Dahlia on noin 1,5-vuotias, kiltti, arahko tyttö
Tarhalla huomiomme kiinnittyi kopin suojista meitä katsoviin suloisiin nappisilmiin ja isoihin uteliaasti pystyssä sojottaviin korviin.
Mennessämme häkkiin Dahlia tuli tervehtimään ja selvästi tykkäsi kovasti ihmisistä ja halusi rapsutuksia mutta kuitenkin aristeli esim.
nopeita liikkeitä ja kättä ja reagoi menemällä matalaksi. Tästä voisi päätellen sen saaneen ihmiseltä aika kovakouraista kohtelua, se
ei kuitenkaan näyttänyt pienintäkään merkkiä aggressiivisuudesta vaan antoi kiltisti pidellä itseään ja sain katsoa siltä hampaatkin.
Lenkille lähtö ja haukkuvien koirien ohitse käveleminen pelotti sitä
kovasti, mutta Danan perässä se tuli kuitenkin, tosin häntä koipien välissä.
Hihnassa se kulki nätisti ja riuhtomatta vaikka sitä selvästi kovasti pelottikin. Dahlia vaikuttaa ihmisrakkaalta, kiltiltä ja viisaalta nuorelta tytöltä,
josta saa varmasti hienon koiran. Se rohkaistuu luultavasti nopeasti kun pääsee omaan kotiin, pois pelottavalta tarhalta. Dahlia on noin 55 cm korkea.
10.12.05
Dahlian arkuus ja herkkyys vetosi minuun heti kun katsoin sitä. Sen kanssa samassa häkissä oli energisempi ja pirteämpi tyttönen,
joka teki kaikkensa herättääkseen ihmisten huomion, mutta silti tämä herkempi tyttönen jäi vaivaamaan mieltäni enemmän. Päätin lähteä sen kanssa lenkille,
jotta voisin yrittää päästä kurkistamaan edes hetkeksi sen sielunmaailmaan. Dahlia aristeli minua ja pelkäsi hihnaa. Se painautui häkin nurkkaa vasten,
kun laitoin sille pantaa. Vaikka se pelkäsi, se ei edes yrittänyt näykätä tms. puolustautuakseen.
Lenkillä se haki kovasti turvaa samassa häkissä olevalta nartulta, mutta välillä tutustui ympäristöönsä ihan omaankin tahtiin.
Hetkisen verran se kiehnäsi jopa kyljessäni ja antoi pari suukkoakin, mutta katsoi sitten parhaammaksi vetäytyä hiukan kauemmaksi.
Dahlia tarvitsee aikaa rohkaistuakseen ja tuekseen se tarvitsee ihmisen, jolta saa tarvittaessa kannustusta.
Dahlia sai oman kodin 30.12.2006.
17.01.2006
Kun tulimme kotiin, Dahlia löysi turvapaikkansa sängyn vierestä pikkuruiselta matolta, sinne tyttö suuntaa yleensä tiensä vieläkin jos haluaa olla rauhassa. Sängyn vieressä oli ennen yönsä nukkunut Saga joten pientä rähinää meinasi tulla heti alkuunsa kun kumpikin olisi halunnut olla samassa paikassa. Keittiöön Dahlia uskaltautui tutustumaan ensimmäisenä, kun siellä oli sopivasti ruokakuppi heti täynnä… mutta olohuoneeseen ei tultu hyvällä eikä pahalla sillä siellä oli mölyävä laatikko josta tyttö ei tykännyt yhtään. Meni monta päivää ennen kuin telkkariin totuttiin, nyt sitä kuunnellaan korvat hörössä päätä käännellen.
Dahlia oli ensimmäiset päivät todella arka ja avokkiini neiti ei meinannut tottua millään, häntä oli koipien välissä enemmän kuin usein. Pikkuhiljaa elämä lähti luistamaan paremmin, kun tuli varmuutta siitä että tämähän onkin ihan hyvä paikka ja nuo ihmisetkin on ihan mukiinmeneviä. Lenkkeilyt ovat sujuneet alusta asti loistavasti, Saga on saanut lisää tarmoa ja jaksamista vaikka vanha hauva jo alkaa ollakin. Ensin ei nuori neiti uskaltautunut paljon haistelemaan vaan kulki rauhallisesti vierellä ja seurasi tarkasti kokoajan. Nyt mennään jo nenä maata viistäen ja kovalla vauhdilla, varsinkin kun molemmilla on juoksut ja urokset houkuttaa ulkoillessa entistä enemmän, voin vain sanoa että voi sitä ulinan määrää!!
