20.5.06
Dacoi on ollut Suomessa parisen viikkoa ja on erittäin hyvin sopeutunut kotielämään. Se rakastaa ihmisiä,silityksiä,pitkiä lenkkejä ja sitä,että saa kuulua perheeseen,joka siitä huolehtii.
Dacoi omaa vahvan luonteen,joka pitää ottaa tarkkaan huomioon etsiessä sille sopivaa kotia. Dacsu osaa olla oikea löllykkä ja nallukka,mutta sillä on myös luontoa,joten siksi se ei ihan ensimmäiseksi koiraksi sovi. Poika olisi myöskin hyvä leikkauttaa,sillä se selvästikkin pitää lenkeillä vieraita uroksia kilpakumppaneinaan.
Dacoi on erittäin viehättävä poika,joka teki minuun syvän vaikutuksen,kun hain sen Helsingistä ja kuskasin kotihoitoon. Se on jättänyt myös lähtemättömän jälkensä kotihoitajansa sydämeen=)
21.4.06 Ilmeisesti Dacoi on hiukan asettunut oloonsa Tarhalla, koska nykyisin se
jo iloisesti tervehtii tulijoita. Hihnassa kävely on myös muuttunut.
Dacoi ei alkuinnostuksen jälkeen vedä, hihna on höyhenen kevyt, ei
yhtään vetoa. Paitsi silloin kun Dacoi innostuu leikkimään jonkun ihanan
narttukoiran kanssa. :-)
Dacoita lenkitti myös 12-vuotias tyttö, johon poika suhtautui
loistavasti. Tyttö sai halailla ja suukotella Dacoita mielin määrin,
taisipa olla niin että molemmat nauttivat läheisyydestä. Yhdessä
juostessaan koira ja tyttö olivat iloinen näky!
Dacoi on n. 5-6v arpikuonoinen koiraherra. Ensisilmäyksellä se vaikuttaa vanhemmalta ja jotenkin vaikeasti lähestyttävältä.
Se ei hauku tai tee mitään temppuja saadakseen vieraan ihmisen luokseen. Se vain seisoo ja katsoa jäpittää.
Päätän jostain syystä kuitenkin tehdä tuttavuutta Dacoin kanssa ja kun menen sen häkkiin alkaa häntä yllättäen heilumaan.
Hihnan näkeminen saa Dacoin silmiin pilkettä ja lähdemme lenkille. Ehdin ajatella,että onpas se rauhallinen koira, sillä kun ei tunnu
olevan kiirettä minnekkään,päinvastoin kuin lenkkikaverillamme Ninja-tytöllä. Dacoi pissaa pari kertaa ja köpöttelee hitaasti eteenpäin.
Sitten tehdään kakat ja yhtäkkiä kun hädät on pois päiväjärjestyksestä Dacoi innostuu. Se juoksee luokseni ja hypähtää iloisena minua vasten.
Seuraavaksi se porhaltaa Ninjan luokse ja innostaa tätä leikkimään kanssaan. Ninjaa ei tarvitse kahta kertaa käskeä vaan herrasväki pistää
pystyyn leikkipainiottelun. Hetken kuluttua jatkamme kävelyä,mutta Dacoi on niin hyvällä tuulella,että sen pitää vähän väliä tulla hypähtämään
vasten minua tai saamaan silityksiä. Vaikka se on kuinka innoissaan se ei silti vedä kertaakaan niin,että sitä olisi vaikea pidellä.
Dacoin vauhti kyllä välillä kiihtyy muttei meno ole silti epämiellyttävää kiskomista ja se kuuntelee taluttajaansa sekä ottaa muutenkin kontaktia.
Sisällä Dacoita pelottaa kovasti liukkaat lattiat,mutta se tulee kuitenkin urheasti seinänvierustaa pitkin,kun kehut ja kannustat sitä vieressä.
Omaan häkkiinsä takaisin herra menee nätisti ja alkaa pyytämään silityksiä. Dacoi painautuu vasten,kun "hierot" sen korvia ja niskaa...
se saattaa jopa puskea päänsä kainaloosi ja selvästi nautiskelee olostaan.
Dacoi antaa katsoa hampaat,korvat, vatsanalusen jne kiltisti ja hermostumatta. Se haluaisi kovasti lähteä mukaasi,kun joudut jatkamaan matkaa.
