenkin takajalkojaan loppuelämänsä mutta se ei tätä poikaa näytä vaivaavan tippaakaan eikä myöskään tarvitse siihen kipulääkitystä ym. Cevinin leikannut lääkäri sanoi pojan joskus törmänneen selvästi auton kanssa ja iän myötä sille voi ehkä tulla ongelmia selän suhteen kun ontunut jo pitkään. Mistä löytyisi Cevinillekin se oma rakastava koti jossa se saisi tuntea jonkun vihdoinkin välittävän ja rakastavan sitä kaikista vioista ja taisteluvammoista huolimatta ja jossa sen sisäistä kauneutta arvostettaisiin enemmän kuin ulkoista?
2.2.06 Cevin pelastettiin kotihoitoon yhdessä usean muun eläimen kanssa Tallinnan
ulkopuolelta paikasta jonka omistaja oli joutunut n.6kk sitten vankilaan ja
eläimet elivät keskenään ulkona talon pihamaalla muutamien laitapuolen
kulkijoiden seassa. Cevin omassa kodissa kesällä 2006
Kuulumisia 20.3.2008 Cevin asustelee täällä Oulun pohjoispuolella eläkkeellä olevan isäni kumppanina. Haimme sen Tallinnasta, kotihoidosta kesällä 2006. Se kotiutui hyvin, mutta meni aikaa ennenkuin se huomasi, että isäni on se henkilö kenen kanssa sitä elellään. Se leimautui minuun hakureissun aikana. Ja taitaapa olla, että vasta viime kesän aikana, kun itse sain vauvan, enkä ehtinyt enää niin useasti käydä Ceviniä katsomassa, se otti isäni ”laumakseen” Cevin on uskomattoman rauhallinen ja ystävällinen koira. Se tulee kaikkien kanssa juttuun, mutta juopuneita se ei kauhean suopeasti katso. Sitä voi pitää pihallaan (asustavat maalla, metsän reunalla pientä mummon mökkiä) ja lenkeillä metsässä irti. Vaikka talon ohi menisi koiria se tyytyy vain omalta pihaltaan niitä komentamaan. Se on myös koiramaailmassa erittäin sosiaalinen, ja nartut saavat sanoa sille miten painavan vastalauseen tahansa, niin Cevin perääntyy, mutta monet urokset saavat sen sisäisen leijonan heräämään. Meillä itsellä on iäkäs ”riidanhaastaja” Leevi poika, joka kyllä olisi Ceviniä haastamassa tuon tuosta, mutta Cevin väistelee ja hakee ihmisestä turvaa, että ”tee nyt jotain” ja tulee ihmisen taakse piiloon. Cevinin oma sänky lienee sen rakkaimpia paikkoja. Siinä se jalat taivasta kohti makoilee luppoajat kun ei olla lenkillä. Jos ulkona on kurja keli, käy poika vain ulko-ovella toteamassa sään tilanteen, ja jos vettä tai räntää tulee, kipittää se kiireen vilkkaan omaan sänkyynsä takaisin. Se rakastaa rapsutuksia ja kun kyläilemään joku tuttu menee, saa hän 40kg koiraa syliinsä. Ihan sama miten päin istut, niin Cevin on sylissä, istuallaan, selällään, kyljellään.. Se on kuin tavarajuna joka tulee kohti, tarraa äkkiä jostain kiinni, tai makaatte sylikkäin lattialla. Nytkin kun tätä kirjoitan, niin hymyilyttää ajatella Ceviniä, se on jollain tapaa niin koominen koira. Mikäs se olikaan isäni motto.. Cevin määrää pihalla ja isäni sisällä. Eli sinne mennään mihin Cevin sinä päivänä suunnistaa. Sillä on varsinainen fanclub kylällä. Kirjaston emäntäkin jättää asiakkaat omiin oloihin kun Cevin ovella päästää kumean haukahduksen, että Täällä ollaan! Samoin sillä on monta kyläpaikkaa, missä pitää lenkillä poiketa rapsuteltavana. Niinpä monesti lenkit pitenee monen tunnin mittaisiksi. Jos koira olisi yhtään eri luontoinen, niin uskoisin että se olisi ottanut jo ajat sitten johtajan paikan talossa. Mutta Cevin on sellainen aarre, että sulassa sovussa siellä elellään. Jos yöllä tulee liian kuuma, niin Cevin omia aikoja availee ovet ja käy pihalla jäähyllä. Siellä sitten isäni heräilee ja ihmettelee, että kylläpäs on kylmä talossa. Nyt sitten on pitänyt ovet laittaa lukkoon, ja niinpä Cevin menee läähättämään isäni korvan juureen ja puistelee itseään, että ulos pitäis päästä, avaisitko oven. . Cevin ja isäni ovat erottamaton parivaljakko, siellä missä isä, siellä myös Cevin. Siinä on koira, jonka ei tarvitse olla kuin kauppareissujen ajan yksin. Ja sinnekkin se pääsisi, mutta kun kauppakassi otetaan esiin, niin koira on nopeasti sängyssään, se tulee hieman pahoinvoivaksi autossa. Ainoa asia, mikä hieman varjostaa tätä symbioottista elämää, on kastraation jälkeen kertynyt ylipaino. Isäni kait näyttää myös sillä ruualla rakkauden määrää koiralleen.. Tämä on sellainen asia mistä melkein vuosi väännettiin isäni kanssa kättä. Käytin hänet pari kertaa eläinlääkärin konsultoitavana ylipainon tuomista haitoista, Kuljetin vajaa puoli vuotta Cevinin päivittäiset ruuat, mutta mikään ei auttanut, joten pakko oli nostaa kädet pystyyn. Nyt vain toivotaan, että Cevinin vioittunut jalka kestäisi vuosia ja vielä vuosia, mutta ylipaino ei ainakaan paranna tilannetta. Voisin kirjoittaa vaikka kuinka pitkästi Cevinistä, ja siitä kuinka upea ja uskomattoman avoin koira se on. Se varmasti kuuluu niihin harvoihin aarteisiin joiden kanssa yhteiselo voi olla niin jouhevaa ja helppoa. Tavallaan Cevin pelastettiin tänne Suomeen, mutta voisin väittää, että Cevin myös pelasti jo hieman ”metsittyneen” isäni, takaisin normaali elämään. Ja Cevinin myötä myös isäni ystäväpiiri on kasvanut sylillisellä eläinrakkaita ihmisiä koirakavereineen Kaisa |
