CILLA

Cilla tyttö on tallinnalaisesta perheestä ja nyt kotihoidossa Suomessa. Ikää on vasta vaatimattomat 6kk. Korkeutta on 32cm ja painoa 9kg. Cilla on todennäköisesti mäyräkoirasekoitus. Luonteeltaan Cilla on iloinen ja reipas. Kaikkia ihmisiä se pitää parhaina kavereinaan, joita täytyy sydämellisesti häntää heiluttaen ja vasten hyppien tervehtiä. Cilla leikkii iloisesti leluilla, heitettäessä tuo lelun muutaman kerran takaisin uudelleen heittoa varten. Leluiksi kelpaavat niin pehmolelut kuin kävytkin. Tyttönen tulee toimeen kaiken kokoisten ja molempaa sukupuolta olevien koirien kanssa. Hoitopaikassa on myös kissoja jotka kiehtovat Cillaa kovasti, mutta se osaa kunnioittaa niitä ja pysyttelee etäällä jos kissat niin vaativat. Ala-asteella oleva tyttö on Cillaa lenkittänyt ja leikkittänyt, tuntuvat lapset tulevan hyvin toimeen. :-) Hoitotoimenpiteisiin, mm harjaamiseen, tassujen pyyhkimiseen ja kynsien leikkuuseen, Cilla suhtautuu kuin leikkiin. Lelu suussa ne kyllä sujuvat, mutta harjoitusta kaivataan vielä. Hihnassa kulkeminen taas on täydellisesti hallussa. Kotihoidossa on harjoiteltu perustottelevaisuutta. Cilla osaa jo tietysti istua ja antaa tassua. Maahan menoa hiotaan vielä, kuten luoksetuloakin. Cilla syö reippaasti ja on sisäsiisti. Cilla on toimelias pikkuneiti joka sopii paremmin omakotitaloon kuin kerrostaloon.

Cilla kertoo kuulumisiaan 13.1.07

Hei vaan kaikki fanit! Täällä kirjoittelee teidän kaikkien idoli Cilla. Kovasta kysynnästä johtuen olen järjestänyt aikaa kirjoittaakseni teille ja kertoakseni mielenkiintoisesta ja ylivertaisesta elämästäni, ottakaahan opiksenne, saatatte tekin jokin päivä päästä yhtä pitkälle, no ette varmaankaan, mutta silti. Kun te tätä luette, olen jo lieneen Hollywoodissa ja joku Brad Pitt lienee palvelijanani.

Niin pieni biografia lienee paikallaan, jos joku maalaisuuttaan ei minua vielä tunne. Tässäpä tätä herkkua ihasteltavaksenne; Olen tietysti tuolta lahden etelä puolelta, eli siis huomattavasti rodukkaampi kuin "porot" täällä päin. Ensi askeleeni olivat aika vaikeat, kun alemmat ravintoketjun edustajat eivät ymmärtäneet millaisen supertähden olivat hankkineet. Tilanne kärjistyi niiden tyhmien palkollisten kanssa niin pitkälle, että järjestin itseni sieltä pois, rupesivat meinaan vähän fyysisiksi, sehän ei minuun pure luuserit, 6-0 minun hyväkseni. Tästä alkoi minun maailmanensi-iltani ja ilmoittauduin minua varten perustetuille netti-sivuille (joku pelastetaan koirat" tai jotain, vodevö), oli siellä jotain muitakin minun frendejä. No kysyntähän oli tietysti valtaisa, kun rahvaalla oli mahdollisuus tutustua tähden elämään, siis hain sponsoria tulevaa maailman valloitusta silmällä pitäen. Lopulta managerini(hassu likka, jonka nimi on Essi) löysikin lupaavan kodin, mutta lievästä "Naomi Campell"-syndroomasta kärsivänä olin hieman haastava, joten päätin ryhtyä urbaani-koiraksi. Luontainen charmini oli jo siinä vaiheessa purrut ja olin päättänyt jäädä tänne taistolaisten Tampereelle, kunnes urani jatkunee isossa maailmassa. Vähän pienethän nämä ympyrät täällä on, mutta kukaan ei olekaan profeetta omalla maallaan. Nykyiset sponsorit tuntuvat kohtuu mielenkiintoisilta, kun heillä on minulle varattuna leluiksi muutama koominen lajitoveri ja pari kissaa.

Noista kissoista muuten täytyy sanoa, että en oikein aina ymmärrä mikä on homman nimi. Ihmettelen välillä miksi Mahtaja on niille antanut niin terävät kynnet ja epäsosiaalisen luonteen,mun mielestä siis moka, siis muhun verrattuna. Meikäläinen haluaisi välillä harjoitella saaliin ajoa, koska suonissani virtaa aito saalistajan sininen veri. Eihän ne pirut oikein ymmärrä, että harjoitus tekee mestarin ja mestarikin harjoittelee, vaan ottavat sen kovin henkilökohtaisesti ja saattavat ruveta hieman fyysisiksi, enhän minä niitä tietenkään pelkää, mutta on ne vaan riesoja, varsinkin Pimu-kissa on aika kieroon kasvatettu, ei minkäänlaisia sosiaalisia taitoja, arvosanani sille: "ei osaa vielä". Sofia on hieman helpompi ja minulle sopivampi, koska vanhempana ja jo hieman höperönä se ei aina edes muista, että sillä on ne diabooliset kynnet, muutenkin se on aika koominen tapaus, saattaa tuijottaa tyhjää seinää minuutti kaupalla, mikä lie pointti siinäkin, piruparka.

