"Dede on n. 4 v narttu.
Se on tullut tarhalle jo helmikuussa 2003, mutta ei saa Virosta kotia ulkonäkönsä takia.
Dede on matalahko, pyöreä seefferisekoitus neitokainen, joka on sosiaalinen, kiltti ja kultainen.
Melko rauhallinen eikä hauku vieressä oleville nartuille.
Dede on tiineenä ja tarvitsisi todella pikaisesti kodin tai hoitopaikan!"

Kira (ent. Dede)

Tilanne tammikuussa 2004

Kira muutti Suomeen vuoden 2003 huhtikuun lopussa ja asuu nyt kerrostalossa kahden kissan, emännän ja isännän ilona. Sopeutuminen uuteen laumaan on mennyt hyvin. Kira on ollut terve ja sisäsiisti eikä juuri kiinnitä huomiota rappukäytävästä kuuluviin ääniin. Tiineys oli onneksi väärä hälytys.

Ulkona meno on aina ollut levottomampaa. Kahdeksan kuukauden harjoittelun jälkeen hihnassa kiskominen ja autojen jahtaaminen on vähentynyt, vaikkei kokonaan loppunut. Uroskoirille räyhäämisestä ei ole vielä päästy eroon ja sen kanssa ollaankin tammikuun lopussa menossa koirakouluttajalle. Ulkoilu on ajoittain tuskattuttavaa, mutta toivoa ei ole vielä heitetty. Muuten koira on kuin enkeli. Sitä voi pitää vapaana ja se seuraa omaa ihmistään ilman kummempia kiemuroita. Jänikset ja oravat pitää toki jahdata, mutta eihän koiralta voi ihan mahdottomia vaatia! Suomeen tullessa Kiran lihakset olivat niin jäykät, ettei se edes pystynyt istumaan. Nyt metsässä hyppely ja kalliolla kiipeily on suurta huvia. Se on tehnyt hyvää myös emännän jalkalihaksille..!

Entisessä elämässä Kiralle ei selvästikään ole opetettu mitään. Se on pelännyt miehiä ja mummoja, joilla on kävelykeppi. Se ei osaa uida, ei pitkään aikaan ymmärtänyt tuon taivaallista puruluista, leluista, leikeistä ihmisten tai toisten koirien kanssa. Leikkimisestä se on viimein oivaltanut jotain. Pari omaa lelua ja kissojen pehmolelut saavat kyytiä. Toisten koirien kanssa leikkimiset voi laskea yhden käden sormilla, mutta nekin harvat kerrat antavat toivoa. Ihmisiin Kira suhtautuu välinpitämättömästi eikä kaksijalkaisten kaveripiiri juuri kiinnosta. Miehiä se sietää jo ulkona, mutta asuntoon tuleville pitää murista varmuuden vuoksi.

Elo varjukoiran kanssa on virkistävää. Kira on kaunistunut, kuntoutunut ja alkanut suhtautua ihmisiin rauhallisemmin. Räyhäämisestä varmaankin pääsemme ajan kanssa eroon.

Takaisin