Tarhakuvaus:

"Elias on n. 7 vuotias rauhallinen uros, joka on joutunut tarhalle toukokuun puolessa välissä.
Elias oli hämillään tarhan oloista ja apaattinen, se tuli kuitenkin kiltisti luokse pyydettäessä ja otti vastaan
silitykset ja herkut. Elias ei rähissyt viereisille uroksille, ei haukkunut tai temponut remmiään, se vain istui hiljaa
paikallaan aivan kuin odottaen omaa isäntäänsä tai emäntäänsä, mutta samalla tietäen, että
ei näe heitä enää koskaan. Hetken aikaa Eliaksen luona oltuamme, se nosti korvansa ylös ja piristyi, sen silmiin tuli häivähdys elämäniloa,
mikä kuitenkin kaikkosi meidän lähtiessämme. Elias jäi vahvasti mieleen ja sydämeen."

Elias on tuotu tarhalle kodista, jossa omistajat olivat juoppoja. Poikaa ei kuitenkaan ilmeisesti ole koskaan laiminlyöty,
sillä se heiluttaa iloisesti kaikille häntää lenkillä, tuli vastaan sitten toinen eläin, mies, nainen tai lapsi.
Elias osaa olla nätisti sisällä, se on sisäsiisti ja rauhallinen, ei hauku eikä rähise turhia, mutta ruokailutilanteessa
saattaa tulla riitaa toisen uroksen kanssa. Elias kävelee hienosti hihnassa ja ottaa kontaktia ihmisiin.
Elias tarvitsee uuden kodin omistajan henkilökohtaisista syistä johtuen, itse koirassa ei ole mitään vikaa
ja henkilö pitäisi pojan enemmän kuin mielellään jos vain pystyisi.

Elias oli tarhalla yksi työntekijöiden suosikeista.

Elias pääsi Sinin kaveriksi Tampereelle.

Eliaksen kuulumisia:

Vaikuttaa nyt siltä, että poika saa jäädä meille vakituiseksi perheenjäseneksi. Tosin hän nakkasi/nirhaisi murahtaessaan ja poispäin kääntyessään 3-vuotiasta lapsenlastani silmäkulmaan ja otsaan. Kyse on ilmeisesti naarmusta, jonka hammas on viiltänyt eikä puremasta. Poika oli silittämässä Eliasta ja taisi kaatua koiran päälle. Emme miniäni kanssa nähneet tilannetta. Elias ei ole kertaakaan aiemmin edes varoittanut lasten ollessa läsnä ja halaillessa ja harjatessa ja taluttaessa koiraa. Samoin hän tottelee vanhempaa 5-vuotiasta heti. Toisen poikani Lumo-kissaa hän yritti makupalakseen, mutta se parinkiloinen sinnikäs muriseva (ovikellon soidessa juoksee ovella ja murisee tulijalle) vahtikissa jäi vaanimaan aikaa parempaa sohvan alle. Vanhempi laiskanpulskea Iines päätti säilyttää turvapaikkansa ikkunalaudalla. Elias asettui makaamaan rauhallisesti lattialle jäätyään nuolemaan näppejään kissajahdissa. Hän mieltyi kovin poikani valmistamaan graaviloheen, tämä hyljätty raukka orpokoira. Hiukan meitä nauratti tämän huonosti pidetyn koiraparan ruokavalio. Ei mikään ihme, ettei tavalliset nappulat todellakaan alkuun maistuneet hänelle.

Kävimme tänään Eliaksen ja Sohvin kanssa lääkärillä. Elias on muuten terve poika, vain stafylokokin aiheuttama schäfereille tyypillinen ihottuma/tulehdus löytyi häneltä, samoin hammaskiveä reippaasti ja tietty siihen liittyvänä ientulehdus. On nyt antibioottikuurilla ja sai ulkoloishäädön samalla. Eliakselta tutkittiin niin sydän, maksa, munuaiset kuin sokeritautikin. Se leikkaus siirtyy todennäköisesti tammikuulle, samalla poistetaan hammaskivi. Tammikuu on hiljaisempaa ja voin olla toipilaan kanssa. Onko sitä rokotuspassia tavoitettu? Samalla käynnillä ja yhtä perusteellisesti tutkittiin tuo Sohvikin. Meidän vanhusmussukalla todettiin paha sokeritauti, joka vaatii päivittäisen insuliinipiikin ja Walthamin ruokadieetin.

Tässä ohessa muutama kuva tohvelisankarista, tuonkin tossuparin hän otti käyttöönsä käytyään ensin tossu suussa varmistamassa minulta, että kaipa nämä saa syödä? Elias saa nyt kuivamuonaa ja hau-haun makkaraa sekä Solid Goldin Sea Mealia ravintolisänä. Runsas juominen on loppunut ja koirat jakavat vesikupin sopuisasti yhtäaikaisellakin ryyppykierroksella. Minusta tuntuu, että Elias on rakastunut, ainakin menee todella huolissaan unissaan vinkuvan Sohvin luo heti, kun vanhapiikaneito äänenkin päästää. Huolimatta siitä, että meitin hienohelma ei suostu leikkimään Eliaksen tökkiessä tossusuisena häntä suullaan kylkeen vaan tuhahtaa erittäin halveksivan näköisenä ja katoaa sängyn alle omalle paikalleen.