Se ei kuitenkaan heittäydy hankalaksi tai ala itkemään perääsi. Tutustumisen jälkeen Dacoi tulee joka kerran sen häkin ohitse kulkiessa tervehtimään
ja huiskuttamaan häntäänsä. Edelleenkään se ei vikise tai hauku saadakseen ihmisen luokseen.
Dacoi ei piitannut tiellä ohi ajavista autoista eikä kävelevistä ihmisistä. Se ei aloittanut räyhäämistä toisille uroksillekkaan.
Poika alkoi kyllä murista matalalla äänellä takaisin jos vastapuoli ärhänteli,mutta miltään riidanhaastajalta se ei itse todellakaan vaikuta.
Dacoi on säkäkorkeudeltaan n. 60cm.
24.06.06: Dacoille etsitään kiireellä ikiomaa kotia,koska se on alkanut häijyilemään hoitoperheen
kissalle. Emme osaa sanoa mistä tämä johtuu,koska Dacoi on ennen ollut jopa samassa huoneessa kissan kanssa.
Dacoi on tullut myös hyvin toimeen perheen leikatun nartun ja uroksen kanssa,tosin ne eivät ole koskaan
jääneet keskenään samaan huoneeseen vaan Dacoi on eristetty varmuuden vuoksi eri huoneeseen. Myös pari
kertaa on ollut välien selvittelyä,mutta se nyt on "normaalia" koiralaumassa. Dacoilla on yhä vahva luonne.
Ihmisiä kohtaan se on mussukka. Pari kertaa se on lenkillä rähähtänyt vastaan tulevalle miehelle,joka
on haissut vahvasti esim. tupakalle. Dacoille olisi ihanteellista,että se pääsisi ainoaksi koiraksi
rauhalliselle asuinseudulle. Tulevan kodin olisi hyvä myös rakastaa pitkiä lenkkejä,sillä Dacoi
rakastaa tehdä parin tunnin lenkkejä,jolloin se pääsee purkamaan energiaansa rakastamaansa asiaan.
Dacoi ei sovi ensimmäiseksi koiraksi ja se on fyysisesti vahva,mutta erittäin ihana koira.
Sen tapana onkin painaa pää kainaloon ja tuhista tyytyväisenä=)
Dacoi uudessa kodissaan 30.08.2006
Ensimmäinen päivä on sitten illassa Daksulla uudessa kodissaan. Kirjoitamme tätä porukassa, minä istun Daksun kanssa sängyllä jä Mymy on sängyn alla omalla mielipaikallaan, Laikku makoilee toisen huoneen sohvalla omalla paikallaan. Ihme sinällään että Mymy antaa Dacoin olla sängyllä, yleensä se ei päästä muita eläimiä makuuhuoneeseen... tosin on kyllä ollut mustis ja ärissyt tavan takaa mutta Daksu on suhtautunut todella rauhallisesti. Kun vain Daksu jättäisikin Mymyn ärinäpuuskat omaan arvoonsa niin sehän olis paremmin kuin hyvin. Dacoi näyttää olevan luonteeltaan rauhallinen eikä näy, vielä ainakaan pyrkivän johtoasemaan. Mutta kaikki on vasta alussa ja tilanne Dacoille uusi.
Dacoi on tutkinut innolla uusia paikkoja ja kävimme lenkillä Mymy ja Artsi seuranamme, vähän lähimetsiä ja yhden ketunpesän katsastimme. Löysimme mukavan ojankin jossa koirat, Daksu etenkin, kahlailivat.
Hevosia Daksu ihmetteli kovasti ja haukkui vähän.
Jätin koirat jo eka yöksi yhteen ja tänään kävin kaupassa niin olivat porukalla sisällä. Toivon että kun maanantaina menen töihin niin voisin jättää koirat yhteen sisälle. Ei ole kukaan yksinäinen ja Mymy ja Laikku kun ovat rauhallisia niin Dacoikin vaistoaa että tulen kyllä takaisin.
Sillä Dacoi on hyvin, hyvin paljon minun perääni. Ei tahtoisi silmistään päästää mikä on ymmärrettävää. Voi miten sydäntäsärkevän suloinen hän on.. minä olen jo nyt aivan rakastunut. Ja Artsi, kaverini siis, on aivan ihastuksissaan. Miten mukava ja rauhallinen Dacoi onkaan. Kaikki vieraammekin ovat saaneet hyvän vastaanoton. Dacoi ei todellakaan ole mikään turhan haukkuja.
Kävin päivän töissä välillä ja hyvin oli Dacoi pärjännyt kotona, kaikki koirat olivat keskenään ja taisi joku kissakin olla sisällä.
