Emilie on nuori, alle 2-vuotias ja n. 55cm korkea
koiruli. Ambulanssimiehet löysivät Emilien Piritan rannasta ja
toimittivat sen Tarhalle. Emilien tassu oli kipeä ja sillä oli kuumetta.
Nyt neito on jo hyvää vauhtia paranemassa. Emilie on
steriloitu, koska sillä todettiin kohtutulehdus.
Leikkauksesta on vielä niin lyhyt aika, että lenkit ovat lyhyitä ja
rauhallisia. Ei se Emilietä yhtään haitannut, se oli oikein miellään
autojen luona parkkipaikalla, missä väkeä oli juttelemassa ja missä
muutama koira nautti "laatuajasta" (lue; lellittelystä) vesikuppien,
herkkpalojen ja rapsutusten äärellä. Toisiin koiriin Emilie suhtautuu
nöyrän varovaisesti, lukuunottamatta pentuja joista se tuntui pitävän
kovasti. Emilien hakeutuu mielellään hyvin lähelle ihmistä, suorastaan
syliin, siihen se asettuu, sulkee silmänsä ja tuntuu että sylissä se
voisi olla vaikka kuinka kauan, huolimatta siitä että sylikkäin tulee
paahtavassa auringossa nopeasti hyvin kuuma. Jos Emilietä ei jaksa
pidellä sylissä sitä voi myös hellitellä rapsuttelemalla vatsasta, josta
se kovasti nauttii tai vaan istuskelemalla vierekkäin. Ihmisen seura
tuntuu olevan se kaikkein tärkein asia, tärkeämpi kuin toiset koirat tai
herkut. Kunhan Emilien tikit poistetaan ja yleisesti sen vointi kohenee,
uskon esille tulevan lenkkeilystä nauttivan ja toivottavasti jopa
leikkisän koiran.
18.07.05 Emile piristyy päivä päivältä enemmän ja enemmän. Nyt se jo jaksaa
innostua leikkimään. Emilie painii Einarin kanssa ja ottaa villissäkin
leikissä huomioon sen että leikkikaveri on paljon pienempi kun se itse
on. Monesti huomaa, että kuvat eivät tee koiralle oikeutta, niin on
pakko nytkin todeta. Emilie on kaunis koira, varsinkin sen naama on
uskomattoman suloinen!
23.07.05 Emilie nuoli kovasti leikkaushaavaansa ja joutuu nyt pitämään
kauluria. Se ei tytön menoa haittaa vähääkään vaan se painelee
tuulispäänä, häntä ilosta huiskuen, ympäri tarhaa vapaana. Emilie on
nykyisin rohkea tyttö ja äärettömän ystävällinen kaikkia kohtaan. Se ei
lähde riitelemään kovastikaan rähisevän koiran kanssa ja kissojen
läsnäolosta se ei ole moksiskaan. Emilie muistuttaa kovasti luonteeltaan
ja väreiltään Suomeen kotiin lähtenyttä Dionea. Emiliellä on tosin
hieman pidempi turkki, mutta tytöt voisivat olla hyvin sisaruksia.
Video Emiliestä TÄÄLLÄ
Paraisilla 20.4.2006:
Emilien (nyk. Emppu) kuulumisia
Emppu tuli meille 1.9.2005. Kävimme itse hakemassa Empun Virosta. Se
olikin ensimmäinen kerta kun koira ihan livenä nähtiin. Sekä myöskin ihan
ensimmäinen kerta kun käytiin Varjun tarhalla. Pelastetaan
Koirat-yhdistyksen toiminnasta kuulimme kaverilta ja sen päivän jälkeen
melko aktiivisesti sivuja tutkailtiin...Tarkoitus ei todellakaan ollut etsiä
itselle koiraa, vaan ihan omaksi huviksi koiria katseltiin. Tietysti välillä
oli jo vähän taka-ajatuksiakin, mutta ei niistä ääneen viitsinyt oikein
kukaan puhua. Empun kuva kuitenkin oli ilmeisesti syöpynyt jo useammankin
perheenjäsenen takaraivoon, kun asiasta puolivahingossa keskusteltiin.
Niinpä homma olikin yhtäkkiä aika selvä, tietysti vasta sen jälkeen kun
iskäkin oli saatu ympäripuhuttua...:) Sitten vain soitto koiravaraajille ja
Eckeröltä paikat.
