Moi,
Me ollaan sisarukset Eevi ja Leevi. Asuskellaan täällä Virumaalla ja meillä on aika paljon kavereitakin täällä. Meidän kans samassa häkissä on ollu muitakin koiria ja ihan hyvin me ollaan kaikkien kans tultu toimeen! Nyt ihan viimeseks meiät siirrettiin ikävä kyllä ketjuihin kiinni navetan seinään, täs ei oo niin kiva olla ollenkaan ja me koitetaan sitä myöskin ilmaista kun meidän ohi menee porukkaa, höh!

Me ollaan jo 10kk vanhoja ja toi Leevi on mua, Eeviä, ihan vähän vaan isompi. Me seisoskeltiin yks päivä vierekkäin ja tultiin siihen lopputulokseen, että Leevin säkäkorkeus on n.55cm ja Eevin n.50cm. Me ollaan vähän samannäköisiäkin, mutta Eevillä on sellasia vaaleanruskeita kohtia sen silmien yläpuolella. Leevin turkki on hieman tasaisemman harmaanruskean värinen, kuin Eevin.

Aluksi me oltiin kauheen ujoja, kun täällä kävi noita ihmisiä. Aika nopeesti me sitten huomattiinki, että ne on ihan kivoja ja antaa meille ruokaa ja rapsuttelee kamalasti. Niin me sitten päätettiin yhdessä, että ei me ujostella enään ollenkaan ja annetaan oikeen paljon pusuja kaikille, niin ne sit antaa meille vielä enemmän nameja ja herkkuja! (voi jee, niitä ihmisiä on sitten helppo jymäyttää!)

Leevi on meistä se rauhallisempi sisarus, vaikka kyllä ihan tasan vauhtia ja vaarallisia tilanteita osaa Leevikin järjestää. Eevi-tyttö tykkää vähän hössötellä, hyppiä ja leikkiä, mutta minkäs ne tytöt sille luonnolle mahtaa!

Me ollaan kuultu, että meille koirille on kaikenmaailman hauskoja harrastuksia ja me haluttais ehdottomasti molemmat sitten harrastaa jotakin. Sellanen agility, missä saa juosta kovaa ja hyppiä esteitä ja pujotella vois olla esimerkiksi aika kiva!

Ollaan me puhuttu keskenämme, että ehkä me ei yhteiseen kotiin päästä, mutta ollaan silti sisaruksia, vaikka välimatka meidät erottaiskin. Maalla vois olla aika kiva asua, tai sitten vaikka semmosessa rivitalossa, missä ois vähän pihaa, jossa vois leikkiä. Kerrostalo voi vähän pelottaa, me kun ei olla mitään pieniä taskukoiria kumpikaan! (ei ollakaan!) Sitäpaitsi kyllä me osataan haukkuakin, jos on tarvetta, mutta ei me huvikseen viittitä huudella, johan siinä kurkkukin tulee kipeeksi!

25.7.2008 Eevi oli niin onnellinen, kun menin sen luokse, että tyttö nosti etutassunsa hartioilleni ja suukotteli kamalasti. Harmitti hieman, että sisarukset oli erotettu toisistaan. Eevi katselikin useasti Leevin suuntaan, että mitä se velipoika siellä matkanpäässä touhusi. Viheltelimme laulunpätkää siinä mennessämme ja Eevi kuunteli kummastellen ja keikutellen päätään puolelta toiselle. Hän oli heti mukana juonessa ja olisi taatusti viheltänyt mukana, jos se olisi onnistunut :)

Leevi puolestaan oli keksinyt mukavan keinon katsahdella ympäristöään. Poika hyppäsi koppinsa katolle polleana, heilutellen häntää ja odotellen kaipaamiaan ihmisiä ympärilleen. Kyllä nämä sisarukset ovat niin mahtavat pakkaukset, että toivoisin heidän pikaisesti pääsevän omaan kotiin!

21.08.2008 Velipoika Leevi sai kodin Virosta. Eevi on vielä kotia vailla.

09.09.2008 Leevi sai kodin Eestistä pari viikkoa sitten. Tänään tarhan työntekijä lähti katsomaan sitä ja viemään sen rokotuskorttia. Leevi löytyi vajan kylkeen kiinnitettynä ketjusta, arkana ja pelokkaana. Ihmisen lähestyessä se yritti piiloutua ja pissasi alleen. Poika pääsi takaisin tarhalle ja odottaa nyt hellää ja ymmärtäväistä kotia, joka auttaisi sitä unohtamaan kokemansa pahan.

22.09.2008 Eevi ja Leevi on molemmat varattu.

Eevi ja Leevi saivat kodin lokakuussa 2008.