Dacoilla on pelkoja. Sillä on tapana jähmettyä suorastaan, kuten ukkosella jota nyt on riittänyt ja kun laitoin kattotuulettimen päälle tai pesin lattian.. muuten Dacsu on jo vähän vapautunut, alkanut haukkua esihaukkujamme Mymyn apuna tiellä kulkijoita ja naapurin koiria. Ja kun lähden jonnekin alkaa Dacoi ulvoa, Mymyn säestäessä kauniisti ja haikeasti mukana. Silloin pitää vielä rauhoitella että kyllä se äiti kohta takaisin tulee.. Laikku on sellainen maanhiljainen ettei paljoa innostu moiseen, mutta selvästi sekin on virkistynyt Dacoista. Eikä Mymy enää ole niin kovin Laikun kanssa yrittänyt tapella. Mymy on kyllä ärhäkkä Dacoille joissain asioissa, sillä on omat paikkansa joita se puolustaa muristen.
Kyllä Dacoilla täällä on hyvä olla, pihassa on paljon puuhaa ja pari kertaa on lenkilläkin käyty. Meillä ei käydä joka päivä lenkillä kun on niin paljon muutenkin puuhaa ja koirat saavat liikuntaa niin paljon pihalla ollessaan. Mutta Dacoi on edelleen paljon minun perään, silti ilahdun joka kerta kun uskaltaa mennä itse vaikka ulos kun minä olen sisässä. Ja Mymy on tullut taas iloiseksi koiraksi kun lauma on oikeankokoinen. Seven kuolema masensi Mymyn niin totaalisesti ettei kunnolla edes halunnut haukkua pihalla ollessaan. Nyt on tyttöön tullut uutta määrätietoisuutta ja intoa.
Hevosia Dacoi edelleen ihmettelee ja tulee aina kiireesti pieneen ulkohäkkiin katsomaan kun hepat tulee pihalle syömään tai talliin laitettavaksi.
Dacoi kävi tänään lääkärissä. Peräpää tyhjennettiin, jonkin verran oli muttei mitään pahempaa. Korvapunkkeja ei löytynyt. Tehosterokotus on myös nyt saatu. Sydän ja keuhkot olivat hyvässä kunnossa vaikka Kirsi arvioi ettei Dacsu ole enää kovin nuori. Leikkaus tehdään elokuun lopulla kun ilmat viilenee. Samalla sitten vasta kuvataan takajalat, Kirsi oli sitä mieltä ettei asialla ole sen kiireempi kun liikkeet kuitenkin olivat ihan hyvät eikä koira joudu suurelle rasitukselle eikä ole nyt syytä kuumuuden vuoksikaan rasittaa. Dacsu läähättää aika paljon eikä muuta syytä nyt siihen keksi kuin tämän kuumuuden.
Dacoi käyttäytyi muuten todella hyvin paitsi murisi kun takapää putsattiin ja vähän vielä piikille.
Minulle Dacoi ei ole murissut vielä ollenkaan enkä oikein usko että tuleekaan ongelmia.
Pitää sanoa vielä että Dacoi on ihan meidän koira, kuin olisi aina ollutkin. Poika tuntee myös sanan kulta.. Kaikki muutkin eläimet luulevat tuota sanaa toiseksi nimekseen.. Sani hevonen jopa hörähtää kuullessaan sen.. :)
Pari päivää sitten koitti Dacoille ja muillekin koirille ilon hetki kun saatiin tehtyä meille parvisänky. Itseasiassa vasta maalausta lopettelin, tein muutenkin sellaisia eläinaiheisia kuvioita tänne makariin. Mutta nyt voivat kaikki koirat olla miten haluavat yölläkin eli myös makarissa. Jokaiselle on oma sänkykin, kaikki eri huoneissa joten saavat valita. Dacsu kyllä otti paikakseen vanhan "ukkosella turvapaikan" lähelle tulleen kierreportaan alusen. Kai siinä on viileämpi näin kuumalla.Ja kun se on siinä meidän parven alla.. :)
Dacoi on alkanut olla ulkona itsenäisemmin, jopa saattaa yksinkin mennä pihalle. Poikaan on tullut uutta varmuutta olossaan, uskon että tuntee olevansa nyt kotona. Myös oma tahto on tullut, aina ei halua uskoa kerralla. En silti halua vaatia liikaa, kunhan edes ajallaan tottelee ja tekeekin sen. Mitä enemmän aikaa kuluu niin sitä helpommin uskoo ja Dacsulla on kaiken kaikkiaan hyvät tavat ollut jo tullessaan.