Nää lajitoverit ovat aika hauskoja hyypänöitä, niistä riittää huvia pitkäksi aikaa. Ne on vissiiin vähän yksinkertaisia, kun menevät ihan perus vedätyksiin. Se hyvä niissä on, että kaikilla niillä on hauskasti venyvä kaulanahka, jota muuttoni jälkeen onkin siunaantunut niille aika lailla lisää, no venyyhän se kun jäntevällä ja sporttisella kropallani siinä roikun upeiden valkoisten hampaideni avulla. Niillä on ihmeen pitkä pinna, voin lähes loputtomasti harjoittaa kuuluisaa "tappaja-syöksyäni". Hauskinta se on silloin, kun ne säälittävät olennot nukkuvat tai chillaavat niikuin mä sanon. Se vähän suden näköinen Aava ei oikein jaksa noudattaa urheiluhenkeä, vaan toisinaan se on ottanut vähän itteensä. Kerrankin se kävi mun päälle ja mä en siis ollut tehnyt mitään. S...na puri mua, ihme otus, ja mä siis korostan et mä en tietenkään ollut tehnyt yhtään mitään. Sattu aivan järjettömästi, hetken jo luulin, että mallin ura oli sitten siinä. Yksi jalkahan multa siinä meni alta, mutta mä annoin sille opetuksen ja hyvinhän mä kolmellakin jalalla sen kimppuun sitten kerkesin, juuri tätä urheiluhenkeä näistä mun sparraajista puuttuu, mistähän niillekin maksetaan? Tuli aika kalliiksi se Aavan erehdys, se valkotakkinen oudolta haiseva lekuri kirjoitti aika rasvaisen laskun mun managerille, toivottavasti se älysi sitten vähentää sen summan Aavan ruoka-annoksesta, se kun on muutenkin aika iso, siis turhan iso esimerkiksi malliksi. Lienee ollut kateellinen kun mulla on geenit kohdallaan.

Nää mun sponssaajat on aika säälittäviä ja vähän yksinkertaisia tapauksia. Ne ei oikein ymmärrä, että meil "paremb rahvaksella" on tiukka aikataulu, ei voi maata enää toimettomana sängyssä seiskan jälkeen, vaan on aika nousta ylös ja laittaa mulle gourmee aamiainen ja viedä mut treenaamaan. Saattavat yrittää paeta peiton alle, siis pitääkö ne mua vähän tyhmänä, mähän olen mäyräkoira-Moskovanterrieri- cocktail, siis aivan säälittävää vastuun pakoilua, tekisi mieli antaa niille varoitus huonosti hoidetusta huollosta. Syitä kyllä piisaa saamattomuuteen, yövuoro, bileet, meni myöhään jne jne, luuserit selittelee, eihän tolla lifestylellä tähdiksi tulla, saattavat jopa haitata munkin uran rakettimaista nousua. No on niiden kansaa silleen niinku kiva olla, että en viitsisi olla lainkaan yksin. No näin älykkäälle staralle kun minä, se ei olekaan mikään ongelma, mä vähän käytän mun kaunista absoluuttista sävelkorvaani ja vähän joikaisen, niin johan palaavat ruotuun. Tää metodi muuten toimii mun luontaiseen kaipuuseeni vähän väljempiin tiloihin. Nää mun managerit asuvat vähän ahtaasti keskellä -Yök- Kissanmaa, nimistä esikaupunkia, josta mä haluun pois. Mun alapuolella asuu joitain ...siis olentoja, jotka ottavat itseensä kun mä vedän mun kuuluisan kaksi viivaisen c:een ja ovat vähän vihjailleet, että heidän banaali makunsa ei oikein kohtaa tätä mun loihtimaa "masterpieceä" niin kuin Hollywoodissakin sanotaan. No siis tämä mun metodi toimii, vinkiksi muillekin "Lebensraumia" havitteleville lajitovereille, manageripariskunta on vihdoin ymmärtänyt yskän ja hakee mulle jotain siis tollast Mansion- tyylistä ratkaisiua, jostais ihan muualta kuin Kissanmaalta. Kyllä se kestikin, mutta taisin jo mainita, että kunnon palvelusväkeä on nykyään vaikea löytää.

Aiu niin...piti vielä kertoa yx hauska episodi ihan vuoden lopusta. Tuli vähän rikottua kahta autoa kun ajoivat päälle.Annoin niille vähän opetusta ja teräksisellä ja treenatulla kropallani murjoin kahden auton puskurit, kaikella roskalla nää porot muuten ajeleekin täällä.Olin siinä just saavuttamaisillani yhtä ihan tyhmää kaniinia, kun nämä säälittävät hyypiöt yrittivät autoineen käydä iholle. Tärskäytin sitten molempien autojen puskurit paskaksi. Luuserit pelastyivät sen verran, että pakenivat paikalta, säälittävää rotua nää manselaiset. Luontaisilla näyttelijän lahjoilla teeskentelin loukkaantunutta keskellä vilkasta tietä. Saatiin siihen vähän isonmaailman meininkiä kun siniset valot vilkkuivat ja silleen. Sain muuten ihan hauskoilta poliiseilta kyydinkin oudolle haisevalle eläinlääkärille, ajattelin vaan, että miltähän tuntuisi olla poliisi saattueessa, ihan jees kokemus, mutta ei ollut edes tarjoilua. Päätin sitten lopettaa näyttelemisen ja sain piikillisen jotain hauskaa ainetta ja loppu illan sitten jo nauroin , jostain syystä ihan tolkuttomasti, tekemälleni kepposelle, hyvää ainetta muuten, täytyy ottaa joskus uusiksi, oli se niin hauskaa nähdä, kun ylipainoinen manageri ylitti korkean aidan tosta vaan, kun luuli ressukka että mulle oli jotain sattunut oikeesti. Sille liikunta tekee pelkästään hyvää. Niin että tällaista mulle, pistäkää paremmksi porot, jos siis pystytte eli ette! Terveisin idolinne "atomiinus, sibuli, rakettispagetti,terminaattori jne jne...

Hyvät jatkot, jossei oma riitä...

Cilla the Magnificent tai Sibuli vaan jos tuutte mun hängaroundeiksi.

ps. lopuksi treenivinkki joulun turvottamille poroille, keittiön korkkimaton silpuksi repiminen kehittää ojentajia ja lapoja, suosittelen, lopuksi saa vielä hyvät naurut kun kattelee managerien koomisia ilmeitä, kun lopulta vääntäytyvät sängystä ja rupeavat teatraalisiksi, piruparat!!

Kuulumisia kodista 12.9.2007

Tere rahvas vääl-Porot-...Jee......Ette ikinä arvaa kukas täällä taas raottaa salaperäisen ja aahhh.. niin vaiherikkaan staraelämän verhoa siis ihan vaan niinku taviksill ja sillail! Joo.... siis nää on mun muistelmien kysytty ja toivottu siiqveli, ajattelin ihan vaatimattomasti et työnimenä vois olla: värinsä ja rotunsa parhaan paluu osa kaksi episodi 1 luku 1 ja jae1 ja niin edelleen ja niin edelleen tai siis jotain ton tyylistä, oikeastaan taas mun stailin mukaisesti-täydellistä!!!Kiinnittäkää istuinvyönne ja pitäkää laidoista kiinni, nyt meinaan mennääääännn!!!!!!!!!!!!!

