NELLA ent. DONNA KARAN

Päällimmäisenä Donnasta jäi mieleen sen ehtymätön iloisuus. Vaikka häkissä olo jännittikin, ulos päästyään Donnasta kuoriutui esiin mukavasta ulkoiluhetkestä täysillä nauttiva nuori tyttö. Donna on kaikin puolin miellyttävä koira, se tulee toimeen muiden koirien kanssa, on hyvin ihmisystävällinen, ei mahdoton riehuja, vaikka tottakai innostuukin leikkimään ja hyppimään muiden koirien kanssa tai pallon perään niin kuin vuoden ikäisen elämäniloisen koiran kuuluukin. Tulee kutsuttaessa luokse onnellinen virne naamallaan ja viihtyy sylissä vaikka kuinka ja kauan. Sylikoirasta se meneekin, korkeutta on n. 50 cm ja rakenteeltaan Donna on siro ja pieni. Sen puolesta se sopisi hienosti esim. agilityyn. Tai koiratanssiin :)

Voisin kuvitella Donnan koiraperheeseen tai lapsiperheeseenkin, se on niin äärimmäisen kiltti ja ystävällinen.

Donna K. sai kodin toukokuussa 2007.

Kuulumisia kodista 23.10.2007

Kesä oli ja meni. Viihdyttiin hyvin mökillä, Nellalla oli nääs hurmaavaa seuraa. Taisi pieni romanssikin olla vanha herra Topin kanssa ;) Alkuun Topi määräsi ja komensi Nellaa, näytti että minä olen täällä pomo. Mutta arvaa kiinnostiko Nellaa tuon taivaallista? Se vain paineli ympäri metsiä, välillä uiden ja hakien rapsutuksia. Topi ei moiseen hullutteluun tietysti osallistunut, vaan katseli terassin rappusilta kakaran touhuja arvostellen. Vähitellen kuitenkin nämä kaksi tutustuivat toisiinsa. Käytiin yhdessä uimassa, herkkupalat tietysti kerjättiin rinnakkain ja päiväunet vetäistiin samalla viltillä, kesäisen auringon alla. Automatkatkin alkoivat sittemmin sujua jo ilman oksentelua. Nella vaan kurkkii niin hirveästi ulos ja ohikiitäviä maisemia, ei ihmekään kun vähän huippaa. Nykyää osaa jo istua ja olla nätisti, joten ei enää päässäkään pyöri :)

Tottakai myös kaiken ilon keskelle sitten tuli myös harmaita päiviä. Nellaa oli yhdessä vaiheessa todella vaikea ruokkia, tai edes lähestyä sen kuppia. Paljon piti työtä tehdä että saatii edes jonkinlainen "sovinto" tässä asiassa. Nykyään Nella odottaa kiltisti ruokaansa, se tietää että se saa sitä ja saa syödä rauhassa ilman että sen täytyy pitää hyökkäyksillä ja murinalla ihminen kaukana. Ja tuo Nellan ruokahalu on kieltämättä aika mahtavaa sorttia, neitiä on varmaan siunattu pohjattomalla vatsalaukulla :D

Muutimme nyt tänne Hämeenlinnaan. Ja kyllä, ostimme rivitaloasunnon jotta meillä olisi omaa tilaa, oma piha jne. Paljon helmpompaa on olla kuin kerrostalossa :) Uuteen kotiin muutamme tämän kuun lopulla, siihen asti asumme täällä antin vanhemmilla, iiisoossa omakotitalossa. En tosin tiedä suostuuko nella enää vaihtamaan pienempään asuntoon, täällä kun on ollut tilaa niin paljon. (Ja kaikki luonnollisesti pyörii nellan ympärillä ja sitä paapotaan ja lellitään:p, mokomakin prinsessa)

Nella tulee toimeen myös toisten eläinten kanssa. Sillä ei vielä koskaan ole koirat tai kissat, eivät kanitkaan tuottaneet ongelmaa. Vaikka meille tuleekin kylään toisia koiria, nella jakaa tilan hienosti niiden kanssa, se ei ole mustasukkaine edes meistä, mutta pitää kuitenkin huolen että sekin huomataan :)

Oikeastaan elämä on nyt tasoittunut, Nella on vielä ihan täysi lapsi. Se oppii kaikkea uutta, se rakastaa ihmisiä ja kaikkea puuhaa. Se on niin vilpitön kuin eläin vain voi olla. Joskus se istuu ikkunan eteen, katselee ulos. Silloin sen silmissä heijastuu kuitenkin jotain surullista, ja en ole ainut joka on kyyneleet saanut silmiin tuossa tilanteessa. Mutta emmehän voi tietää mitä Nellan lapsuus on koskaan pitänyt sisällään...

