DONNA ent. Djonna

Djonna on nuori ja kaunis tyttö, joka löydettiin omin päin kuljeksimasta Rakveressa ja toimitettiin samannimiselle tarhalle. Djonna on hyvin turhautunut ja kenties stressaantunutkin tarhaoloista. Tämä näkyy jatkuvana juoksemisena pienessä häkissä, jossa se viettää valtaosan ajastaan tarhalla. Silloin kun me menemme tarhalle, Djonnalle koittaa ihana päivä. Tällöin se pääsee hieman lenkkeilemään. Voisi kuvitella, että tyttö repisi taluttajansa käden sijoiltaan, mutta mitä vielä. Se kulkee yllättävän nätisti siihen nähden, miten riehakas se häkissään on. Tietysti välillä pitää ottaa spurtteja jonkin mielenkiintoisen kohteen, kuten hajun tai kepin luokse, tai innostua muuten hetkeksi.

Nartuista Djonna ei pidä laisinkaan, joten narttuperheeseen sitä ei voi edes kuvitella. Uroksetkin saavat toisinaan tämän tytön hermot kiristymään, kun ne tuuppaavat kuononsa hännän alle turhan häikäilemättömästi. Luultavasti hienovaraisen ja rauhallisen uroksen kanssa Djonna voisi ystävystyäkin, kun nyt edes saisi ensin sen kodin ja sen myötä kaikki perustarpeensa tyydytettyä. Näistä ruuan ja juoman jälkeen ehdottomasti seuraavana on liikunta ja tekeminen, jota ilman tyttö nyt elää. Djonna on pienehkö saksanpaimenkoiranarttu.

Kuulumisia uudesta kodista 10.4.2007

Laivamatka Tallinasta Suomeen sujui ongelmitta Donna neidin kanssa. Ihmettelimmekin voiko noin rauhallista koiraa olla olemassakaan! Auto matkakaan Helsingistä Joensuuhun ei tuottanut minkäänlaisia ongelmia, sillä Donna nukkui melkein koko matkan ajan! Autossa neiti oli siis kuin vanha tekijä, vaikka saattoihin väsymyskin painuu silmiä rankan reissun aikana. Kotiin tullessamme jännitimme kovasti, kuinka Pete (dalmatilaisherramme) ottaa uuden tulokkaan vastaan. Kaikki meni kuitenkin loistavasti, eikä minkäänlaisia välijen selvittelyjä ole tarvittu. Eläinlääkärissä kävimme ottamassa tehosteen viikon kuluttua Donnan tulosta ja samalla eläinlääkäri totesi Donnan mallikelpoiseksi kansalaiseksi. Saimme paljon kehuja siitä, kuinka hyvä onni meillä oli käynyt, kun saimme niin hienon koiran itsellemme. Olemme itsekin ihmetelleet kuinka loistavan koiran olemme saaneet. Donna nukkui heti ensimmäisesti yöstä lähtien läpi yön, tulee toimeen lasten kanssa, ei pode eroahdistusta sekä osaa peruskäskyt (jopa avata ovet kahvasta tassulla!). Ulkona tosin räyhätään melkein kaikelle ja kaikille, mutta tämäkin on vähenemään päin. Kärsivällisyyttä opetellaan myös, sillä kaiken täytyisi tapahtua nyt ja heti.

Donnalle on jännä tapa hakea huomiota työntämällä pää ihmisen haarojen väliin vaikka väkipakolla. Siinä sitä sitten ollaan ja odotellaan, että joku rapsuttaisi. :) Pikku hiljaa Donna on ruvennut luottamaan meihin ja etenkin minuun. Alussa Donna ei nimittäin suostunut minkäänlaiseen yhteistyöhön kanssani. Vain avopuolisoni Lasse kelpasi. Vieläkin välillä tuntuu, ettei Donna luota siihen että tämän on sen koti. Mutta ulkona Donna uskaltautuu jo etemmäs meistä ja on ruvennut nauttimaan koiran elämästään. Enää ei olla niin varovaisia jokaisen asian suhteen. Aikaa ei ole vielä paljon kulunut siitä kun Donna tuli meille, mutta nyt jo tuntuu, että ainahan tuo tyttönen on meillä ollut... Odottelemme toiveikkaina sitä päivää kun voimme sanoa, että olemme voittaneet Donnan luottamuksen kokonaan ja että saamme nähdä hänen ruskeissa nappisilmissään elämisen riemun.

Aurinkoisia kevät kelejä toivotellen: Heidi, Lasse, Pete ja Donna-neiti

Takaisin