Rakkaat alamaiset ihailijat, paljon on vettä virrannut kellareissa sitten viime kerran kuulumisten. Muistatte varmaan ulkoa koko viimekertaisen tiedotteeni, mutta kerrataan nyt uusien fanien iloksi sen verran, että olin hommaamassa häätöä mun piialle ja rengille, koska täydellisyyttä hipova ja jopa sen ylittävä egoni ei oikein meinannut mahtua sinne yök- Kissanmaan -slummialueelle (mistähän noin älytön nimi on peräisin), joten availin ääntäni sen verran, että palvelusväkeni ja managerini älysivät hakea vähän mulle sopivampaa ratkaisua jostain sykkivän ja urbaanin kaupungin hienostoalueelta. Muistatte varmaan "Lebensraumin", josta mainitsin edellisessä fanikirjeessäni. No näiltä latvakakkosilta mopo keuli taas kerran ihan totaalisesta ja ne päätyi jonnekin hevon jeeraan tai mikä sen paikan banaali nimi sitten olikaan, Stallion Waters?! en nyt muista sitä teidän kielellänne, mut sinne päin kuitenkin. Niin olin siis sanomassa, että tolkku se on talkkunan syönnissäkin, lienee vieras sanonta palkollisille, sillä huomasin, että maalla ollaan ja syvällä. Ei muuten paljoa naurattanut, eipä ollut niksipirkasta paljon apua, tääl on jotain pöllöjä ja muita ihme tikkoja ja separaattoreita. No, näppärä metropolien kestosuosikki teki pikaisen tilanteenarvion ja suunnitteli heti vastaiskua motolla "sovella ja selviä".

Kun tultiin ekan kerran tänne mun maille, sanottakoon nyt vaikka mun huvilallle, niin tuo sinäänsä koominen palveluväkeni, oli jotenkin hyvällä päällä ja lörpöttelivät jotain sellaista, et eipä taida meidän (en muuten ymmärrä tota omimis-juttua ollenkaan, mitä ne oikein kuvittelee, no toisaalta täytyyhän rahvaallakin olla unelmia, ei ne muuten jaksa olla hyödyksi) Cillan huuto enää ärsytä ketään ja että on täällä niin hiljaista ja jotenkin rauhaisaa. No mä tartuin tietysti haasteeseen, koska tärkeintä ei ole voitto, vaan vastustajan totaalinen murtaminen. Palkolliset pistivät muhun johonkin naruun ja sanoivat, notta alappa Cilla huutaa. Otetaanpa tähän pysäytyskuva...siis palkollisten omahyväinen ilme ja totaalisen ylimielinen asenne koko kilpailutilanteeseen, meikäläinen keuhkot täynnä raitista maalaisilmaa ja valmiina murskaamaan pölvästit.Tämä on juuri se tilanne jossa mua ei tarvitse kahta kertaa käskeä, numerolappu rintaan ja kilpailuviettini ja järkähtämätön tahtoni nöyryyttää vastakilpailijat, toivat minulle sellaisen lisäkiksin, jolla koko tilanne oli vartissa johtanut ylivoimaiseen selkävoittoon. Ite käskivät huutaan ja mä vaan tein työtä käskettyä, itepähän pyysivät ...kele. Mä vedin heti alkuun terävän 5 minuutin sarjan mun kuuluja kaksi viivaisia ceitäni, meni muuten piruparkojeni ilme aika humööriseksi. Rupesi siihen jo naapureidenkin kaulat venymään, jotta nythän vasta stara naapuriin on saatu (Oriveden Ozzy), jotenkin kaikkien niiden aliolentojen kasvoilta pystyi lukemaan jopa koomista kauhua ja v......tumista. Mainittakoon tähän väliin, että tyylini pitää edelleen ja mixei pitäisikin. No mun palvelusväellä alkoi otsasuonet pullottaa ,kun pappatunturin bensaletku, siinä jossain ensimmäisen ja toisen sarjan välissä. Niitten ilmeet veti vaan kokoajan hysteerisemmiksi ja hysteerisemmiksi. 10 minuutin kohdalla ne alkoi kutsua mua kaikilla epäpyhillä nimityksillä, joita en tohdi tähän laittaa, koska tää teksti on kuitenkin monen alaikäisen raamattu menestyksekkääseen elämään jne jne, no, joka tapauksessa miehistöni osoitti todellista urheiluhengen puutetta ja alkoivat siinä sitten naapurien töllistellessä ja ihaillessa mun koulittua ääntäni, syytellä toisiaan aika ikävällä ja henkilökohtaisuuksiin menevällä tavalla ja alkoivat selvästi luovuttamaan pelin, ennekuin edes osaa mun tavaroista oli saatu sisälle, mua siis oikeesti hävetti niiden puolesta, mitähän naapuritkin ajattelivat. Kieltämättä tilanne oli kutkuttavan herkullinen kun vartin kohdalla ihan lyötyinä päästivät irti mut siitä fakin narusta totaalisesti lyötyinä. Päätin vielä kääntää veistä niiden haavassa ja kävin ensi töikseni rypemässä sellaisessa mutalutakossa, muta kylvyt on huippumallien ihan peruskikkoja ylivertaisen kauneuden ylläpitämiseen. Upean turkkini kuivaus tapahtui komealla ravistelulla tietysti sisätiloissa, ettei jo aavistuksen rasittunut ääneni menisi käheäksi maalaisilmassa. Täytyy myöntää, että peli oli mulle 1-0!! Mainittakoon vielä, että sen opastuksen jälkeen eivät raukat ole kertaakaan pyytäneet mua esittelemään ääntäni. Oppii se tyhmempikin, vaikka vähän sattuukin(mun elämänviisauksia).