Jos joskus olet tästä menossa ohi, tervetuloa kyläilemään! Myöskin jos on esim. helsingissä tms. tälläisiä ns.tapaamisia, meidät tulette näkemään aivan varmasti siellä :) Jossain vaiheessa olisi myös ihana saada nellalle kaveri, nimenomaan koirakaveri. Ja kun sen aika on, haluaisimme sen taas hakea sieltä tarhalta:)

Ja täältä voitte käydä katsomassa neidin kuvia:

http://www.kuvaboxi.fi/julkinen/26j9t+minnael-nella.html

Nella lähettää terveiset kaikille koirakavereille, ihmisystäville ja muillekin!

syksyisin terkuin: Minna, Antti ja Nella

Kuulumisia kodista 24.1.2008

Hei taas pitkästä aikaa!

Tänne Hämeenlinnaan kuuluu oikein hyvää, Nella viihtyy hyvin ja on tottunut uuteen kotiin mainiosti. Takapiha on tutkittu ja myllätty ympäriinsä ja naapurin koirat on myös haisteltu ja ystäviksi todettu :) Päivisin Nella on antin kanssa rakennustyömaalla, parin kilometrin päässä. Ja onko yllätys kun kerron että se on sielläkin hurmannut jo kaikki? :p Rekkakuskit, muu työmiehet, ohikulkijat ja mikä parasta, Nella saa siellä herkkuja ja muiden eväitä. Ilmankos se aina niin tyytyväisenä vatsa pullallaan kotiin tuleekin ;]

Nella on kiltti kuin mikä. Se tottelee aivan loistavasti, se ei karkaa, vaikka irti olisikin. Se on myös alkanut tottua vieraisiin ihmisiin paremmin kuin ennen. Enää se ei juokse karkuun selän taakse, vaan menee itse jo tutustumaan. Tämä on minusta aivan suurenmoinen asia!

joulu vietettiin pertunmaalla mökillä. Siellä olivat vanhempani ja Topi-vanhus sekä veljeni, hänen vaimonsa ja pieni vauva. Nella ei ujostellut vauvaa pätkääkään, vaan muitta mutkitta kurvasi aina sen viereen nukkumaan. Eikä haitannut vaikka lapsonen välillä sattui karvoista kiskaisemaan. Topi ja Nella viihtyivät hyvin pihalla kahdestaan, mutta jos nella tuli sisään, Topi haukkui pihalla niin kauan että Nella tuli takaisin :) Aivan kuin sanoen: "minä en halua vielä sisään, joten sinäkään et saa mennä" Meillä kävi myös joulupukki, johon Nella teki tuttavuutta. Lisäksi se sai pukilta ihanan, oman pienen joululahjan, jonka se itse pukin kädestä haki. (Kuvia laitan joulusta heti kun saan ne koneelle). Eli Joulu oli ja meni, hyvin tietenkin :)

Uusi vuosi vähän jännitti meitä Antin kanssa, että mitenhän suhtautuu paukkeeseen ja raketteihin. Ei pelännyt suuremmin, mutta välillä toki säpsyi, joten veimme sen Antin vanhemmille hoitoon kun illalla piipahdimme omilla menoilla. Ja Nellahan rakastaa olla Hämeenlinnan mummolassa!

Nella on myös ollut mukanani tallilla, katsomassa hevosia, koiria ja kissoja. Että se ihmetteli ensimmäisen kerran isoa Suomenhevosta, mutta pelkää se ei mitään. Oli kyseessä sitten ihan mikä tahansa eläin taikka asia.

Kaikin puolin Nella on fiksu tyttö, tietää kyllä tasan tarkkaan oman arvonsa. Siitä on tullut meille tasavertainen perheenjäsen. Ja kyllä Nella meitä rakastaa. Ei se muuten aina tulisi nukkumaan viereen, tai ovelle vastaan iloisesti tervehtien. Se on nyt osa meidän pientä perhettä, onnellista sellaista :)

Eli täällä kaikki hyvin, ja kylään saa tulla aina jos tännepäin sattuu olemaan asiaa! :)

Terkuin: Nella, Minna ja Antti