TESSA ent. EDNA

Video Ednasta ja Aidista täällä

Aidi, Edna ja Kishu ovat arka sisaruskolmikko. Ne löydettiin joulukuun alussa Tallinnan lähikunnasta yhdessä suuren, nuoren uroskoiran kanssa. Tytöillä on ikää suunnilleen 9 kuukautta eikä niiden taustoista ole mitään tietoa. Tytöt ovat ujoudestaan huolimatta hyvin ystävällisiä.

Edna on kolmikon keskimmäinen. Se katsoo mallia sisarestaan Aidista ja rohkaistuu koko ajan. Sisarensa vanavedessä se uskaltautuu tulemaan ihmisen luo ja varmistuttuaan vieraan vaarattomuudesta siitä paljastuu mielistelevä ja keimaileva nuori daami. Edna jakelee mielellään suukkoja, pesten koko naamasi otsasta leuankärkeen asti.

Siitä näkee, että leikkisyys on putkahtamassa pintaan millä hetkellä hyvänsä ja hetkittäin, pahimman arkuutensa unohtaessaan se esittää leikkiinkutsuja ja juoksuspurtteja sinulle.

Ednan kanssa lenkkeily on toistaiseksi vielä melkeimpä kantohommaa. Muutaman askeleen neito uskaltaa ottaa, mutta välillä tekee täydellisen tenän ja hakeutuu mielellään kaikkiin nurkkiin ja pensaiden alle piiloon.

Jos porukan arin tyttö Kishu uskaltautuu tulemaan kopistaan ulos ja haukkuu peloissaan ihmiselle, komentavat Aidi ja Edna sitä olemaan hiljaa ottamalla sisarensa kuonon hampaidensa väliin hellästi.

Edna on säkäkorkeudeltaan hitusen noin 60 senttistä siskoaan Aidia pienempi. Lempeä, reippaan kannustava koira, tytön tulevassa kodissa auttaisi varmasti sitä vapautumaan nopeammin ja oppimaan koiranelämän taitoja.

Edna sai kodin tammikuussa 2008.

Kuulumisia kodista 16.1.2008

Minulla ja avovaimollani Ansalla oli ennestään kissa ja 4 vuotias Hovawarttiuros Ramses, jolle olimme jo jonkin aikaa ajatelleet ottaa kaveriksi nuoremman narttukoiran. Asumme omakotitalossa, joten tilakaan ei ollut ongelma lauman laajentamiseksi. Kissamme on löytöeläin ja todella valloittava tyyppi. Olemme Ansan kanssa eläinrakkaita ja päädyimme löytöeläimeen sekä hyvien kissakokemustemme perusteella että antaaksemme jollekin kovia kokeneelle koiralle mielestämme hyvän kodin. Olimme seuranneet jo jonkin aikaa sivujanne.

Keskiviikkona 9.1.2008 Ansa lähetti tekstiviestin ja kehoitti katsomaan sivuiltanne koirasisaruksia, jotka olivat kiinnittäneet hänen huomionsa. Etsin Aidin ja Ednan kuvat sekä kuvaukset ja homma olikin yht’äkkiä selvä; halusimme Ednan, n. 9 kk, Ramseksen kaveriksi. ”Miksi juuri Edna?”. Kysymys, joka on meille hyvässä hengessä viime aikoina useastikin esitetty. Miksi juuri Edna, eikä esim. Aidi? En todellakaan tiedä. Halusimme Ramsekselle, 37 kg, kohtalaisen isokokoisen kaverin. Halusimme narttukoiran (joka tietty steriloidaan), jotta tulisivat hyvin juttuun ja halusimme koiran, joka toivottavasti voisi unohtaa mahollisen ikävän menneisyytensä ja nauttia elämästään täysin rinnoin. Katselimme kuvia ja videopätkän, sekä luimme kuvaukset sisaruksista. En tiedä mikä nosti Ednan sisarustensa edelle, ehkä jokin tekstin osa tai jokin yksityiskohta Ednan ulkonäössä. Halusimme kuitenkin ensisijaisesti Ednan.

Nukuimme yön yli. Aamulla tilanne oli ennallaan, ”peli oli menetetty”. Tahdoimme Ednan ”kotiin”. Soitin torstaina 10.1 Essille ja kyselin Ednasta. Minulla oli seuraava viikko lomaa, joten ajankohta uuden asukin hankkimiselle oli hyvä. Essi kertoi miten homma hoituu, ja että luovutuspäivät ovat keskiviikko ja lauantai. Essi selvitti Ednan tilanteen (...että rokotukset sun muut EU:n vaatimat rajanylityskriteerit ovat kunnossa) ja minä ryhdyin kuumeisesti hankkimaan laivalippuja autopaikalla saman viikon lauantaille. Kaikki oli OK.