Aluksi tästä pihalta oli ihan coolia karata pyörätielle pelottelemaan paikallisia aborkinaaleja eli "orkkui". Sitten piika ja renki rakensivat aidan mun maille ilman lupaa ja kostoksi en ole enää viitsinyt käydä edes takapihalla, ihan vaan jotta huomaisivat, kuinka turhaa se aidan rakentaminen oli. On muuten aika säälittävä aita, ei kyllä ole mikään haaste mulle. Ratkaisin portinmurtokoodin samantien kun asiaan paneuduin. Helppo nakki kaiken kaikkiaan. Päätin sitten jossain vaiheessa antaa porukoille oikein kunnon opetuksen siitä, että portit on tehty avattaviksi. Sattu just sopivasti yx mummo rollaattoreineen siihen pyörätielle. Se ei varmaan tänäpäivänäkään tiedä mikä siihen iski. No mummo tähtäimeen Banzai!!ja kuuluisat näyttelijänlahjani käyttöön ja mun kovisilme päälle ja portin alta näyttämään mummolle kenen mailla tässä oikein klonkataan. Kies-avita se mummo keräs aivan järjettömän tilannenopeuden alta"zenttonin" painu sen rollaattorin kanssa ryteikköön sellaisella voimalla, että kanervikko vaan pölisi. Siinä ratamonlehtien pölistessä se mummo päästi joenkin sellaisen hauskan ölähdyksen, semmoisen kun tekin, kun näette unta hyppäävänne laskuvarjolla ja sitten se varjo ei aukeakkaan, joo...just sellaisen äänen se mummo möläytti, kun kellahti sinne horsmakkoon. Oli mun porukat kyllä vähän pahana mun päälle, mutta ne ei vaan tajunneet. että nää om mun maita!

Tästä kaikesta mitään oppimatta meidän laiskan pulska renkipoika sitten päätti, että hänpä on näppärä ja laatii sellaiset sulkumekanismit, ettei portista menen läpi edes nato-ohjus. Poika parka, sillä on ihan hyvä sydän mutta päästään se on vähän kollo. Se näperteli jotain käsittämätöntä remonttireiskasittiä jonkun kolmisen tuntia ja tuli mun huvilalle tekemään itsestään numeroa, taitaa olla ihastunut mun kamarineitoon. No löpinät ja juorut sikseen..Tultiin sitten tyttöjen kesken ulos ihmettelemään sen säälittävää kyhäelmää. Tää kollopoika uhosi, notta nyt pysyy Culebra (mun yx lempinimi, on espanjaa ja tarkoittaa "paras", tiedoksi tietämättömyydessä kulkeville) sisäpuolella. Huomasin, että poika parka luulee itestään liikoja. Annoin sen mennä se typerä ylimieleinen ilme naamallaan portin toiselle puolen, josta se kutsu mua luokseen kun jokin Oriveden paroni. No, mä oon kuulu siitä, että jos mun palveluksia tarvitaan, niin niitä sitten piisaa, halusi niitä sitten tai ei! Anteeksi...nyt rupesi itteänikin naurattamaan kun katsoin sen pulskan pojan ilmeitä ja erityisesti bodylänqvitsii, kun menin sen kyhäelmästä läpi, edes hidastamatta vauhtiani. vieläkin naurattaa sen purkaus. jotain se kalpeana höpisi kierretapeista ja järeämmistä pulteista ja K-raudasta. Sen silmät seisoivat pääsä kuin jollain Zombiella. Sitten se läimäisi sanakaan sanomatta auton oven kiinni ja lähti kylälle kumit ulvoen ostamaan järeämpiä tarvikkeita, piruparka, mutta sanokaa mitä sanotte, se ite suorastaan kerjäsi sitä. Mitä opimme tästä, emme tietenkään mitään, kuten käy ilmi vielä näiden muistelmien myöhemmissä vaiheissa.

Tuleepa tässä mieleen taas yksi juttu joka sattui eräänä päivä. Mun mielestä sekin on tietynlainen osoitus ihmis-tavisten rajallisita kyvyistä. Ihminen on muuten joku evoluution ihme jäänne häntä- ja vaivaisenluineen, onhan tietysti pystyssä kävelevä apina jollain tavalla symppis, mut silti. Ihmisen elossa pysyminen on oikeastaan ainut asia jota en ihan bonjaa. No taas tää mun renkipoikani oli sitten mennyt lainaamaan lajitoveriltaan jonkun harvinaisen kirjan, jota se sitten tavasi päivätolkulla ennekuin sen sai omaksuttua. Arvatkaapa mitä, mä omaksuin reilusti yli puolet siitä tiiliskivestä varmaan siis jotain alle minuutissa. Toinen puolisko ei ollut enää mun mieleen, koska kirja oli mun mielestä aivan paskana. Ei ole äijä uskaltanut soittaa kaverilleen, kiertelee vaan divareita ihan vaisuna, eipä taida löytyä hah hah, elämä koettelee vaan ei hylkää (taas mun sanontoja).

Eipä se siitä ole kummemmin mitään oppinut. No taas se oli kerran mennyt ostaan jonkun Hankkianlippiksen, koska se näki siinä jotain humöörii, mä taas en. Päätin etten sitä enää viitti katella, musta ja oranssi on niin kasarii, et päätin poistaa koko pipon kirjanpidosta. Se sitten jätti sen pöydälle, josta sitten sen otin ja kävin näyttämässä sitä silleen, et taaspa oot tehnyt virheen. Hauskasti se pullea poitsu lähti mun perään, se on kiva päästää metrin päähän ja tehdä sitten vartaloharhautus. No se siinä nyki spastisesti mun perässä, kun se alkoi muistuttaa väriltään rapuaamiaista, se teki kohtalokkaan virheen, siis sen typerän lippiksen kannalta. Se meni sanomaan, että sähän et sitäkin tuhoa xxx...xxxxxx...!!! no kuten jo ehkä mut tunnette niin mähän otin ton haasteena ja revin sen mössan sen edessä aivan riekaleisi jossain neljässä sekunnissa, samalla katsoen sitä silmiin pistävästi mun malli-katseellani. No eihän se tästäkään mitään oppinut, siitä toiste lisää.

