Charan tiedettiin liikkuneen erään vanhan kartanon pihalla monta viikkoa ennenkuin sen tie johti Tallinnan tarhalle, jossa Chara nyt odottaa uutta kotiaan. Tarhalle se on tuotu 18.1.
Chara on luonteeltaan hyvin ystävällinen, kiltti, iloinen ja ikäisekseen melko rauhallinen, muttei kuitenkaan arka. Chara rakastaa suunnattomasti läheisyyttä, se viihtyisi rapsuteltavana vaikka kuinka kauan. Ihmisten lisäksi myös ainakin uroskoirat ovat Charalle mukavaa seuraa.
En tiedä mitä Charan menneisyyteen on kuulunut, mutta leikkimistä ei ainakaan kovinkaan paljoa, sitä Chara tuntuu jotenkin vasta opettelevan... se saa hellyyttäviä juoksu-spurttikohtauksia vapaana aitauksessa ollessaan, ihan niinkuin se kokeilisi sitä ensimmäisiä kertoja. Leluista Chara ei vielä ymmärrä juurikaan.

Hihnassa tyttö kulkee kauniisti, vetämättä juuri ollenkaan, se kuuntelee taluttajaansa ja vaikuttaa muutenkin miellyttämisenhaluiselta. Charasta saa hienon ystävän, lenkkikaverin, miksei harrastuskoirankin. Voisin kuvitella Charaa myös lapsiperheeseen. Haukkumista tarhaoloissa ilmenee lähinnä häkin ohikävellessä, se vaikuttaakin enemmän huomionhaulta kuin "muuten vaan"-haukunnalta.

Korkeutta Charalla on alle 60 cm, ikää noin vuoden verran. Chara on steriloitu.

Chara sai kodin maaliskuussa 2008.

Kuulumisia kodista 8.7.2008

Pitkästä aikaa Saran kuulumisia. Hyvin menee! Sara on jo päässyt pikkuhiljaa pahimmista ihmispeloistaan ja tulee jo katsomaan ovelle kuka tulee, tuijottaa ja kun vieras ojentaa kättään niin haistelee ja siirtyy pikkuhiljaa lähemmäksi katsoen että eikö tule rapsuja! On myös tottunut lasteni kavereihin (poikiin) joille ennen murisi ja haukkui, nykyään haluaa heiltä rapsuja! Pihalla pyydystelee sisiliskoja joiden hännät katkeavat kun Sara ottaa kiinni, sitten hännänpätkällä joka kiemurtelee niin leikitään, en vaan ole antanut syödä niitä. Muutenkin on vissiin metsästysviettiä kun nuuhkiin kaikki kolot ja jäljet, hyökkäilee puskiin tasajalkaloikilla kuin kissa ja esim eilen haistoi päästäisen, yritti saada sitä puskasta vaan päästäisen roikale poistui puskasta sillävälin kun Sara oli siellä puolittain. Sara on kyllä aika vekkuli, luulee vieläkin välillä olevansa vauva ja yrittää saada ruhonsa mahtumaan syliin, kotiin tullessa heiluttaa häntäänsä niin että lähtee perse alta ja kaatuu, hauska tapaus. Lenkillä ollessa haluaa aina tutustua uusiin koirakavereihin ja usein luvan saatuamme teemmekin tuttavuutta. Että näin meillä, emme ole vielä muuttaneet vaan asia siirtyi ehkä ensikesänä sitten.

Kesänjatkoja T. Jaana