Olin Tallinnassa lauantaina 12.1 kello 11.30. Ajoin tarhalle, jossa minut ohjattiin Ednan luo. Näytti siltä, että tarhan kaikki muut koirat haukkuivat, paitsi Edna sisaruksineen. Edna ja Aidi istuivat häkkinsä ovella ja napittivat päät kallellaan (varmaankin miettien:”Mitähän tuokin pallopää haluaa?”). Edna vaikutti kuvauksensa mukaiselta; kiltiltä, mutta aralta. Paperitöiden jälkeen olimme Ednan kanssa valmiita lähtemään kotia kohti.

Edna käveli reippaasti, joskin ”seiniä nuollen” tarhan etupihalle, jossa hetken ajan touhusimme yrittäen tutustua toisiimme. Satamaan Edna matkusti ”farmariautoni” takaosassa seisaallaan katsellen Tallinnan maisemia autoni ikkunasta. Laivaan saavuttuamme Ednan valtasi hienoinen epävarmuus, joka ilmeni alkuun jo tarhalla ilmenneenä ”seinuskävelynä” muuttuen melko nopeasti turvallisemmaksi lattiaa vasten litistäytymiseksi. Kannoin Ednan autokannelta muutaman kerroksen ylemmäksi lemmikkieläinhyttiimme. Hytissä Edna tyytyi alkuun istumaan vesikuppinsa takana hytin nurkkaan nojaten ja tilannetta varovaisesti arvioiden. Tunnin verran matkustettuamme Edna jäi yksin hyttiin noin tunnin mittaisen ruokailu- ja kauppareissun ajaksi. Hyttiin palatessani löysin Ednan makoilemasta sängystäni. Edna heilutti villisti häntäänsä ja vaikutti muutenkin paljon reippaammalta. Hetken jäätä rikottuamme Edna söi makkarapaloja kädestäni ja tuntui todella nauttivan rapsutuksistani. Helsingin päässä Edna käveli aulaan, jossa liike lakkasi, ja josta kannoin Ednan autokannelle ja autoon. Automatka kotiin Riihimäelle kesti noin 50 minuuttia. Edna oli rauhallinen, joskin oksensi tuputtamani makkarat autoon.

Olimme päättäneet antaa tuoreen pariskunnan tutustua toisiinsa puolueettomalla maaperällä. Ansa odotteli Ramseksen kanssa meitä läheisellä rauhallisella hiekkatienpätkällä. Ramses oli hyvin kiinnostunut Ednasta, joka arasteli ja murisi tuoreelle ”sulholleen”. Edna halusi takaisin turvalliseen autoon. Siirryimme takapihallemme, jossa yrettiin tutustumista uudella innolla. Yhteinen sävel löytyi melko nopeasti ja hetken päästä tuore nuoripari telmi täyttä päätä. Olimme miettineet erilaisia nimivaihtoehtoja tulokkaalle ja katsellessamme koirien touhuja, olimme yhtämieltä: ”Ramses ja Tessahan ne siinä.”.

Kaikki meni paremmin kuin hyvin, kunnes oli aika mennä sisälle. Kello oli noin 22.45. Ramses ja Ansa olivat ehtineet jo sisälle. Avoimen takaoven nähdessään Tessa ”pisti pakin päälle” ja aloitti vimmatun hihnassa riuhtomisen. Olin laittanut Tessan kaulapannan tyhmyyksissäni lukuisista varoituksista huolimatta ”pykälää liian löysälle”. Tessa sai vedettyä päänsä pannan läpi. Mokasin. Tessa perääntyi ja vaikutti neuvottomalta. Yritin lahjoa Tessaa makkaran paloilla, heittelin niitä jonoon itseäni kohti ja sainkin Tessan luokseni. Tessa söi varovaisesti makkaraa kädestäni. Mietimme molemmat mitä tehdä. Makkaran palat olivat lopussa ja tein seuraavan ja ratkaisevan virheeni. Olin varma että saisin Tessasta otteen, ojensin kättäni ”kalkkarokäärmeen lailla” kohti Tessaa, joka oli kääntänyt hieman päätään. Tessa väisti, perääntyi, katsoi minuun – ja lähti ravaamaan pakoon.

Etsimme Tessaa, joka löytyikin naapurin pihalta –ja lähti meidät nähdessään uudelleen pakoon. Etsimme tuloksetta Tessaa. Onneksi asumme rauhallisella ja ”viheralueisella” asuinalueella, jota reunustavat melko vilkkaat tiet. Uskoimme Tessan varovan teitä ja pysyttelevän ”teiden sisäpuolella”. Laitoimme etu- ja takapihallemme ruokakuppeihin makkaraa ja keitettyjä kananmunia. Ryhdyimme odottamaan, kunnes emme enää pysyneet hereillä.

