Videota Dotšasta voi katsoa täältä
Koirakolmikko Bars, Tarzan ja Dotša ovat taas kerran muistutus ihmisen välinpitämättömyydestä ja
koiran ihmeellisestä kyvystä positiiviseen ajatteluun ja selviytymiseen.
Pari vuotta sitten Paldiskissa oli EU-määräysten takia suljettu eräs tehdas. Tehtaan pihalle oli jätetty viisi koiraa ketjuissaan koppeihinsa kiinni.
Noin vuosi sitten paikalliset ihmiset huomasivat koirat ja alkoivat tuoda niille mitä milloinkin kenelläkin oli tarjota ruoaksi.
He toivat myös pahvinpaloja tms. jottei niillä olisi niin kylmä maata maassa, sillä
useita vuosia nämä koirat olivat viruneet niin lyhyissä ketjuissa, että vaikka ketjut olivat koirankopeissa kiinni, eivät koirat
yltäneet koppeihinsa sisälle. Koirien alla oli paksu kerros mutaa ja ulostetta. Koirat olivat likaisia, nälkiintyneitä, ilman juomavettä ja niiden kyljissä ja mahan alla oli isoja likaisia takkuja.
Yksi paikalla käyneistä kirjoitti näin: "Olosuhteet olivat niin kamalat, että niiden ajatteleminen saa minut vieläkin oksentamaan. Luulin oikeasti ennen tämän paikan näkemistä, että
olisin nähnyt jo kaiken. Jouduin pesemään kenkäni ja vaatteeni joka kerta kun tulin kotiin koiria auttamasta, koska siellä oli mutaa ja ulostetta joka paikassa... ja ne asuivat tässä
epätoivon ja mädäntymisen kuilussa - Olivat asuneet melkein kaksi vuotta!"
Kaikista onnettomimman näköisellä koiralla oli ketjumallinen kaulapanta kasvanut kiinni ihoon, kaula oli auki ja madäntyneen haju karmea.
Toiselta koiralta puuttui iso osa korvaa, se vapisi kauttaaltaan ja sen katse oli pelokas ja alakuloinen.
Kolmas koira oli niin nälkäinen, että ahmittuaan ruoan oksensi kaiken, koska sen kurkku oli niin kuiva ettei pystynyt nielemään.
Onneksi pari viikkoa sitten yksi nuori nainen sai tarpeekseen ja alkoi ottaa yhteyttä eri tahoihin saadakseen koirille apua.
Kun koirien kohtalo tuli julkisuuteen, koirista kaksi heikointa hävisivät seuraavana yönä. Loppujen kolmen
onnekkaan tie vei Tallinnan koiratarhalle 16.11. Rankkurin hakiessa koiria, ne suhtautuivat pelastajaansa avoimen ystävällisesti. Vain vanhin
koirista oli peloissaan murissut, mutta sekin oli saatu silti mukaan.
17.11.07 eli heti seuraava päivänä tapasin tämän ketjuperheen tarhalla.
Ei olisi uskonut, että nämä karvakuonot olivat juuri vapautettu henkisestä ja fyysisestä kidutuksesta.
Jokainen niistä katseli maailmaa, ohi meneviä ihmisiä ja toisia koiria uteliaana ja häntä heiluen. Olihan niillä sentään
häkki, jossa oli vapautta enemmän kuin ikinä elämänsä aikana olivat kokeneet.
Kaikkien käytös oli samantyylistä. Kun häkin oven avasi, vastassa oli ystävällinen, mutta matalaksi menevä koira, joka nätisti
odotti hihnan laittoa ja ryntäämättä lähti mukaan - Jollain tavalla arkoja, mutta uteliaita kaikelle uudelle. Nämä aikuiset koirat olivat kuin Liisa Ihmemaassa. 6-vuotias Dotša tyttönen
oli kuin nuori tytön hupakko juoksennellessaan kevein askelin edestakaisin ja nuuskutellessaan ympäriinsä hassut lepakkomaiset ja liian isot korvat terävinä pystyssä.
Kaikki ihanat vieraat koirat olivat potentiaalisia leikkikavereita. Ei se ymmärtänyt räyhäävien kavereiden päälle vaan maailma
on ihana paikka, jossa ei ole aikaa moiselle negatiivisuudelle - Leikkikää kanssani mieluummin, Dotša varmaan ajatteli, kun yritti
komentavaa Mömpsiä kutsua mukaan. Hellyyttä Dotša voisi ottaa vastaan vaikka kuinka paljon tahansa. Dotšaa on pahoinpidelty, mutta se ei ole vaikuttanut Dotšan ihmisrakkauteen.
Nämä koiraset voivat olla sukua keskenään, sillä niistä kaikista löytyy saman tyylisiä piirteitä. Luultavasti
näissä kaikissa on ainakin collieta. Dotšassa kaikkein eniten.
Veljestään Dotša ei ollut kovin innostunut, koska veli-Tarzanilla oli mielessä ihan muut jutut kuin leikkiminen (ja onhan sitä veljeä tullut
tuijotettua jo kuusi vuotta muutenkin). Tälle Dotša teki selväksi useammankin kerran, ettei häntä kiinnosta moiset puuhat ja jatkoi maailman ihmettelyä.
Tulevan omistajan tehtävä on lempeästi totuttaa ja ohjata näitä aikuisia vauvoja,
mahdollisesti vielä jonkunlaisen uuden "pentuvaiheen" eläviä koiruuksia, uuteen elämään. Dotša on erittäin reipas ja ystävällinen koira, mutta ei ole koskaan elänyt normaalin koiran
elämää, joten tulevan omistajan on syytä miettiä mahdollisia vastaantulevia ongelmia, kuten mitä jos Dotšalle tuleekin eroahdistusta saadessaan oman perheen ym.
Kodin vaihto ei ole vaihtoehto, vaan asennoituminen siihen, että mahdollisista ongelmista selvitään.
Dotša on n. 60cm korkea ja colliemaisen kevyehkö rakenteinen.
Dotša tullaan steriloimaan yhdistyksen toimesta.
8.12.2007 Dotšaa ei voinut olla tunnistamatta sen täysin
ainutlaatuisessa karvapuvussaan. Se näyttää yhtä aikaa todella
kauniilta ja hiukan hullunkuriselta. Hetken kuitenkin jouduin miettimään,
voisiko tuo iloisesti häntää heiluttava ja vapaaehtoisten lenkittäjien
yksi selkeä suosikki, olla se koira, joka vasta tovi sitten vapautui maanpäällisestä
helvetistä. En voinut kuin ihailla koiran elämäniloa ja vankkaa
uskoa paremmasta. Tälle koirakolmikolle toivoisi pikaisesti uuden, rakkauden
täyteisen elämän alkua, joka ei tarjoaisi enää mitään
vanhasta elämästä muistuttavaa.
Dotša sai kodin tammikuussa 2008.
