LOLA ent. DACIA

Dacia, Anakin, Evelin ja Helin syntyivät 26.9.2007. Niiden äiti, labradorinnoutaja neitonen, oli päässyt juoksujen aikaan livahtamaan kotiportista omille teilleen ja tämän seurauksena pikku kääröt putkahtivat ilmoille. Isän rotuja voimme vain arvailla, mutta joku salskea, suurikokoinen ja pitkäjalkainen herra se on luultavasti ollut. Emon perhe ei onnistunut löytämään vahinkolapsille koteja ja ne tuotiin Rakveren varjupaikkaan, jossa ne ovat odotelleet nyt jo yli kuukauden verran omistajaa itselleen. Dacia on reipas, rohkea ja energinen tyttölapsi. Se eroaa ulkonaisesti muusta pentueesta raidallisen turkkinsa vuoksi. Kun sisarusten touhuja tarkkailee hetken, löytyy muitakin eroja, Dacia nimittäin tuntuu olevan porukan pomo ja toimeenpaneva voima. Se on myös hivenen jykevämpi rakenteeltaan kuin muut. Dacia on nyt noin neljän kuukauden ikäisenä säkäkorkeudeltaan 45 senttiä. Aikuisena se tulee luultavimmin ylittämään 60 senttimetrin korkeuden. Dacia sai kodin helmikuussa 2008. Kuulumisia kodista 2.4.2008 Perheeseemme oli jo jonkin aikaa kaivattu lisäystä, kaveria 6 vuotiaalle rotweiler mix urokselle. seurasin sisarusten kotiutumista ja pohdiskelin kovasti soveltuisiko Dacia tyttö perheeseemme. Rescue koiran halusin ehdottomasti niin kuin aiemmat koiratkin ovat olleet, nykyinenkin suomen rescue koira. Lopulta soitin Tainalle ja kyselin tytöstä ym. pitkään rupateltiin ja alkoi tuntua että kyl se tää tyttö ois se puuttuva "lenkki" meijän poppooseen. Jo samalla viikolla suunnistin Tallinnaan hakemaan tyttöä Loomae hoijupaikasta. Paljonhan siellä oli ihania koiria, kaikki vaan mukaan. Ei kuitenkaan mahd. meidän paikka varattu jo ;) Tytön nähdessä ensimmäisenä vaihtui nimi, Daciasta tuli Lola. Arka pieni tärisevä raitapaita tuli kainaloon siliteltäväksi. Suhde alkoi muodostua heti. Laivamatka Helsinkiin sujui hyvin vaikkakin laivalle ja pois jouduin 20 kg tytön kantamaan kun niin häntä pelotti kävellä. Pitkä matka vielä autolla kotiin, yli 500 km, joten ei ihme ettei halunnut Lola millään autoon ensimmäiseen 2 viikkoon. Sai jo tarpeekseen, onhan se stressaavaa kun niin paljon muutoksia kerralla. Rotuina veikkaisi olevan labradorin noutaja emä (tiedossa) ja ehkä hollanninpaimenkoira tyyppinen paimenkoira isä. Ainakin Lola on perinyt paimenkoiran kehonrakenteen ja tavat. Joensuussa odotti loppu perhe, 6 v iso rotikka uros. Säkää 76 ja painoakin 62 kg. Lola vain 56 cm säkä ja painoa 20 kg, ja kyllä aluksi uroksen suuri koko pelotti. Rauhassa tutustuivat sisällä vapaana ja alkoi yhteinen sävelkin löytyä. 1v4kk poika lapsi oli kiva leikkikaveri heti alusta alkaen, "lapset" vetivät samaa lelua kilpaa jo 2 pv lolan tulosta, vanhempi uros vain katseli sohvalta ja tuhahteli lasten touhuille ;) Viikon verran Kessu uros oli ihan loukkaantunut, katsoi minua aivan kuin sanoakseen: "tollasen tänne sit toit!", toisella viikolla onneksi koiratkin alkoivat jo löytää säveltään ja ulkona jo leikkivät kuin vanhat kaverit. Pientä valtataistelua leikin ohella on ollut alusta asti, samasta lelusta tapeltava ym. Kessu uros pitää paikaansa ja Lola perääntyy kun on tarpeeksi yrittänyt. Paimenkoiralle ominaisesti Lola "näpsyttää" hampaitaan toisen naaman edessä pelotellakseen tätä. Epävarmuutta todennäisesti, jäänee pois kun kotiutuu kunnolla ja saa itseluottamusta. Lola on oppivainen yksilö ja jo 1kk olon jälkeen osaa sanan ei, istu, pois, irti. Aloittelemme ihan rauhassa koulutusta ja tarkoitus vain opettaakin "hyvät koti" tavat, ei hienoi temppuja ;). Sisäsiisteyttä opetellaan kovasti, jo 2 viikkoa tulon jälkeen osaa pyytää ulos ja tekee tarpeita uloskin, sisällekin kuitenkin vielä tulee myös, ei oo mamma aina tarpeeks nopee ;) varmasti oppii suht nopeassa ajassa sisäsiistiksi kun kesäkin tulossa ja ulkonaolo mahd. pitenee. Pentumaista tuhoamista on, kuten kaikilla pennuilla jossain vaiheessa. Lolalle vain kelpaa ihan kaikki tuhottavaksi, wc paperirullasta hanan vipuun. Hellittää varmasti kun tulee järkeä lisää ;) Moniin "ongelmiin" osasinkin jo rescue koiria tuntevana ihmisenä varautua enkä koe sitä suureksi ongelmaksi, kaikki on vain väliaikaista =) Näin hyvin miellä elo alkanut ja aina vain paranee kun oppii Lola "talon tavoille" ja lopettaa tavaroitten maistelemisen.. Eikun mukavaa kesän alkua kaikille! toivottelee Lolan perhe Joensuun kupeesta Niittylahdesta