Sunnuntaiaamuna noin kello 07.00 huomasimme molempien ruokakuppien tyhjentyneen. Lisäsimme kuppeihin ruokaa ja siirsimme molemmat kupit takapihalle. Lähes aukottoman vartiointimme petettyä kupit olivat jälleen tyhjät. Kello oli noin 08.00! Uskoimme Tessan olevan lähettyvillä. Ansa otti kupit sisälle, laittoi toiseen niistä makkaraa ja vei sitä takapihalle –huomatakseen Tessan olevan takaovella. Odotin sisällä, olihan edellinen kohtaamisemme päättynyt surkeaan ”nopea kuin kalkkarokäärme-yritykseeni”. Ansa osoitti jälleen kerran ”hevoskuiskaajan taitojaan” ja sai makkaroineen Tessan kiinni.

Emme kursailleet, vaan veimme Tessan, josta lähti todella ”KOIRAMAINEN LÖYHKÄ”, suihkuun. Tyttö otti peseytymisen erittäin urheasti ja heilutti samalla varovaisesti yleisen sovun nimissä häntäänsä. Kotona Tessa ja Ramses touhusivat sulassa sovussa. Ramses antoi jopa aarrekätkönsä luita Tessan kaluttaviksi. Ihme, jota emme olleet aikaisemmin nähneet. Iltapäivällä suljimme takkahuoneen portit ja jätimme Tessan yksin kotiin. Halusimme lenkittää Ramppaa ja samalla totuttaa Tessaa yksinoloon. Palasimme parin tunnin päästä, tyttö veteli sikeitä takkahuoneen matolla.

Pelkäsimme Tessan etsivän yksin jäätyään epätoivoisesti syötävää, mutta hän tyytyy omaan annokseensa. Neiti antaa esim leipäkorin olla rauhassa apupöydällä ja usein jopa jättää kuppiinsa ruokaa (Royal Caninin Maxi-pentu, alle 15 kk) syömättä. Tessa on täysin sisäsiisti. Tekee jopa kakat vain tiettyyn suojaisaan takapihamme osaan. Mahtava tyttö! Ossi-kissa suhtautuu Tessaan varauksella, mutta molemminpuoleinen kiinnostus on helppo huomata. Ossi on tottunut Ramseksen kouhotuksiin, joten eivätköhän Ossi ja Tessa tule melko nopeasti juttuun keskenään. Tosin Tessan tullessa ensi kertaa takapihallemme, Ossi katseli ikkunasta ja ilme oli näkemisen arvoinen!

Maanantaina 14.1 leikimme taas porukalla takapihallamme. Ramses oli irti ja Tessa taluttimessa (8 m:n Flexi). Hauskaa oli ja vauhti tietenkin maksimaalinen. Annoimme koirien pitää hauskaa, toistensa jahtaaminen tuntuu olevan huippuhommaa. Flexistä loppui naru ja talutin lipesi otteestani. Tessa säikähti lentävää talutinta ja otti jalat alleen. Tessa paahtoi täyttä vauhtia ja Ramses jäi ihmettelemään tonttimme reunaan. Pusikosta kuului Tessan ravaaminen ja taluttimen puihin paukkuminen, joka tietenkin pelotti Tessaa entisestään. Lähdimme etsimään karkulaista ja onneksi muutaman tunnin etsintöjen jälkeen avovaimoni ”Ajattelee Kuin Eläin”-Ansa löysi Tessan parin sadan metrin päästä suojaiselta tontilta samalla kun masinoin yön yli kestäviä etsintöjä ja ruoskin itseäni itseinhon syvimpiin syövereihin.

Tessa on todella mahtava tyttö, hellyydenkipeä ja seurallinen, mutta hyvin arka. Limsapullon suhahdus saa Tessan varuilleen, mutta uteliaisuus uusiiin asioihin tekee nuoresta neidistä koko ajan rohkeamman. Pidämme Tessan vielä pitkään visusti kiinni. Olen kehittänyt taluttimeen kravattisolmuun perustuvan varmistimen, joka lukitsee taluttimen ranteeseen vaikka ote lipeäisikin. Hankin mielummin kuolion käteeni, kuin näen kolmannen kerran Tessan pakenevan pakokauhun vallassa.

Tätä kirjoittaessani Tessa lepää vieressäni ja käyttää jalkojani tyynynään. Tuolin narahdus saa typyn nostamaan päätään ja tarkkailemaan kiinnostuneena maailmaa. Tessa on uskomattoman reipas ja iloinen, vaikka lyhyt elämä ei varmastikaan ole aina ollut pelkkää ruusuilla tanssimista.

Kiitokset kaikesta, jota olette Tessan, ja hänen kohtalotovereidensa, puolesta tehneet. Hyvää alkanutta vuotta!

Matti, Ansa, Ossi, Ramses ja Tessa

Takaisin