DENISE
Joulun jälkeen musta ystävällinen koira ilmestyi Tallinnan keskustaan vilkkaan Viru-keskuksen eteen. Ihmiset silittelivät sitä, lapset kävivät juttelemassa sille ja joku tarjosi ruokaakin. Se ei osannut lähteä minnekkään vaan seisoi hämmentyneenä kuin odottaen, että pian joku tulee ja kertoo missä sen oma ihminen ja koti on. Ketään ei saapunut ja koira vietiin Viru-keskuksessa sijaitsevaan lemmikkieläinliikkeeseen, josta työntekijät soittivat Hoiupaikkaan. Denise saapui tarhalle 27. joulukuuta, jossa se hurmasi kaikki kiltillä ja kultaisella olemuksellaan. Kultatyttö aivan kuin säteilee ympärilleen iloa, lämpöä ja rakkautta. Se hymyilee sinulle mennessäsi sen häkin ohi, se halaa, kun menet sen luo ja kävelylle viemisen se palkitsee suukolla. Deni on tyttö, jonka haluaisi ottaa kainaloon, rutistaa ja kuiskata korvaan; "sinun paikkasi on tässä ikuisesti". Lenkille tyttönen lähtee mieluusti aivan vieraankin kanssa ja jos joku asia, kuten kovasti haukkuvat koirat tai liukkaat lattiat pelottavat, se luottaa ihmiseen, jonka on tavannut ensimmäistä kertaa vasta muutama minuutti sitten. Rakkaansa mukana Denise kulkisi varmasti vaikka läpi tulen. Hihnassa se ei ainakaan toistaiseksi vedä, mutta ottaa sitäkin enemmän kontaktia taluttajaansa, jopa niin että ulkoilun tarkoitus muuttuu. Monet koirat viillettävät kovaa vauhtia eteenpäin päästessään häkistään pois, Denise taas haluaa olla juuri sinun kanssasi unohtaen kaiken mitä ympärillä tapahtuu. Se nousee seisomaan takajaloilleen ja kietoo tassunsa ympärillesi. Se haluaa olla niin kovasti mieliksi, että sydämeen sattuu. Deni on luultavasti alle 2-vuotias ja se on ikäisekseen rauhallinen. Sen sai yllytettyä hetkeksi leikkimään, mutta hellyyden ja läheisyydentarve veivät pian leikistä voiton. Ehkäpä Denistä kuoriutuu energisempi ja villimpi nuori neito, kunhan se saa valtavavan rakkaudenkaipuunsa tyydytettyä ja löytää sen oman kodin. Deni kohtasi vastaantulevat koirat ystävällisesti. Kissat sitä hieman ujostuttivat, mutta niitäkään vastaan sillä ei ollut pahaa sanottavaa. Tyttö on säkäkorkeudeltaan noin 60 senttiä. Se on rakenteeltaan hoikahko ja sen karva on karkeahko. Denise sai kodin helmikuussa 2008. Kuulumisia kodista huhtikuussa 2008 Denise on nyt sitten seilannut virallisesti siniristilipun alla reilut kaksi kuukautta. Ensimmäinen kuukausi asuttiin kerrostalossa eikä tämä neidille liiemmin ahdistusta tuottanut tämäkään asumismuoto. Ihmiset saivat vapaasti kuljeskella rappukäytävässä ja jos ovikello sattui soimaan niin Denise makoili kaikessa rauhassa ja kissamme Toivo Teräs hoiteli vartiointihommat juosten ovelle muristen. Niin ja kissamme joita on kolme kappaletta olivat alusta asti neidin mielestä varsin hurmaavia. Kisut tosin eivät olleet ihan samaa mieltä Denisestä paitsi Toivo, jolla on elämää suurempi ego ja joka luulee olevansa koira ja iso sellainen. Muutama koirakaverikin tuli hankittua. Erityisen suurella lämmöllä Denise muistelee ihanan villiä ja pörröistä lapinkoira Mustua joka aina karkasi kotoaan kun näki meidät lenkillä. Sekin oli narttu mutta mitään rähinöitä ei koskaan syntynyt vaikka meno välillä yltyikin hurjaksi. Pimeällä neitiä hieman pelotti kohdata isoja koiria, olisikohan joskus saanut sellaiselta siipeensä... Eläinlääkärilläkin käytiin eikä tämä oikein mitään huomautettavaa Denisestä löytänyt vaikka kovasti koitti etsiä. Rouva suhtautui nimittäin melkoisen nuivasti näihin naapurimaasta tuotuihin koiriin mutta joutui tässä tapauksessa myöntämään tappionsa. Ei siitä sen enempää ettei tule paha mieli. Ai niin ja alkutaipaleesta vielä sen verran että meidän viisivuotiaan tyttäremme ja Denise neidin kohtaaminen sujui oikein mallikkaasti ja häntää heilutellen. Oltiin Venlan kanssa sovittukin että antaa koiruuden tulla ihan rauhassa tutustumaan kun se on siihen valmis. No, Denise oli heti valmis niinkuin partiolainen konsanaan. Maaliskuun alussa aukesi Deniselle maanpäällinen paratiisi ja muullekkin perheelle. Pääsimme muuttamaan maalle. Tästä päivästä alkoi ihan uudenlainen elämä koko poppoolle. Nyt oli tilaa ja rauhaa elää ja olla niinkuin haluaa. Koko karvainen katras saa painaa menemään niin paljon kuin sielu sietää. Vauhdista päätellen suuri on sielu. Denise kaivaa myyriä ja metsästää perhosia, se kaivaa karvanaama kurassa pellolla kuoppia. Ihan pikkaisen välillä livahtaa metsähallituksen puolelle mutta aina tulee kotiin kun huudetaan. Vähän on käytöstapojakin opeteltu; istu, paikka, tänne, maahan yms perusjutut sujuu mallikkaasti. Nyt harjoitellaan seuraa komentoa ja välillä hypitään huvin vuoksi esteitä ja pujotellaan keppejä. Kaikki tekeminen on Deniselle kovin mieluista. Olen kyllä varma että sitä on jonkin verran koulutettu ennenkin tai sitten se on erittäin viisas ja oppimishaluinen. Täällä maalla neiti on ottanut nämä vartiointi tehtävät vähän vakavammin kuin kerrostalossa ja ilmoittaakin kyllä hyvin railakkaasti jos joku tulee. Ja se on hyvä se. Tästä voisin päätellä että se tuntee nyt että olemme samaa laumaa ja sillä on tärkeä tehtävä olemassa kun se saa vartioida omaa pihaa. Ettei tämä nyt ihan romaaniksi venyisi niin tahdon sanoa että me olemme saaneet aivan erityisen jäsenen perheeseemme ja toivomme että mahdollisimman moni uskaltaisi tarjota uuden elämän jollekkin kodittomalle kulkijalle, sillä jokaisella pitäisi olla jokin turvallinen paikka elämässä, niin sinulla, minulla kuin sillä nelijalkaisella ystävällämmekin. Lämmin kiitos Essi, Katariina ja muu pk:n väki, sekä koiratarhan työntekijät. Jatkakaa hyvää työtänne. Kiitos myös sille ihmiselle joka löysi Denisen ja toimitti sen turvaan. Erittäin paljon kiitoksia ihanalle Hoikkalan perheelle joiden kanssa saimme matkustaa, ilman teitä olisimme varmaan virossa vieläkin. Terviset Aidi koiralle. Denise eli Pertti Petteri Peräkorpi Sanna, Timo, Venla kisut ja hepat
|