Eric on 6-vuotias söpöliinipoika, jonka perheeseen syntyi vauva. Eric koki vauvan aluksi kilpailijakseen ja muuttui sitten ylisuojelevaksi vauvaa kohtaan.
Eric aristelee vieraita ihmisiä, mutta tutustuesssaan muuttuu hyvin seuralliseksi ja seurailee kannoilla minne ikinä menetkin valmiina kipuamaan kutsuttaessa
syliin ja suukottelemaan. Poika on kiltti, mutta tarvittaessa omaa tahtoa ja jästipäisyyttäkin löytyy. Eric on allerginen joillekin antibiooteille. Muita allergioita ei ole.
Se on sisäsiisti. Haukahtelee välillä rappukäytävästä kantautuvia ääniä. Eric tulee toimeen narttujen ja ainakin pienempien urosten kanssa.
Säkäkorkeudeltaan se on alle 40cm.
Kuulumisia 14.11.2005:
Eric saapui Suomeen puoli vuotta sitten toukokuun alussa 2005. Edessä oli heti eläinlääkärireissu ihon sisään kasvaneen kannuskynnen takia. Antibioottikuurihan sieltä tuli eikä onneksi ilmennyt minkäänlaisia allergiaoireita. Eric kotiutui todella hyvin, mitään ongelmia ei ollut. Tosin parina ensimmäisenä päivänä ruoka ei oikein maittanut, mutta Eric on osoittautunut muutenkin hyvin krantuksi. Onneksi löytyi sopiva kuivaruoka joka kelpaa herrallekin. Ensimmäisestä yöstä lähtien Eric on nukkunut sänkyni alla ja siellä koira viettää yönsä edelleen.
Ericin käytöksestä sai sellaisen mielikuvan, että sitä olisi joskus lyöty. Vierasarkuutta ei oikeastaan ole esiintynyt lainkaan, vaan tuttavuutta tehdään häntä heiluen. Miehiin tosin suhtautui ja suhtautuu edelleen hieman varauksellisesti. Varsinkin hattupäiset, isot ja kovaääniset miehet ovat pelottavia. Miehetkin kyllä kelpaavat rapsuttelijoiksi kunhan Eric saa rauhassa tehdä tuttavuutta. Lapsista herra ei oikein tunnu pitävän.
Kuten kaverini sanoi, on sylikoiria ja sitten on Eric. Aina valmiina loikkaamaan syliin eikä tahtoisi siitä pois lähteä. Varsinkin iltatorkut on mukava ottaa sylissä tv:n ääressä.
Vesi on Ericin mielestä äärettömän kiinnostavaa. Uimaan herra ei mene (johtunee pitkästä turkista), mutta voisi viettää tuntikausia rannassa kahlailemassa ja tutkimassa rantapusikkoa tai ihmettelemässä aaltoja. Mökkireissulla Eric kokeili kuinka pitkälle laiturilta voi kurotella ja putosi sitten pari kertaa järveen. Avuttoman näköisenä herra roikkui etutassut laiturin reunalla eikä uinut edes muutamaa metriä rantaa, vaan koira piti nostaa takaisin laiturille. Todistettavasti Eric kuitenkin osaa uida.
Äitini vastusti koiran ottamista alkuun kovasti, mutta oli Ericin tavattuaan aivan myyty. Nykyään kotona odotellaankin koiran vierailua enemmän kuin tytärtä ;) Vastaantulijat ovat kehuneet Ercin kaunista ulkonäköä. Muutamia kertoja on Erciä luultu bichon havanaisiksi ja kyseessä ovat olleet kyseisen rodun omistajat.
Yksin jäädessään Eric ei ole koskaan tehnyt mitään tuhoja. Perään saattaa vinkua hetken, mutta lopettaa muutaman minuutin kuluttua. Herralla on yksi salainen harrastus. Sängylle meno on Ericille kiellettyä, mutta yksin ollessaan käyttää tilaisuutta hyväksi ja kotiin tullessani on sängyllä koiran muotoinen painauma ja tyynyt vaihtaneet paikkaa. Eric makoilee lattialla muina koirina ja luulee, ettei kukaan tiedä sen salaisuutta. Kotona ollessani Eric ei koskaan yritäkään hypätä sängylle.
Aivan ongelmitta ei meidänkään yhteinen taipaleemme ole sujunut. Ericin melko kova luonne ja minun kokemattomuuteni koiranomistajana johti lähes huomaamatta johtajuusongelmiin ja Eric pääsi kerran puremaan käsiäni. Menimme ongelmakoirakoulutukseen ja siitä alkoi sekä omistajan että koiran koulutus. Eric oppi asioita nopeasti ja ongelmat alkavat olla takanapäin. Harjoitukset jatkuvat edelleen päivittäin. Tottelevaisuuden ohessa on treenattu muutamia temppuja. Eric osaa mm. tehdä piruetin takajaloilla, antaa tassua ja nostaa "kädet ylös". Agilityä olisi tarkoitus päästä joskus kokeilemaan, kunhan vaan löytäisimme jostain lähistöltä harrastuspaikan.
Eric on aivan ihana otus ja olen todella onnellinen kun sain tuollaisen hännänheiluttajan omakseni!
Soila ja Eric