Sen verran vielä, että mun palvelusväki meni sitten ottamaan, sellaisen suklaasilmäisen koiranpentuperkeleen syömään mun safkoja. No virhe on jo tapahtunut. Tuo kohtuullisen mitättömillä älynlahjoilla varustettu männiäinen on osoittautunut oikeaksi löydöksi porukoille, melkein säälittää. Olen jo aloittanut sen initiaation kunnon staran tavoille. Tota sisään pissaamishommaa se ei osaa samalla tyylillä kun minä, kun saavuin tähän hoitolaan. Tää Mimosa cusee ja pascoo minne sattuu ja siis koko ajan, sillä ei taida ihan osua herneet yhteen tuolla pääkopan pimeyden ytimessä. Meikäläinen teki senkin tyylillä ja taidolla jota ei edes Paulig osaisi luoda. Vinkkinä kaikille sisään pissijöille: Paras paikka pissata sisälle on ehdottomasti palkollisten aamulämmin sijaamaton vuode. Siihen kun heittää helmeilevän huommenvirtsan niin johan on Vot! Vieläkun eivät pöljät sitä huomaa vaan petaavat pokkana sängyn, niin sitten siitä riittää vielä hupia nukkumaanmenoainakin. Se tommonen rapea satakiloinen taikinainen ruhokin nousee hupaisan nopeasti uudestaan ylös kun osuu meikälaäisen täysosumaan, sitten alkaa se säälittävä piipitys siitä, että mä olen lapasaihio tai jotain muuta rikollista huutoo ja sähinää. Yleensä tässä vaiheessa käytän mun peruskikkaa; olen niin söpö ja katuvainen, dogshit! Ne menee siihen joka kerta.

Toinen juttu missä toi Mimo on edistynyt jättiläisaskelin on nakertaminen neulanterävillä jauhimillaan. Se saakelin tappajahai on aivan kyltymätön, äiskä on ylpeä, oh my Dog, olen luonut hirviön!! Olen kiinnittänyt koulutuksessa erityistä huomiota materiaalien valintaan, parhaat ovat puu ja nahka, ylivoimaisesti! Näin on, kokeilkaa vaikka ite, itse ainakin kokeilen silloin tällöin. No ette ikinä arvaa mitä tää kelvoton väkim on mennyt tekemään, no tietysti ostaneet nahka sohvan ja puutalon, sitten ne yrittää olla ärtyneitä kun Mimo tekee just sen mihin mä sitä yllytän, siis oikeesti, ketä tällaisessa tilanteessa voi syyttää, niinpä, sitä mieltä mäkin oon.

Nyt täytyy siis ihan oikeesti lopetella, mutta onneksi olkoon, olette etuoikeutettuja kun saatte opetusta just multa, no ensi kerralla paljastan mikä on elämän tarkoitus ja miksi koirat haistelee ihmisten haaroja...Bis dann sanoo ranskalainen.

Vielä lopuksi mun niksi palsta, viimeksihän treenattiin lihaskuntoo...tässä uusin Cillismi: Liiku aina arkisen näköisen kaverin kanssa (ks.kuva) niin upeutesi senkun korostuu!!

Yours Cilla, maavittiäinen, Culebra, Passionhedelmä jne jne...

Kuulumisia kodista 19.8.2008

Dogguksen (Koira Mahtaja) nimeen Terve!

Derscius ja luiscis, uskolliset Fänit! Täälläpä taas oikeeta ämerigän herkkua mun uskollisille brändäreille (taas mun kehittämä helmi määritelmä, eli Cillismi). Ette taas usko, kuinka kiireinen mun "living in the fastlane-elämäni" on. Nyt vaan sattu oleen mun agendassa pikku väli maailmanvalloituksien välissä ja aattelin teitä, te mun lutuisat seuraajani ja niinpä vähän hemmottelen teitä mun sicamageilla elämän vaiheillani. Osasyynä tähän teille heltymiseeni on pikkusen huono omatunto siitä, että olen teitä hieman laiminlyönyt. Niin... kaikista ylivoimaisimmillakin on omat "pehmeät kohtansa" (Cillismi). Edellisestä lehdistötiedotteesta taitaa olla joku vuosi tai jotain. No tänään on teidän onnenpäivänne armon Fennoskandislaavit (Cillismi). Kypärät päähän, Trilogian täydentävä kolmas osa lähtee...Kuningattaren paluu Episodi III...

Idean tähän tiedotteeseen sain Hakunilassa, kun sinne oli mun esikunta järkännyt fanitapaamisen ja monet mun uskollisimmista seuraajistani tuli manageriltani utelemaan mahdollisuudesta kuulla mun tarkoin varjellusta yksityiselämäni. Tässä sitä nyt sitten sanellaan tätä ilosanomaa teidän sivistämiseksenne. Toi mun haamukirjoittaja vaan on oikea Dogguksen lahja näppäimistölle, kun kaksisormi-järjestelmäkin tuntuu olevan sille ylivoimainen. Doggus on sille luonut tollasen mystisen "räpylän", joka sinäänsä sopisi näppäimistölle, mutta sillä taitaa vika löytyä nupista. Mä kerron tästä myöhemmin lisää, todettakoon nyt vain:piruparka.

Täytyy mun esikunnalle antaa kuitenkin myönnytys kohtuullisesti järjestetystä fanitapaamisesta, mun "kohtuullinen" on Jukka Kajavan viisi tähteä (Cillismi). Esikunnalle: Tänx! Rahoja vaan ei mun tilille oo viellä tullut?!? Eiköhan noi mun seuraavat maailmanvalloitukset ole jo vihdoinkin vähintäänkin tuottoisia, tässä kohtaa managerille pikku vihje...Ei oo paljon hanhenmaksaa tai Belugaa näkynyt aamiaskupissa. Ulkomuodosta voisi päätellä, että ranskanpulla menee sen kuppiin, voinx mä haastaa sen jotenkin?

Oli silleen niinku tosi kiva, et mun frendit Marko, Maria, Veeti, Jenni ja Raakel olivat kanssa tulleet mua moikaamaan. Me tselibrityt ollaan niinku ihan mukavia vaikkei tietenkään mitään taviksia ollakaan, puhun nyt toki vain omasta puolestani. Kerätkää vaan ihan vapaasti rohkeutta ja tulkaa ilmaisemaan loputon ihailunne. Mutta pliis...kattokaa nyt kuitenkin ettette häiritse jotain tosi tärkeetä jutskaa, vaikkapa siankorvan järsintää... En mä kato nielemättä pure (Cillismi). Ens kerralla vois tietysti ihan idea pohjalta ajatella jotai koirahierontaa/kuiskausta ja private-allasosastoa, ei oo paljon pyydetty.

