Emmaa kutsuttiin koiratarhalla nimellä
Neiti X, sillä Emman kopin kyljessä
oli numeron sijasta spraylla maalattu
rasti. Emma pääsi tiibetinspanielin kaveriksi
Keuruulle yhdistyksen ensimmäisellä
reissulla 2001. Laivamatka oli
todella myrskyinen ja pitelimme
Emmalle oksennuspussia, mihin
iso korvainen kaunokainen osasikin
oksentaa erittäin siististi.
Emma vietti rakastetun ja hyvän
elämän omassa kodissaan, kunnes
tyttö jouduttiin nukuttamaan
ikiuneen 16.05.2003
terveydellisistä syistä.
Emmalle
Tulit tyttö Tallinnasta,
merentakaisesta naapurista.
Syyskuisena päivänä
sinua vastaan lähdin,
vapisin, jännitin ja itkin.
Kun sinut ensimmäistä
kertaa näin,
sanattomaksi jäin.
Sinä huokasit, silmiini katsoit
ja pääsi polvellein laitoit.
Sinä janosit rakkautta, hellyyttä,
luottamusta,
annoit kiintymystä ja uskollisuutta.
Sinusta parhaan ystävän
sain,
ei voi kaltaistasi tulla lain.
Olit koirista kaikkein parhain
ja jouduit lähtemään
liian varhain.
Silmissäni kyyneleet virtaa
kun saattelen sinua kohti sateenkaarisiltaa.
Nyt ovat poissa kipu, tuska
ja Jesse, Hemppa sekä Popi
pitävät huolta susta.
Nuku hyvin rakas ystäväin,
vielä kerran juokset rinnallain.
Jaana