Paljon on Dahlia oppinut näiden muutaman viikon aikana, kun ei edes istua osattu vaikka millä kielellä olisi puhunut. Taisi tyttö oppia matkimalla, kun Sagaa niin tarkkaan aina katseli kun temppuja tehtiin. Ensin opittiin istumaan, sitten mentiinkin jo maahan ja kohta istuttiin ”nätisti” takajalkojen varassa ja ojennettiin etutassuja. Seuraavaksi taisi tyttö oppia kunnolla tunnistaman oman nimensä ja tänne kutsun, siinä kutsussa on kyllä vieläkin palaa purtavaksi, kun ei sitä ihan vielä kunnolla totella. Tassun antamista yritettiin opettaa heti istumisen jälkeen ja voin tunnustaa että luovuin jo toivosta, kun oppi ei mennyt perille. Tassua annettiin kuitenkin eilen, oikeastaan en edes tajunnut tilannetta, ennekuin painava tassu oli lätkäisty kädelleni. Häkellyin enkä tajunnut antaa makupalaa heti, joten varmuuden vakuudeksi neiti lätkäisi toisella tassulla uudelleen. Sohvalle ja sänkyyn ei meillä nousta ja sen tyttö oppi hyvin pian taloon tultuaan, vahinko vain että avokkini komensi juuri sillä kerralla, sillä silloin hän oli vielä Dahlian mielestä tosi pelottava, seurauksena hätä pissit matolle ja uikuttaen makkarin turvaan, sieltä tultiin kyllä nopeasti pois makupalalla ja rapsutuksilla houkuttelemalla.
Ulos lähtö oli ensimmäisinä päivinä katastrofimaista, sillä molemman karvaturrit tunkivat yhtä aikaa itsensä, meidän todella tilavaan tuulikaappiin. Kyllä meillä koirat osaa ja oppii, yleensä nopeasti ja kaiken mahdollisen minkä oppia saattaa, niin kävi tässäkin. Sagalle ei tarvinnut kuin sanoa niin neiti poistui takavasemmalle istumaan ja odottamaan uloslähtöä. Dahlian kohdalla komennus oli astetta kovempi, tyttö piti nostaa pois monta kertaa jotta asia ymmärrettiin. Enää ei kumpikaan tunge itseään tuulikaappiin vaan molemmat napittavat asennossa vierekkäin järjestyksessä niin valjaiden laittoa kuin uloslähtöäkin. Uloslähdön lisäksi meillä on tarkka järjestys muistakin asioista miten ne tehdään, esim. ruokailun suhteen. Saga saa ruokansa aina ensin ja Dahlia vasta sen jälkeen, siinä olikin tekemistä jotta homma toimisi, kun Dahlia tunki itsensä alussa aina väliin. Kun on tultu lenkiltä ja on päästy takaisin kotipihaan, niin Dahlian pitäisi päästä leikkimään Sagan kanssa, vaikka nuoren neidin leikkisyys välillä meidän vanhaa neitiä ärsyttääkin. Leikki loppuu yleensä siihen, kun Saga komentaa haukkumalla.
Eläinlääkärikäynti sujui loistavasti, vaikka vähän automatka oksettikin ja pisti mahan kuralle. Tyttö sai rokotteensa ja puhtaat paperit noin muutenkin, missään ei ollut mitään vikaa, painoa oli kyllä aika vähänlaisesti. Eli kaikki molemmilla ok sanoi eläinlääkärisetä. Kuukauden parin päästä molemmat karvakorvat steriloidaan, Sagalta leikataan samalla pikkuinen nisäkasvain pois.
Kaikki on mennyt toisin sanoen erittäin hyvin, ruoka ja makupalat maistuu tassun annon yhteydessä.
Rakkain terveisin,
Sari, Jarkko, Saga ja Dahlia
PS. Sitten eteenpäin kohti uusia suuria seikkailuja ja terkkuja kaikille!!