Tällä kertaa en viitsinyt lannistaa muita lajitovereita osallistumalla näihin kauneuskilpailuihin, en mä oikein tiedä...ihmiset jotka muutenkin on aika rajallisia Dogguksen luomiksi, arvostelee sit jotain, seisot ja ravaat siellä ja sit joku valitsee eniten ihmistä muistuttavan lajitoverin voittajaksi, siis mitä järkee, mut jos ne siitä tulee onnellisiksi, niin olkoon sitten, todellinen kauneus asuu ylivoimaisuudessa (arvatkaa mikä?). Mä näkisin, et mun brändärit on hiffannu aika hyvin, mikä on ylivoimaista. No yhteen mua kiinnostavaan kisaan mä sit kävin antamassa esimerkkisuorituksen. Kyse oli mun lakeijan vetämästä syönakkipäivässä-kisasta. Mun suoritus oli silmiä ja ennen kaikkea makuhermoja hivelevän täydellinen. Siinä oli ihan ok nakkeja pistetty laatoille ja ne piti sitten syödä mahdollisimman elegantisti, siis niinku "Le elegante enchante cuisine", jos ymmärrätte isonmaailman termistöä. No mä vedin siis ihan helmi setin, haistelin, vähän maistelin ja sitten söin sen tyylillä. Sitten väli haistelu, ylimääräisen ilmanpoisto molemmista päistä ja sitten vasta seuraavalle nakille, pitää muistaa aina Le etigue-elegant. Sitten piti vielä lopuksi mennä jonkun hikisten tennareiden välistä (joka vei kyllä ruokahalut aika totaalisesti), mä en oikein sitä tossujuttua arvostanu just aterian jälkeen. No menin sitten kuitenkin manageri-orjan mieliksi siitä läpi ja olin valmis saamaan täydet pisteet. Siis mitä juublarttia!!!!!!!!! Se kisan vetäjä vaan hihitteli ja sanoi että päivän heikoin aika, siis mitä??? Se kisa oli joku banaali/brutaali lotkimiskisa, siis vähäx pissistä, ei mun tyylille semmonen sovi, manageri perrrrrkules ei näitä enää, tämä on sitten kolmas varoitus, seuraavasta...you know. Muuten oli ihan ookoo kokkareet.

Ai niin meinas unohtua yx ihan hulvaton vaihe, ku olin muodikkaasti tulossa vasta puolen päivän jälkeen paikalle. Mun limodriver yleensä hoitaa ton chauver-homman, mut mä olin jotenkin harvinaisen hyvällä tuulella siinä Tampereen tie päässä ja ajattelin et mäkin voisin siinä vähän ajaa, ettei aika kävisi niin pitkäksi. Tulin siihen chauverin syliin ja siitä poljintilaan kun se apina jarrutti aivan liian barbaarisesti ja höpisi jostain kehä(päätelmä)tien rampista itään. No sille kun Mahtaja ei ole antanut kun kaksi jalkaa niin sillähän on tietysti vaikeuksia kontrolloida kolmea poljinta, mikähän idea kolmessa polkimessa muuten on, jos yli 99 prosentilla ihmisitä on enemmän jalkoja kuin ihmisillä keskimäärin, ymmärsittehän, on kyllä teidän ongelmanne, jos ette tajua näitä Cillismejä, no eniwei... siis näytti, että kollopojalla ei ollut oikein homma hanskassa siinä kurvissa, niin mä annoin vähän asistanssii niiden ylimääräisten polkimien kanssa. Se rupesi taas jotenkin hysteeriseksi ja piipitti kuin joku sputnikki. No kun mä sain ajon vakautettua, mä vähin äänin hiihdin takapenkille osoittamaan mieltäni ja päivittelemään sen tyhmyyttä, ei vissin tajunnu, et mä olin just pelastanu koko autollisen karvattomia apinoita, et semmosta helvettiä tää on osaamattoman palkollisväen kanssa. Oikea ratkaisu olisi ollut laittaa se hysteerikko vähän jäähylle pelaamaan vaikka mustapekka korteilla ja antaa sille pillimehu. Mä olisin voinut ajaa sen loppumatkan. Anna Doggus hänelle anteeksi, sillä hän ei tiedä mitä tekee (Cillan evankeliumi fennoskandislaavilaisille 1:32.). Ehkäpä sillä on joku tarkoitus, että Doggus on antanut näille apinoista polveutuville vaan kaksi jalkaa ja jotkut "haroimet" etutassujen paikalle. Toi etusormi-peukalo-ote koituu vielä niiden tuhoksi. Koirat on sentään polveutuneet suoraan Dogguksesta. No nyt rupee meneen aika mytologiseksi tämä, joten se siitä, apinoita kaikki tyynni!!

Autohommista tuli vielä sen verran mieleen, että autoilu on ihan jees hommaa kun sen oppii. Mä oon vähän miettiny tota auton logiikkaa ja oon huomannu, että siinä on muutama ihan varteenotettava (mistähän toikin sana on peräisin, ei ainakaan Cillismi) ominaisuus. Kaikesta vajaavaisuudestaan huolimatta nää pystylonnijat ovat älynneet asentaa kaiken turhan lisäksi äänitorven. Se on mun mielestä koko peltilehmän tärkein laite. Äänitorvi on erittäin hyödyllinen, silloin kun palvelusväki on jostain typerästä syystä johtuen jättäny mut yksin autoon. Aluksi vähän ahisti, mut sitten mä ratkaisin, tapani mukaan lähes välittömästi, tonkin ongelman. Äänitorvea painamalla saa porukan palaamaan aika nopeasti takaisin autolle. Yleensä ne ei ehdi kovin pitkälle, keskimäärin tollanen puolenkin minuutin painallus putkeen riittää. Ne on jotenkin tohkeissaan kun olen moista mennyt tekemään. Kyse on vain ehdollistamisesta. Se Pavlovin koirakin tuntui aika nerolta näiden mankien rinnalla, näiden ehdollistamiseen bruukaa menemään aikaa ja hermoja. No nyt ne on lopulta oppinu alkeet. "Constantem decorat honor" sanoo Cilla Der überhund.

