Tuisku (entinen Dooris) tuli Suomeen 9.11.2002. Olimme siskoni ja hänen silloisen poikaystävänsä kanssa hakemassa Tuiskua satamasta, ja meitä jännitti kovasti, vaikka siskoni oli käynyt tarhalla valitsemassa Tuiskun. Autosta ilmestyi pieni, takkuinen mutta tavattoman suloinen, häntäänsä kovasti heiluttava koiruli. Autossa Tuisku huokaisi syvään ja nukahti helpottuneen oloisena. Tarkemmin tutkittuna ilmeni, että Tuiskun toinen silmä oli niin pahasti tulehtunut, että se oli muuttunut samean vaaleansiniseksi, ja luulimme että se oli sokeutunut. Pieneläinklinikan silmäspesialistin hoitamana silmä kuitenkin parani nopeasti. Tuisku oli alusta alkaen oma hurmaava itsensä: aina yhtä innostunut kaikesta, miellyttämishaluinen, lempeä ja ystävällinen kaikille. Tuiskusta ja vanhempiemme samanikäisestä lapinkoira Taigasta tuli heti parhaat ystävykset. Aluksi Tuisku kävi "päivähoidossa" Taigan luona eroahdistuksen vuoksi ja minkäänlaisia ongelmia ei ilmennyt koirakaverin seurassa. Lopulta Taigasta ja Tuiskusta tuli niin erottamattomat kaverukset, että Tuisku näytti iltaisin murheelliselta kun sen piti lähteä omaan kotiinsa. Niinpä Tuisku sitten lopulta muuttikin "virallisesti" Taigan kaveriksi, ja molemmin puolin koirat ovat tavattoman tyytyväisiä kumppanuudestaan.
Nyt reilun vuoden Suomessa olon jälkeen Tuisku on edelleen sama lempeä ja kiltti koira, vaikka sille on selvästi tullut jo vähän lisää "luonnetta". Välillä Tuisku ravistelee puolta suurempaa Taigaa niskavilloista niin kovasti, että Taigaa kävisi sääliksi, jos ei näkisi sitä tyytyväistä ja ilkikurista ilmettä sen silmissä kun se yhä uudelleen yrittää härnätä Tuiskua leikkimään. Tuisku on matkinut Taigan tapaa ravistella remmiä vimmatusti kävelyn viimemetreillä ja tervehtii meitä kotiin tullessa Taigan tapaan paimensukuiselle lapinkoiralle tyypillisellä mouruamisella – tosin Tuiskun ääntelyllä on oma hupaisa sävynsä. Kumppanukset pitävät toisiaan jatkuvasti silmällä ja pienenkin erossa olon jälkeen jälleennäkemisen riemu on suunnaton. Tytöt pitävät kovasti metsässä liikkumisesta, mökkeilystä, hiihtoreissuista ja haku:sta. Tuntuu uskomattoman hienolta nähdä pieni, pörröinen, totinen ja tarkkaan keskittyvä Tuisku "virallinen" pelastuskoiraliivi päällä, nenänpää väpättäen odottamassa "etsi" käskyä. Tuisku on tärkeä ja korvaamaton osa perhettämme ja olemme totella kiitollisia ja ylpeitä siitä!
Tuisku ja perhe
