Ekinokokkoosi on heisimatoihin kuuluvien Echinococcus granulosus - ja Echinococcus multilocularis -loisten aiheuttama koirien ja eräiden muiden eläinten tarttuva tauti. Mato elää toukkavaiheensa nk. väli-isännässä, joina voivat toimia mm. lammas, nauta, sika, poro ja ihminen, ja aikuisvaiheensa nk. pääisännässä, joita ovat koira, susi ja kettu. Pääisännälle loinen ei välttämättä aiheuta mitään oireita, väli-isännässä toukat muodostavat sisäelimiin nesteen täyttämiä rakkulamaisia muodostumia. E. granulosus on loisista tavallisempi, E multilocularis harvinaisempi, mutta ihmiselle vaarallisempi ja usein kuolemaanjohtava. Kumpaakin loista esiintyy Keski-Euroopassa. 

Ekinokokkoosia tavataan erityisesti alueilla, joissa koiria käytetään lampaankasvatuksessa. Munia alkaa kehittyä koiran suolistossa 1-2 kk kuluttua tartunnan saamisesta. 

Ennaltaehkäisy.

Leptospiroosi (leptospirosis)

Leptospiroosi on bakteerin aiheuttama tarttuva tauti, jota tavataan useilla eri eläinlajeilla. Koiralla leptospiroosi ilmenee munuaistulehduksina ja maksatulehduksina ja tautia aiheuttavat serotyypit ovat Leptospira canicola- ja Leptospira icterohaemorrhagiae. Tauti voi tarttua koirasta (ja muista eläimistä) myös ihmiseen. Tartunta saadaan tavallisimmin suun kautta tai sisäänhengitysilman välityksellä, infektoitunut virtsa levittää tautia tehokkaimmin. Munuaismuodossa oireina esiintyy kuumetta, väsymystä, lisääntynyttä juomista, suutulehduksia, oksentelua sekä vatsakipua. Munuaisten toiminta voi myös pysähtyä, jolloin virtsantuotanto loppuu ja eläin menehtyy. Maksatulehduksessa oireina esiintyy kuumetta, ihon ja limakalvojen keltaisuutta, oksentelua, janoisuutta, veriripulia, pistemäisiä verenvuotoja suun limakalvoilla ja silmän sidekalvoilla. Tämä muoto taudista etenee nopeasti ja kuolema voi seurata muutamassa tunnissa oireiden alkamisesta. 

Ennaltaehkäisy.

Parvoripuli (parvovirus)

Parvoripuli on viruksen aiheuttama suolistotulehdus, joka tavallisimmin esiintyy pennuilla. Kuitenkin myös aikuiset koirat, erityisesti vanhat tai muuten huono-kuntoiset, voivat sairastua. Alkuoireina esiintyy väsymystä, syömättömyyttä ja voimakasta oksentelua. Yhden - kahden vrk:n kuluttua oireiden alkamisesta seuraa ripuli, joka voi olla veristä. Parvovirus voi aiheuttaa myös sydänlihastulehduksia, erityisesti muutaman viikon ikäisillä pennuilla, joiden emää ei ole rokotettu tautia vastaan. Taudinkuva vaihtelee vakavuudeltaan, mutta voi pahimmillaan aiheuttaa äkkikuolemia ilman ennakoivia oireita. 

Ennaltaehkäisy.

Penikkatauti (distemper, hardpad disease)

Penikkatautivirus leviää tavallisimmin hengitysilman välityksellä erityisesti nuoriin, alle vuoden ikäisiin koiriin. Taudinkuva vaihtelee eri yksilöiden välillä, osa pennuista voi olla miltei oireettomia. Usein todetaan lyhytaikainen kuumeennousu n. viikon kuluttua tartunnasta. Tyypillisessä penikkataudissa muutaman viikon kuluttua tartunnasta kuume nousee uudestaan ja koiralla esiintyy silmien sidekalvojen tulehdusta, kirkasta sierainvuotoa, yskää ja/tai oksentelua. Myöhemmin sierain- ja silmävuoto muuttuvat märkämäisiksi ja koiralla voi esiintyä ripulia, keuhkokuumetta sekä erilaisia hermostollisia oireita, kuten lihasnykimisiä, halvaantumisia ja kouristuksia. Oireiden kesto vaihtelee n. viikosta jopa useisiin kuukausiin. Joillakin koirilla esiintyy polkuanturoiden ja/tai kirsun paksuuntumista. Osa koirista menehtyy sairauteen, osa toipuu. Antibiootit eivät tehoa virukseen, mutta penikkatautia vastaan voidaan rokottaa. 