Sit autoista viel yx aika nolo juttu. Mun kollo-manegeri ajeli sellaisella aivan s**tanan rumalla ooppelilla, opel sorsa tai jotain yhtä mautonta. No kerran sitten lähdettiin isolle kirkolle sen kans ostaa mun kämppään jotain maalia tai jotain muuta tarpeellista. Taas se jätti mut siihen siis ihan hirveen rumaan separaattoriin. No siitä tuli sit ohi aika ihku seropi uros, arvaa hävettix mua olla siinä vihoviimeisessä killerspacehököts rumiluksessa, joten tsekkasin itteni ulos siitä alta nakkikisan voittajan ajan ja otin pitkät, ettei mua vaan yhdistetä näihin paikallisiin, eli orkkuihin. Ei oo mikään iso kylä tää horse's piss, puolessa tunnissa mä olin tsekannut kaikki merkittävät maamerkit ja päätin palata renkipojan luokse, jos vaikka olisi kaipaillut. No olihan se, mihinkäs ihminen nahastaan pääsee (Cillismi). Oli aika lutusen näköinen kun se ukkeli, kun oli vissiin ravannu ympäri kyläpahasta. Se oli jotenkin sellaisen verevän borssikeiton värinen ja keräsi lämpöä kun häkäpönttö, ihan kun siltä olisi tullut savua korvista. No se rupesi taas alatyyliseksi, niin kun sillä on tapana, kun ei oikein taidot riitä handlaamaan mun luonnetta. Mainittakoon nyt sanat s**tana, p**kele, kauluri ja muuta sopimatonta, onneksi se urho oli mennyt jo ajat sitten, terkkui vaan jos tätä kuolaat. Aina näitä saa hävetä.

No nyt kun päästiin tähän mun lempi-kiusattavaan niin antaa mennä. Mä taisin edellisessä fänikirjeessä jo mainita tästä mun uudesta huvilasta ja sen portista ja aidasta. Mä oon vähän kehitellyt ajanvietettä, kun tämä maalaiselämä on oikeasti aika tapahtumaköyhää, sopii toki vähän yksinkertaisemmille mahtajan luomuksille, ei tää oikeesti ainakaan mitään terveellistä ole, punkkeja ja kaikkee muita kuvottavia liejuryömijöitä, missä olet oi Brad Pitt?. Tää uus mun kehittämä kansipeli on nimeltään "Aita-golf". Jos mä koitan lyhyesti kuvailla tän sinäänsä hupia tuovan lajin, niin se menee jotakuinkin näin. Ensinnäkin peliin tarvitaan yhdestä useampaa huumorintajutonta kaljuapinaa, pulska on aina parempi, ne on jotenkin niin lutusii kun ne oikeesti yrittää jotain, sitten se aita ja meitsi; naturligtvis sanoo islantilainen. No peli pääsee alkamaan, kun nämä löntystäjä-kanta-astujat ovat ylpistyneet kättensä säälittävistä tuloksista liikaa. On hyvä antaa alkuun puuha-petejen olla siinä luulossa, että ne on saaneet aikaan jotain merkittävää. Tämä tuo peliin kaivattuja tunteita ja tuoksuja. Golffihan on tunnettu skotlantilainen reikä-peli, eli älykkäimmät teistä alkavat jo aavistella, kuinka ratkiriemukkaasta lajista onkaan kysymys. Näin Olympialaisten alla olisi tätä voinut lanseerata vaikka olympialajiksi, mutta näillä kiinalaisilla on jotenkin aika arvelutta suhtautuminen koiriin, vaikka me ollaankin herkullisen ihania pakkauksia, ei sitä pidä ottaa liian kirjaimellisesti, mikä teitä ihmisiä oikein vaivaa, häh ?Ei jumankauta sentään!!!!!!!!!!!! Menkää välillä itteenne, ihan sama mitä kautta.

Ai niin ... siitä Golffista vielä. Elikka, elikkä. Ideana on siis etsiä mallimitoissa olevan koiran mentäviä reikiä aidasta (tällä nyt tietysti tarkoitetaan meitsii naturlich!). Peli kannatta aloittaa rennosti, koska reikiä kerätään golffin tapaan aina 18 asti. Hyvä ja antoisa tapa on aloittaa siten, että vastapelurit ovat sisällä touhuamassa omia säälittäviä puuhastelujaan. Tämä alotus strategia tuo ensimmäiselle reijälle lisäjännitettä, sillä kokematon palkoollisväki alkaa yleensä ensimmäiseksi sättiä toisiaan, auki jätetystä portista tai jotain muuta yhtä alhaista. Kun ensimmäinen reikä on pelattu niin sanotusti "läpi", kuuluu astella välinpitämättömän näköisenä aidan autotienpuoleisella alueella ja tehdä hämäysliikkeitä, joiden tarkoitus on demonstroida golffaajan siirtymistä autojen sekaan tielle. Tää eka reikä on yksi pelin kohokohtia, siihen liittyvän yllätysmomentin vuoksi. Eli käytä tälle reijälle tuloon normaalia enemmän aikaa, se poikii sitten loppupeleissä aika näyttäviäkin vastapelurin romahtamisia. Tässä pelissä tärkeintä voiton lisäksi on vastustajan täydellinen nöyryyttäminen. Vastapelurit ovat muuten tässä vaiheessa peliä vielä hellyyttävän varmoja voitostaan. Nauti tästä näkymästä, lisää piisaa, jes! No peli etenee erilaisilla variaatioilla sitten kohti reikää 18. Variaatioihin voi kuulua, verkkoaidan puhkaisusta siirtymistä yllättävästi puuaidan puolelle. Lisäksi aidan alituksen lisäksi voi läpäisytapaa varioida myös aidan ylittäväksi pehmeässä kohtaa. Lisä kiksit saa kun käyttää samaa, jo niin sanotusti, "korjattua reikää". Näiden teho on aika mojova, suosittelen lämpimästi kokeilemaan, luvassa hulvattomia henkilökohtaisuuksiin menoja, I'm lovin' it! Aika harvoin ovat vastapelurit jaksaneet koko rataa läpi, luovutusvoitto seuraa yleensä reikien 8-11 välillä. Sitten aletaan uhkailemaan ketjuilla ja juoksunaruilla, meillä höpistään jopa koiratarhasta, täytyy kokeilla minigolffia sitten siihen, jos nyt se puuha-pete sitä koskaan saa aikaiseksi. Ois oikeestaan aika kiva kokeilla. Make my day...

