DIINA
28.08.04
Tämä isokorvainen vielä kovin pentumainen neito vei sydämeni täysin. Diina on erittäin läheisyyden kipeä ja hakee turvaa ihmisestä, ei mene kauakaan kun Diina jo antaa pusuja, kiipeää syliin ja kellahtaa selälleen. Remmiä laitetettaessa Diinaa hieman pelotti, häntä laskeutui takajalkojen väliin, mutta Diina ei pelätessäänkään näytä aggressiivisia merkkejä. Lenkillä neito oli kuitenkin kuin eri koira, isot korvat olivat koko ajan terhakasti pystyssä ja arkuudesta ei ollut enää tietoakaan, tyttö veti nuoren koiran innolla, mutta ei ollut mitenkään mahdoton. Diina tuntui tulevan kaikkien kanssa toimeen, vaikka arasteleekin isoja tummaturkkisia koiria. Toisten koirien kanssa Diina tahtoi jopa leikkiä ja nartutkin saivat iloisen hännän heilutuksen. Diinaa ei tuntunut kiinnostavan tarhan kissat ollenkaan. Tämä tyttö on oikea aarre jonka tekisi mieli viedä heti kotiin!
T. Diina ja Tarja
1,5-vuotias tyttö, joka on tuotu kodista, koska lapset olivat hankkineet vanhalle äidilleen pennun, josta kasvoi liian suuri. Diina on varovainen uusia ihmisiä ja asioita kohtaan, mutta kuitenkin todella ystävällinen nuori neiti. Se on hyvin rauhallinen ikäisekseen, mikä johtuu varmasti varovaisesta ja arahkosta luonteesta. Vanha nainen käy tarhalla ruokkimassa ja katsomassa Diinaa usein. Säkä n. 55cm
Terveisiä Espoosta! 
Aikaa on jo kulunut tovi siitä, kun Diina tuli meille. Alussa oli pieniä vaikeuksia esim. ruokailun suhteen, kun neidille ei oikein maistunut tarjottu ruoka, mutta nyt se on jo taakse jäännyt ongelma. Uuteen laumaankaan tulo ei ollut aivan kitkatonta, corgit kun oli sitä mieltä ettei tulokas tule jäämään pitkäksi aikaa. Aikaa kului ja "neuvotteluja" käytiin corgien kanssa meidän lauman koostumuksesta. Diinan pysyessä sivussa ja seuratessa asioiden kehittymistä, rupesivat corgitkin "tajuamaan" sen tosiasian, että Diina on tullut jäädäkseen. Ollaan harjoiteltu eri käskyjä, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty, on neidissä sen verran virtaa. Neiti on siis aikamoinen vouhottaja, pentumainen koheltaja. Mutta onhan onneksi se vanha kunnon konsti eli makkara, ainakin vähäksi aikaa se tepsii. Jälkeä olen ajatellut mennä ensi viikolla kokeilemaan. Metsässä olemme kyllä muuten olleet, jopa vapaana kerran. Enkä voi sanoa että olisin koskaan omilla koirillani nähnyt sellaista riemua, kuin Diinalla juostessa vapaana.
Kiitos Sinulle Minna viellä kerran!!!!
Syksyisin terveisin teille kaikille jotka olitte samalla reisulla!!
Diina nukutettiin ikiuneen 01.07.2005.