Eläimet, niiden kanssa eläminen, niiltä oppiminen ja varsinkin niiden
auttaminen, ovat elämäntapa, onnellisuuden edellytys ja ehto. Itse en
voisi elää toisin.
En muista aikaa etteikö minulla olisi ollut saman katon alla eläimiä,
aina on ollut kissoja, koiria, kaneja, hamsteri, hiiriä ja jyrsijöistä
minulle niitä kaikkein rakkaimpia eli marsuja. Tällä hetkellä
perheeseeni kuuluu viisi koiraa: suomalainen rescue koira Coco ja kaksi
ex-varjua, Lumina ja Aava. Viron kaunottaria on myös koirista pienikokoisin, Cilla.
Oikein topakka mäyräkoira-terrieri-vaikkamikäsekoitus! Viimeisin tulokas on Mimosa pentu,
yksi virolaisen Dzekkiinan meillä syntyneistä pennuista. Kissoja on kolme; Miki hiirenhäntäinen
leijonasielu, Pimalia eli lyhyesti Pimu
ja kohta 12 vuotta sitten syntynyt, edellisen kissani pennuista meille asumaan
jäänyt Sofia-neiti.
Tyttäreni on jo muuttanut omilleen,
joten asustelemme kahdestaan, aviomieheni kanssa, eläintemme keskellä.
Harrastuksiini kuului ennen ratsastus, kävin salilla, aerobicissä ja
suoritinpa Krav Magan peruskurssinkin. Nykyisin harrastukseni ovat kotona;
Omien karvakuonojen kanssa kuluu paljon aikaa, välillä on hoitolaisia ja
vanhassa omakotitalossa riittää puuhailua..
Pikkuhiljaa, jossain vaiheessa Luminan tulon
jälkeen loppuvuodesta 2001 kiinnostuin nimenomaan Viron löytökoirista
enemmän ja enemmän. Pelastetaan Koirat Ry:n toimintaan ajauduin
vähitellen muutaman vuoden aikana mukaan, kävin usein Varjussa,
tutustuin muihin PK:n aktiiveihin ja sitten olinkin jo yhden koiran
varaajana, sitten kahden jne.
Vaikka suuri osa vapaa-aikaani kuluu nykyisin yhdistyksen toiminnassa,
löytökoirien ja -kissojen parissa, luen paljon, ehdin tavata
ystäviäni, katsomme paljon elokuvia ja keksin aina itselleni uusia
kiinnostuksen aiheita, mm rullaluistelu.
Talvisessa yläkuvassa on kova karvakolmikkomme, Lumina lempinimeltään mm Vuke, Aava
eli rakkaudella ApuPapu ja makuulla Coco alias CocoLaattori. Männyn alla Cilla ja Mimosa.
Alakuvissa Cilla ja kissamme.