Kaikki tuttummekin ovat niin Dacoihin ihastuneet kun poika on sellainen nallekarhu, mutta minun sydämeni hän on vienyt aivan kertaheitolla..
Tässä joku aika sitten kyllä pari punkkia aiheutti ikävän tulehduspesäkkeen niskaan ja piti saada kuuri että parani. Silloin ilmeni myös etä kipu sai Dacoin reagoimaan hyökkäävästi minua kohtaan, kun piti puhdistaa kirvelevällä aineella. Dacsu teki hyökkäyksen ja tarrasi käteen kiinni, kuitenkin niin ettei vahinkoa tullut. No. tuo oli kyllä tavallaan odotettavissa kuten hevosista olen oppinut, ja itse reagoin niin että ensin ärähdin vaistomaisesti. Ja moitin, sillä kieltämättä suutuin ja vähän säikähdinkin. Mutta sitten aloin rauhoitella poikaa ja lohdutin, sillä ymmärsin asian niin että Dacoin piti puolustautua ja se oli pettynyt että minä tuotin kipua, luottamustahan tässä koko ajan on rakennettu, Eikä tuota episodia ole sen kummemmin muisteltu sen koommin. Muu käsittely on sujunut ihan hyvin. Ja muutenkin Dacoi on vapautunut ja rohkaistunut. Haukkuu Mymyn kanssa tielläkulkevat ja totteleekin aika hyvin. On saanut Laikunkin tosi paljon vapautumaan.
Dacsu on kyllä aivan täydellisen onnellinen minun ikioma poika joka on takuuvarmasti saanut täältä kodin loppuelämäkseen. Se pikku hyökkäily ei todellakaan ole vaikuttanut väleihimme, tiedän ettei Dacoi tehnyt sitä pahalla vaan minä itse olin syypää siihen tilanteeseen ja sain mukavan pikku opetuksen.. :) nuo huonosti aikaisemmassa elämässään kohdellut hevoseni ovat minua samoin opettaneet ja siitä on ollut paljon hyötyä niidenkin käsittelyn oppimisessa.
hevoset vaan saavat aikaan myös isot mustelmat kun purevat, Dacsuhan ei edes purrut eli antoi vain varoituksen mikä minusta oli ihan fiksu asia että osasi hillitä itsensä kuitenkin.
Dacsun kanssa olemme tulleet hyvin, hyvin tärkeiksi toisillemme ja olen antanut Dacoille lupauksen että pidän siitä loppuelämänsä huolen. Olen luvannut Dacoille että en koskaan hylkää sitä enkä lyö jota en kyllä tekisikään kenellekään eläimelleni.
Dacoi tuntuu alusta asti ymmärtäneen sen että on tullut kotiin. Nytkin tuossa huokaisi raskaasti kun on rauhallinen ja hyvä olla. Elämä on tasaista ja kaikki ovat aina iloisia. Joka päivä minä tietysti paijjaan Dacsua, kerron miten paljon rakastankaan häntä. Ja se tunne on todellinen, meillä on niin sanomattoman hyvä olla lähellä toisiamme.
Nyt kyllä voin jo halailla niin ettei heti kellahda selälleen ja olen yrittänyt vahvistaa pojan itsetuntoa ettei tarvitse alistua noin. Haluan että suhteemme perustuu luottamukseen ja rakkauteen, siitä tulee myös tottelevaisuus kaikkein luontevimmin.
Ukkosta Dacoi edelleen pelkää, taas tänään jytisi ja kyllä eka jyrähdyksestä Dacsu meni piiloon.. voi pikku ressukkaa.. tuli sieltä sitten kyllä itse jo pois kun isä tuli käymään, ihme sekin kun alussa jumi aina pelottavissa asioissa kuten ukkonen, lattian pesu, imuri, tuuletin..jotenkin eri tavalla, siinäkin on jo vapautunut. Ei enää pelkää esim. pestyjä lattioita tai liukkaita lattioita. Jos Mymy vaikka ilmoittaa haukullaan että joku tuli niin Dacsu lähtee niin vauhdilla että jalat vaan sutii... viis lattian liukkaudesta.. :)
Dacoilla on täällä hyvä olla ja kiitokset teille kaikille jotka osallistuivat Dacsun pelastusoperaatioon.. :) Elämässäni olisi juuri tämän koiran mentävä aukko jollen olisi saanut häntä tänne luokseni.
T: Sine ja muut