Ennaltaehkäisy.

Raivotauti (vesikauhu, rabies)

Raivotauti on viruksen aiheuttama keskushermostosairaus. Raivotauti leviää ensisijaisesti pureman välityksellä sairaan eläimen syljestä terveen eläimen hermokudokseen, josta se kulkeutuu edelleen aivoihin. Sairastunut eläin voi levittää tautia eteenpäin jo joitakin päiviä ennen oireiden puhkeamista. Tauti voi ilmeisesti tarttua kaikkiin nisäkäslajeihin, herkimpiä ovat kuitenkin koira, kissa, lepakko ja lihaa syövät villieläimet, kuten ketut, sudet, supikoirat jne. Taudin itämisaika (aika tartunnan saamisesta oireiden puhkeamiseen) vaihtelee parista viikosta useisiin kuukausiin. Tartunta voidaan todeta vasta eläimen kuoleman jälkeen aivojen kudostutkimusten perusteella, ei elävältä eläimeltä. 

Taudista erotetaan usein oireiltaan kaksi eri muotoa: agressiivinen raivotauti ja hiljainen, depressiivinen raivotauti. Taudin eri muodot voivat kuitenkin vaihdella myös samalla eläimellä. Agressiivisessa muodossa eläin on ärtynyt, levoton, hyökkäilee esineiden, eläinten tai ihmisten kimppuun purren niitä raivokkaasti. Käyttäytymisen muutokset voivat olla kohtauksittaisia. Hiljaisessa muodossa, joka on tavallisempi, oireet ovat vaikeammin havaittavissa, eläin muuttuu lähinnä syrjäänvetäytyväksi. Kummassakin muodossa taudin edetessä eläimellä ilmenee nielemisvaikeuksia, alaleuka ja silmäluomet roikkuvat ja lopulta eläin halvaantuu kokonaan. Oireiden puhjettua tauti johtaa niin eläimillä kuin ihmisillä aina kuolemaan, useimmiten muutamassa päivässä. 

Suurimman riskin ihmisen kannalta muodostavat kontaktit tartunnan saaneisiin kulkukoiriin ja -kissoihin tai villieläimiin. Itä-Euroopan maissa, mm. Venäjällä ja Virossa raivotautia todetaan sekä kulkukoirissa- ja kissoissa että petoeläimissä ja Keski-Euroopassa luonnonvaraisissa ketuissa. Suomessa raivotautia on todettu viimeksi 1989. Maamme kaakkoisrajalla levitetään kuitenkin edelleen vuosittain villieläinten syöttirokotteita maastoon tartunnan leviämisen estämiseksi naapurimaistamme Suomeen. 

Ennaltaehkäisy.

Tarttuva maksatulehdus (infectious canine hepatitis)

Tarttuva maksatulehdus on viruksen aiheuttama tauti, joka tarttuu suoraan sairaasta koirasta terveeseen tai sitten suun kautta syljen, ulosteiden tai virtsan välityksellä. Itämisaika on 5-9 vrk. Oireina esiintyy kuumeilua, syömättömyyttä, lisääntynyttä juomista, vatsan arkuutta, oksentelua sekä anemiaa, josta ovat merkkinä kalpeat limakalvot. Loppuvaiheessa iho ja limakalvot muuttuvat keltaisiksi, verenvuotoja voi myös esiintyä. Taudinkuva vaihtelee miltei oireettomista vakaviin maksan toimintahäiriöhin. Toipuneet koirat voivat erittää virusta virtsassaan useita kuukausia paranemisen jälkeen ja siten levittää tautia eteenpäin. Jälkioireena eräillä koirilla todetaan " sininen silmä", jossa silmän sarveiskalvo on muuttunut himmeäksi. Osalla potilaista muutos on palautuva, osalle jää pysyviä vaurioita. 

Ennaltaehkäisy.

Kissarutto (feline panleucopenia)

Kissarutto on myös viruksen aiheuttama suolistotulehdus, jossa oireina esiintyy kuumetta, syömättömyyttä, oksentelua ja väsymystä. Muutaman päivän kuluttua ensioireista alkaa ripuli, joka johtaa nopeasti voimakkaaseen nestehukkaan. Kuolleisuus on korkea erityisesti pikkupennuilla. Tartunta tiineyden aikana voi vaurioittaa pentujen aivoja. 
Ennaltaehkäisy.