Aika rientää ja mun pitäisi lopetella, mut yx tosi farssi on vielä pakko esitellä teille. Tämä on oikeasti aika hulvattoman tragikoominen opetus teille kaiklle. Niin, mä taisin aikaisemmin mainita jotain Mimo-nimisestä oppilaastani, josta olin aika ylpeä...No nythän on niin, että mun ohjelmatoiston väki päätti, että kun maalla ollaan niin pitää olla "pihakoira", no just joo...(ks. Dogguksen evankeliumi fennoslaaviskandeille 1:32) No niillä on mopo muutenkin keulinu ajat sitten tämän funnyfarmin kanssa, mut nyt ne, rakkat fänini, ovat todella rohkeasti menneet sinne, missä ihminen ei liene aikaisemmin käynyt. Tän koko projektin nimi on "Hank". Saa nähdä, pystynkö naurultani tätä edes sanelemaan. Nyt kypärä ja kuulosuojaimet päähän, sillä luvassa on todellista proosan "tykitystä". Joo mäkin luulin, että toi Mimo olisi huippu tässä koomisessa ihmisen ja koiran välisessä eloonjäämistaistossa, mutta arvatkaapa mitä, ei sheetana (koira paholainen suom.huom.), te ette rakkaat alamaiseni, ole vielä kuulleet mitään. Ihanku Simo vaatehuoneelta moi: "eikä tässä vielä kaikki".

Tämä laumanvartijaseropi, on osoittautunut oikeaksi "löydöksi" korteerin kalustukselle. Tämä Hank-poika on oikea aito koiramaailman terminaattori (kaikki osat samassa kansiossa), jonka tuhovoima vastaa jotain meteorin törmäystä. Mä oon itsekin välillä sanaton sen nerokkuuden rinnalla, jota tämä Hank soveltaa irtaimistoon. Kuvitelkaapa vaikka tankkeria ilman minkäänlaista ohjausjärjestelmää. Tietysti, koska Hank on vasta pentu tai teini, niin sen hommissa ei luonnollisestikaan ole päätä, eikä varsinkaan häntää. Täysin tunnottomasti, mitä suurimmalla tarmolla se käy minkä tahansa kohteen kimppuun, ilman omantunnon tuskia, täydellinen kullanmuru siis. On joutunut piiat ja rengit soitteleen vakuutusyhtiöön lähes joka viikko, arvatkaa mitä, just tää ei kuulu vakuutuksen piirin, tää on oikeasti ratkiriemukasta seurattavaa. Tyyliähän Hankilla ei tuhoamisessa ole, sille on ihan sama onko kysessä talon ulkovuorauslauta vai ratakisko, p****ksi vaan ja heti. Jep jep, mami on taas ylpeä, sillä ei kyllä mitään tyylitajua, itse valitsen tuhottavat kohteet niiden esteetisen tai ekonomisen arvon mukaan, esim joku Donna Karan-tuote on mun heiniä, kun sillä aikaa tuo kyltymätön Velociraptori innokkaana popsii alakerrassa kokonaista sohvaa tai tiskikoneen koko sisustaa, brutal, mon Dieu. Oikeastaan voisin lanseerata Hankin oman keittiöväline-design-sarjan, jossa esineet hämärästi muistuttavat jotain tuttua esinettä, mutta kuitenkin herää epäilys:"ei kai nyt kuintenskaa". Kuvitelkaapa vaikkapa saksia, joissa on poikkeuksetta vain toinen sormirengas. Huvia on sekin, kun seuraa kun palkolliset sitten yrittävät niillä nirhata vaikka laastaria poikki, tää on siis oikeesti aivan hulvatonta, I like it!!

Mä olen tietysti opettanu tälle koiramaailman Einsteinille, että portit, aidat tai muut esteet eivät oikeasti ole esteitä vaan haasteita. Hankki-poika se on omaksunut tämän opin arvosanalla "kiitettävä". Tähän mennessä puuha-pete ei ole onnistunut luomaan yhtään porttia, josta olisi edes nimellisesti hidastavaa vaikutusta. Tätä ajatusmallia hyväksikäyttäen se carva-caterpillari puskee ehtymättömällä innolla uusien haasteiden sekaan. Täytyy alkaan spotata sille uusia kohteita, koska ensimmäinen kierros irtaimiston osalta alkaa olla "läpikaluttu". Erikoismaininan tän orangin ehtymättömästä luomisvimmasta ansaitsee legendaarinen samana yönä toteutettu jääkaapin ja astianpesukoneen totaalinen tyhjennys, ja jos sanon "totaalinen" niin se sitä myös tarkoittaa sitä, voisi melkein käyttää fraasia:"Tällä kertaa en tyytynyt tavanomaiseen". Esimerkiksi Hankin luoma signeerattu tupperware tuotesarja kelvannee sellaisenaan nykymuotoilun museoon, sen verran tunnistamaton suurteos siitä tuli, nerokas kasa kuolaista järsittyä ylikallista muovia. Siis oikeesti niillä ei tee enään mitään, nerokasta!

No rakkat seuraajani, on aika lopetella ja lähdenpä tästä säätämään jotain uutta jekkua, josta sitten ensi kerralla lisää. Loppuun vielä Cillan niksiarkusta helmi, tosi lajitovereille: Teidänkin kotoanne varmasti löytyy jokin metallipuolainen portti, aita tai vastaava, jota voi itse asiassa käyttää soittimena!! Uskokaa vaan, olen luonnollisesti kokeillut, tätä ei kyllä VTT suosittele, niinkun ei mitää hauskaa. Elikkä homma menee näin. Asetu noin 1,4 Cillanmitan päähän lähimmästä metallipuolasta ja ala haukkumaan mahdollisimman korkealla äänellä terävin kolmen haukuin sarjoin. Haukkujen optimaalinen väli 0,87 sekunttia, sarjojen väli noin 2,1 sekuntia. Nyt seuraa mäzig...jee...ne puolat rupeavat resonoimaan ja soimaan kuin pirunviulu. Siis ihan oikeasti, portista lähtee mahtava huilumainen möly, joka takuuvarmasti tunkeutuu jokaisen läsnäolijan tasaspainoelimistöön aiheuttaen kohteesta riippuen lievästä spektaakkeli-maiseen pahoinvoinnin aallon. Yksikään elollinen kuuleva nisäkäs, ei ole vielä kestänyt tätä konserttia yli 4 minuuttia, ehdottomasti kokeilemisen arvoinen käytännön pila, toimii vuoren varmasti. Muistathan suojata oman kuulosi. No nyt mun täytyy lähtee pihalle, mutta palaillaan, olkoon Doggus kanssanne, stay warm, okay? Ladies and playboys, Cilla has left the building.

Terveisin idolinne Cilla the Skimpiitti (maailman kovin alkuaine, suom.huom.)

Lopussa kuuluisa kuvagalleria...