MAMI ent. EDEN

Eden löydettiin Tallinnan tarhan lähettyviltä metsiköstä puuhun sidottuna risaisella narulla toisen koiran kanssa. Tarkoituksena ilmeisesti oli että tarhan työntekijät löytäisivät ne ja ottaisivat talteen. Näin onneksi kävikin. Miksi ne on hylätty, on jälleen kerran vain arvailujen varassa.

Eden on suhteellisen rauhallinen jo hieman elämää kokenut rouvakoira. Kaikki sen elämässä ei ehkä aina ole ollut pelkää hyvää, tästä kielii ajoittainen varovaisuus äkkinäisiä liikkeitä ja uhkaavia tilanteita kohtaan. Eden ei ole aggressiivinen, arvaamton eikä ujo, vaan nimenomaan varovaisuus kuvaa sen luonnetta osittain. Tämän lisäksi Eden on hyvin ystävällinen, kiltti, tarkkaavainen ja kuuliainen. Hihnassa Eden kulkee hyvin, liikoja kiskomatta. Se hakee kontaktia taluttajaansa kuunnellen korvat höröllään. Tokikin myös erilaiset hajut, puskat ja vastaantulevat koirat kiinnostavat. Urosten kanssa Eden tulee hyvin juttuun, sitä voisi ajatella myös rauhallisen nartun kanssa samaan kotiin. Eden on korkeudeltaan 60 cm ja ikää sillä on n. kuusi vuotta. Eden haukkuu tarhalla jonkin verran, joko ikävistymistään, turhautumistaan tai muuten vaan, mutta koti kerrostalossa ei tästä syystä ole ihanteellisin vaihtoehto.

5.1.2008 Eden on siirretty sisätiloihin tarhalla ja haukkuminen lakkasi saman tien, joten asumismuotona myös kerrostaloa voidaan ajatella.

12.1.2008 Edenillä oli tänään varsin vilkas päivä. Se tutustui nuoreen narttuun ja isoon urokseen, joiden molempien kaveri Eden oli hetimiten, omalla rauhaisalla tavallaan. Eden suhtautuu myös miehiin yhtä myötämielisesti ja jopa kissat tuntuvat olevan Edenin mielestä ihan ok. On siis suht täydellinen paketti tämä rouva, joten täydellistä kotia jäädään myös

Eden sai kodin tammikuussa 2008.

Kuulumisia kodista 3.9.2008

Edenistä tuli siis Mami. Mami on ollut uudessa kodissaan nyt toista kuukautta, joten olosuhteiden voidaan kai katsoa vakiintuneen.

Kun päätös Mamin tulosta perheeseemme oli tehty, ja hakumatkalle lähtö läheni, näin painajaisen. Unessa olimme laivassa, eikä koira suostunut nousemaan laivan portaita. Sen lisäksi se puri pientä tyttöä kasvoihin. Herättyäni ajattelin, kuinka nelikymppinen perheenäiti VOI OLLA niin tyhmä, että lähtee hakemaan ulkomailta asti itselleen vaikeuksia. Samana päivänä menin ostamaan matkaa varten kuonokopan.

Kuonokoppaa ei tarvittu, eikä varmasti tulla koskaan tarvitsemaankaan. Mamia mainostettiin Pelastetaan Koirat -sivustolla ”harvinaisen täydellisenä pakkauksena, jolle haetaan täydellistä kotia”. Olemme koko perhe, sukulaisia ja tuttavia myöden, saaneet todeta, että Mamia meille täydellisempää koiraa emme olisi voineet löytää mistään.

Mami on rauhallinen, kaikille ystävällinen, kuuliainen, tottelevainen ja joka hommassa mukana, aivan kuin kysyen ”kuinka voin palvella?”.

Mami on vailla minkäänlaisia huonoja tapoja. Olen vakuuttunut siitä, että edellisessä elämässään sitä on kohdeltu hyvin. Miksi se on hylätty – en voi käsittää. Varmasti sen edellisellä omistajalla on ollut ratkaisuunsa hyvin painava syy.

Mami on ottanut perheemme ihmiset täysin omakseen. Se tulee loistavasti toimeen meillä jo ennestään olleen, nuoren, leikatun, sekarotuisen Löpö -pojan kanssa. Ne ovat erottamattomat. Edelleen Mami ymmärtää kaksi kissaamme perheeseen kuuluviksi, kuten kolme hevostakin. Edes pieni Elmeri -kani ei herätä Mamissa minkäänlaisia koiramaisia viettejä.

Vieraat saavat tulla ja mennä. Heitä Mami tervehtii kohteliaasti, jonka jälkeen se poistuu sivummalle kohteliaasti, itseään tyrkyttämättä.

Aivan varmasti Mami on saanut edellisessä kodissaan jonkinlaisen peruskoulutuksen. Hihnassa kulkeminen sujuu mallikkaasti, aivan vetämättä, sivulla kauniisti. Myös peruskäskyjen noudattaminen on löytynyt sitä mukaa, kun kielimuuri on murentunut. Alusta asti Mamin halu totella oli kova, mutta yhteisen sanaston puuttuessa jonkin käskyn kuultuaan Mami kävi koko osaamansa repertuaarin läpi, ikäänkuin ”varmuuden vuoksi”.

Autoilua Mami rakastaa yli kaiken. Autossa se istuu omassa kuljetuslaatikossaan esimerkillisesti hievahtamatta, ja seuraa tarkkaavaisesti kaikkea, mitä auton ikkunasta on nähtävissä. Mieheni kanssa olemmekin todenneet, että yhden kerran koirarouva vielä unohtuu auton perään, kun ei pidä itsestään minkäänlaista meteliä.

Mikä parasta, Mami pysyy omassa pihassa, ja pitää nuoren ja vallattoman Löpö -pojankin pihassa. Nämä telmivät ulkona hyvässä hengessä aivan koko ajan. Viereisestä metsästä tai puuliiteristä jompi kumpi hakee puukalikan, ja se onkin sitten maailman ainoa kalikka, mikä kummankin saatava. Itseasiassa minua ihmetyttää, kuinka Mami jo hieman vanhempana rouvana ylipäänsä jaksaa yli-innokkkaan Löpön telmimistä, mutta kylläpä se vaan jaksaa, ja jaksaa. Ja sitten yöt nukutaan, kuin ihmiset.

Mamia parempaa koiraa emme olisi voineet saada mistään. Se on meille täydellinen koira, ja yritämme tarjota sille täydellisen kodin. Sen se totta vieköön ansaitsee.