WALDO ent. EXU
Exu on 1,5-vuotias täysin
musta, kiiltäväturkkinen uros, korkeutta n.50 cm, sellainen sopivan
keskikokoinen.
Erittäin ystävällinen, kiltti, tasapainoisen oloinen nuori mies,
joka tulee moitteettomasti toimeen kaikkien koirien kanssa, ikään
tai sukupuoleen katsomatta. Exu tulee juttuun hienosti myös kissojen kanssa
ja sillä on paljon kokemusta niiden kanssa elämisestä.
Ihmisiä kohtaan Exu on avoin, reipas, muttei todellakaan mikään
höseltäjä, varsinainen pusukone :) Antaa väännellä
ja käännellä itseään miten vain ja ennakkoluulottomasti
olisi lähtenyt vaikkapa auton kyytiin :)
Kaikin puolin mukava ja sympaattisen oloinen koira, jonka voisi kuvitella sopivan
hyvin vaikkapa lapsiperheeseenkin tai toisten koirien/koiran kaveriksi.
Kuulumisia uudesta kodista 2.10.2007
Vajaa kaksi viikkoa siitä kun saimme perheenlisäystä.. Vasta
niin vähän?! Miten tuntuukin siltä kuin tämä kokoonpano
olisi ollut huomattavasti pidempäänkin.. Meillä sujuu mainiosti,
kaikki on lähtenyt toimimaan kuin itsestään, lapset, kissat,
marsu ja koira elävät kaikki sulassa sovussa keskenään.
Alussa Waldo raasu sai kyllä varmastikkin lähes sydärin. Perjantai
iltana kun saavuimme kotiin oli talo hiljainen ja rauhallinen, yö nukuttiin
hyvin ja aamulla noustiin ajoissa (mamma ei malttanut nukkua). Ylhäältä
alkoi kuulua heräämisen ääniä ja menin portaiden alapäähän
odottamaan innoissani lasten ja koiran ensi tapaamista. Portaita tuli alas uninen
3v. tyttäreni ISO nalle kainalossa. Waldosta portaita vyöryi vähintään
kaksipäinen hirviö, koira säikähti pahemman kerran. Minä
myös ensin. AI TÄMÄ TULEE LASTEN KANSSA VARMAANKIN TOIMEEN, APUA!!
Onneksi tajusin pian mistä on kyse, lapselta nalle pois, nuuhkaisu ja kaikki
hyvin :). Kunnes tuli seuraava aamu.. Waldo nukkuu rauhallisena makkarin oven
vieressä ja sisään astuu pehmohullu tyttäreni ISO koira
kainalossa.. Ja tämän jälkeen meillä on haukuttu lähes
kaikki äänet yläkerrasta, portaista, ulkoa ja ovelta. Eipähän
lapset herää huomaamatta :). Olen kuitenkin tyytyväinen että
pelko kohdistuu ääniin eikä lapsiin ja onhan tuo jo hieman rauhoittanut
metelöintiään. Muuten ei parempaa voisi toivoa, remmissä
kulku on jo lähes täydellistä, 'ei' on opittu, luokse tulo sujuu,
sisään ei enää rynnitä väkisin hillittömällä
vauhdilla, 'anteeksi että olen olemassa' asenne on häipynyt, puruluut
ja omat lelut uskalletaan ottaa ym. Eli herra on mielestäni kotiutunut
erittäin hyvin. Ulkona monet asiat vielä jänskättää,
mutta silloin haetaan vaan mamman 'turvallisemmalta puolelta' suojaa ja jatketaan
matkaa isommin sätkyilemättä. Eipä tässä muuta
voi tehdä kuin kiittää ERITTÄIN SUURESTI pelastetaan koirat
ry:n väsymättömiä vapaaehtoisia!!
Teette todella hienoa työtä!! Syksyisen värikkäitä
ulkoiluja
toivottaen Piia ja Waldo + muu hullunkurinen perhe :)