1.9 nähtiin sitten Emppu ensimmäistä kertaa tarhalla. Isä oli mukana ja
ihmetteli koiran apaattisuutta. Emppu tosiaan oli melko tylsistynyt ja
rauhallisen oloinen tarhalla, mikä tietysti oli ihan ymmärrettävää. Tarhalla
oli myös pari mieleenpainuvaa koiraa, kuten Urho, Kean, Palle ja Beeta.
Siinä olikin sitten jo kullakin suunnitelmia, yksi halusi mukaan Urhon,
toinen Beetan jne....:) Onneksi oma koira oli varattu ja asia päätetty niin
ei tarvinnut siellä miettiä.
Laivamatka meni hyvin. Eikä Empun kanssa tai muutenkaan ollut ongelmia.
Eroahdistus kylläkin oli jo laivassa hieman huomattavissa...Kotiin kun
päästiin, niin oli vuorossa koirien tutustuttaminen toisiinsa. Se jätettiin
seuraavaan päivään, koska oli jo kovin myöhä. Aamulla koirat tutustui
toisiinsa ja kaikki meni siltä osin hyvin. Ensimmäinen päivä oli muuten
varsin hauska :) Emppu juoksenteli suurimman osan päivästä pihalla ja kun
piti mennä lenkille, niin Emppu oli valmiiksi jo ihan puhki. Suihkuun sitä
ei saanut millään, eikä muutenkaan tekemään mitään mitä se ei halunnut. Oli
ensimmäisen kerran kummallista, kun koira ei osannut tulla esimerkiksi
"tänne". Siksi siellä ulkona menikin vähän aikaa, kun Emppu oli niin
kiinnostunut kaikesta eikä halunnut tulla luokse eikä sisälle. Emppu oli
selvästi iloinen muutoksista elämässään. Sillä ei varmaan aiemmin ole ollut
välittäviä ihmisiä ympärillään, minkä välillä huomaa sen käytöksessä. Mutta
onneksi apaattisuus on myöhemmin hävinnyt, vaikka joskus se näyttää kylläkin
luonnottoman tylsistyneeltä :)
Ongelmat alkoivat Empun kanssa, kun se oli ollut meillä noin kuukauden
verran. Eli Empulla ilmeni eroahdistus, joka aluksi oli vain joidenkin
pienten tavaroiden puremista, mutta myöhemmin kyytiä saivat seinät, ovet,
vaatteet, huonekalut ym. Oikeastaan ihan kaikki mitkä unohtuivat Empun
kanssa samaan tilaan. Eroahdistus ei ole missään vaiheessa oikeastaan
helpottanut, mutta Empulle ja Kennylle jätetään kongit, kun ne jää yksin ja
lisäksi hankinnassa on dap-haihdutin. Kongit on ainakin vähän auttaneet,
mutta ne ei kuitenkaan ole niin hyviä, että pystyisi turvaamaan meidän
portaat pureskelulta...Mutta ei voi mitään. Onneksi pystytään muuten
jättämään ne tyhjään tilaan.
Nykyään Empulla menee muuten aivan loistavasti. Ja unohtui mainita vielä
noihin alkuaikoihin se Kennyn (ent. Kean) saapuminen meille...Silloin Emppu
kyllä piristyi silmissä ja sai uutta puhtia elämään. Ne onkin oikeen
rakastavaiset niinkun joku sanoikin... Tykkää leikkiä yhdessä oikein
mielellään ja tulee mahdottoman hyvin toimeen keskenään. Niillä on vähän
niinkun oma jengi, mihin muut meidän koirat ei kuulu. Niin ja Emppu on myös
osallistunut nyt talvella koirakouluun. Siellä on käyty läpi
arkitottelevaisuutta ja välillä on myös kokeiltu siellä agilitya. Emppu
tykkää valtavan paljon tehdä asioita ja siitä saisikin aktiivisen
harrastuskaverin, jos vaan omistajalla aikaa olisi hiukan enemmän....
Kaiken kaikkiaan olemme saaneet aivan ihastuttavan koiran, josta ollaan
kyllä tosi kiitollisia. Vaikka ongelmia on ollut ja tulee aina luultavasti
olemaan, niin ei paljon menoa haittaa. Meillä on silti tosi kivaa!
Parhaillaan odotellaan kesää, sitä että pääsisi omaan rantaan uimaan ja
höpsöttämään :) Kaunis kiitos vielä Pelastetaan Koirat-yhdistyksen
ihmisille, teette tosi arvokasta työtä kodittomien eläinten hyväksi!
Terveisin Impilät
