DIESEL ent. MEREC
Dollyn pennut ovat nyt n. 8 viikon ikäisiä ja osa niistä on jo saanut kodin Virosta.
Dolly on arahko narttu, joka on reipastunut tarhalla ollessaan.
Tutuille ihmisille se on kuin mikä tahansa koira, reipas ja iloinen. Epävarmuuttaan vieraita ihmisiä kohtaan se ei kuitenkaan
ole siirtänyt pentuihinsa, sillä kaikki pennut ovat hyvin reippaita, ihmisrakkaita ja iloisia. Ne eivät ole vielä saaneet rokotuksia,
joten ne tulevat olemaan n.11-12 viikon ikäisiä päästessään emonsa luota maailmalle.
MEREC on näistä neljästä pennusta ainut uros ja niistä kaikista pienin. Merec kulkeekin siskojensa jäljessä ja yrittää pysytellä
menossa parhaansa mukaan perässä. Oletettavasti myös Merecin koko aikuisena on n. 60-65cm.
Emo Dolly:
21.6.2007
Helmikuussa 2006 luoksemme kotiutui Virosta Merec-poika. Kutsumanimi oli jo
päätetty Dieseliksi, mutta aika pian hassusta pojasta vääntyi
Dille (myös nimet Dippi, Diileri, Diili, Kiisseli ja Dipdip olivat ahkerassa
käytössä). Dille oli alusta asti huomattavan ahdistunut, jos
jompikumpi, minä tai mieheni, menimme jonnekkin. Vessaan meno, niin että
toinen meistä jäi Dillen ja Nalan kanssa samaan huoneeseen, aiheutti
hysteerisen kohtauksen, Dille hyppi pöydille tiputtaen sieltä kaiken
ja piti todella kova meteliä. Suihkussa käynti piti hoitaa siten,
että suihkun ovi oli auki ja yleensä Dille tuli suihkun alle seistä
tönöttämään omistajansa kanssa. Onneksi tein juuri
tuolloin päättötyötä kotona, ja suunnittelin, että
tässä olisi aikaa pikku hiljaa totutella yksinoloon. Jo menemiseni
eteiseen aiheutti selvää hermostumista ja usein teinkin niin, että
lukitsin itseni tuulikaappiin ja istuin siellä muutaman minuutin. Kaikki
yritettiin tehdä niin hitaassa tahdissa kuin vain suinkin, mutta ahdistus
ei ottanut hellitääkseen. Pidempiä aikoja yksinoloa ei voinut
edes harjoitella, koska asuimme vuokralla, ja vuokranantaja ei varmasti olisi
ilahtunut Dillen uudesta sisustustyylistä. Dapista ei ollut apua Dillelle.
Syksyllä 2006 muutimme omakotitaloon ja rakensimme heti ulos todella vahvan
häkin. Koiria oli ruvettava pitämään siellä päivät,
koska minä sain töitä. Häkkiin totuteltiin ja Dille olikin
siellä nätisti niin kauan kuin olimme pihalla näköpiirissä.
Elämän oli kuitenkin jatkuttava normaalia rataansa ja työni alkoi.
Dille oli jatkuvasti ripulilla, olihan se kuolemanhädässä viitenä
päivänä viikossa seitsemän tuntia päivässä.
Eräänä päivänä se jolkotteli minua vastaan kun
tulin pyörällä töistä. Kotiin päästyäni
näin vahvan teräsverkon, joka oli tämän pienehkön koiran
hampaissa mennyt muodotomaksi silpuksi. En ollut uskoa silmiäni.
Yksinolon stressi vaikutti Dilleen myös siten, että se hyökkäsi
kaksi kertaa täysin ennalta varoittamatta ihmisen kimppuun, onneksi saaden
aikaan vain mustelmia. Jouduimme tekemään raskaan päätöksen
ja päästämään Dillen pois tästä maailmasta.
Dillestä jäi paljon hyviä muistoja. Sillä oli paljon koirakavereita,
joiden kanssa lenkkeilimme monen monituista kertaa itsemme väsyksiin. Vieraita
kohtaan se oli alkuun hyvin varautunut, mutta rohkaistui pikku hiljaa, kun opetimme
sille, että vieraat tietävät ainoastaan makupaloja ja rapsutuksia.
Dille oli komea poika, terve ja muuten tasapainoinen yksilö, lukuunottamatta
tuota eroahdistusta. Se tuli mainiosti juttuun toisen koiramme Nalan kanssa,
ja niillä olikin hurjia painileikkejä keskenään, muut eivät
oikein aina ymmärtäneet näiden kahden rajua leikkityyliä,
mutta se oli pääasia, että Nappi&Dippi-parivaljakolla (niin
kuin me niitä kutsuimme) oli hauskaa. Dille oli hyvin puhelias koira, se
äänteli haukkuen, vinkuen, muristen, jodlaten, murraten, vonkuen ja
uristen. Tuttu ihminen sai vääntää Dillen vaikka solmuun,
se vain nautti kaikesta saamastaan huomiosta täysin siemauksin.
Dillestä tuli koiraenkeli 20.11.2006.
"Syttyi taivaalle uusi tähti,
koiraenkelinä tästä maailmasta lähti.
Nyt saat juosta lailla tuulen
vihreillä niityillä ajattomuuden.
Tuskaa, kipua, surua ole ei
uni lempeä sinut sateenkaarisillalle vei.
Hyvää matkaa pikkuinen,
täällä sinua ajattelen."
Äiti, iskä, mummu, Jani, Nala-sisko, varaäidit Carita, Tiina
ja Elina ja myös ihmiskaverit Minni, Ari ja Eve sekä koirakaverit
Osku, Vilma, Fifi, Pimu, Uuno, Pinja, Retu, Heta, Piipu, Ninja, Biiti ja Leevi.
