Felicia - neiti kesäheinä

Sellaisena tahdon nähdä sinut tyttönen. Kun näin sinut ensimmäistä
kertaa, sydämeni alkoi väpättää, meinasi pyrähtää lentoon, MUN MUN MUN
koira. Sydämeni laskeutui jalkojesi juureen ja päätti siihen lentonsa,
olin pieneksi hetkeksi unohtanut ne kaikki kotona odottavat
karvalapseni, eihän
minulla olisi sinulle paikkaa. Olit märkä ja kurainen, silmissäsi asui
suru kun mietit aikooko tuo vieras ihminen taas kerran satuttaa.
Silitin varovasti suloista turkkiasi ja huomasin miten päätit uskaltaa
luottaa minuun. Painaudut vasten, etsit ystävää.
Felicia haluan kovasti olla ystäväsi ja haluaisin vielä jonakin päivänä
kuiskata korvaasi että olen löytänyt sinulle oman kodin. Haluaisin
kuiskata: "vielä sinusta tulee neiti kesäheinä, vaikka nyt ympärilläsi
kaikki on kylmää ja rumaa".

Felicia on noin 2-4 -vuotias Kaukaasianpaimenkoiratyttö. Se on hieman
epäluuloinen ja tarkkaileva vieraan ihmisen lähestyessä, mutta
todetessaan että ihminen tulee hyvissä aikeissa, Felicia näyttää
ystävällisen ja herttaisen luonteensa.
Toivoisimme Felicia tulevalla kodilla olevan kokemusta suurista,
vahtitaipumusta omaavista roduista. Nähdessämme Felician ensimmäistä
kertaa tarhalla se oli pahoin vilustunut ja täynnä matoja. Felicia oli
lisäksi viimeisillään tiineenä. Saimme tyttösen vietyä viime hetkellä
turvaan synnyttämään Tallinnalaiseen kotihoitopaikkaan, sillä jo
seuraavana yönä Felicia synnytti 9 pienokaista. Nyt äiti ja vauvat
saavat ruokaa ja hoitoa ja vahvistuvat päivä päivältä.

Felicia synnytti 26.3. kotihoidossa 9 pentua: 8 urosta ja 1 narttu. Felicia oli kotihoitoon vietäessä heikossa kunnossa,
kovin flunssainen ja matoinen joten pentujen selviytymisestä ei vielä ole varmuutta.
Pennut ja emo voivat tällähetkellä olosuhteisiin nähden hyvin mutta varauksia emme vielä ota pennuista vastaan,
kyselyihin vastaamme kuitenkin jo nyt. Pennuille etsitään kuitenkin osaavia kaukasianpaimenkoirista
tai muista isoista vaikeista roduista kokemusta omaavia koteja.

13.04.04 Felician pennuista vain 2 poikaa jätettiin henkiin, koska muut olivat kipeitä.
Pähkel on mustavalkoinen ja Mandel on ruskeavalkoinen.

(Pähkel ja Mandel menehtyivät toukokuussa 2004)

15.5.2004

Felicia tulee hyvin toimeen muiden koirien kanssa.
Kissoille se haukkuu kovasti ja ajaa niitä takaa muttei kuitenkaan hyökkää kimppuun.
Jos kissa on paikallaan Felicia ei ole siitä yhtään kiinnostunut.

Felician kuulumisia 10.6.2004

Siitä on nyt tasan kuukausi kun rakas vanha pyreneittenmastiffini Jedi lähti koirien taivaaseen ja jätti sydämeeni suuren koiran kokoisen kaipuun. Ajattelin ensin, että vähään aikaan ei uutta koiraa tule, mutta muutaman päivän tyhjää kotia, tyhjää pihaa ja tyhjää koiranpetiä katseltuani pienen yllytyksen jälkeen löysin itseni katselemasta Pelastetaan Koirat Ry:n sivuja. Ja niinhän siinä kävi, että olisin samantien halunnut tarjota kodin vaikka kaikille niille ihanille hännänheiluttajille! Koska valinta tuntui niin äärimmäisen vaikealta, otin yhteyttä Miraan kyselläkseni josko hän voisi ehdottaa jotain tiettyä meille sopivaa haukkua. Koska meillä oli kaikki valmiina vähän suurikokoisempaakin koiraa varten, Felicia tuntui kovasti sopivalta mieheni alkuperäisestä kokotoiveesta (joku vähän pienempi) huolimatta.

29.5.04 lähdin sitten hakemaan neitiä lauantain "ryhmämatkalla". Mukana oli yhteensä 15 tai 16 henkeä, ja Suomeen tuli 5 aikuista koiraa ja 2 pentua + kissat. Päivä kului tarhalla hetkessä herkkuja jaellessa ja haukkuja katsellessa. Felicia haettiin päivän lopuksi Sämmin ja pentujen kanssa kotihoidosta matkalla satamaan. Neiti antoi kiltisti laittaa pannan kaulaansa ja lähti ilman epäilystäkään pihasta mukaani ja hyppäsi taksin takaluukkuun, jossa matkustimme mukavan epämukavasti satamaan. Terminaalissa hän käyttäytyi oikein hyvin ja kuljimme sujuvasti laivaan, ja ensimmäisen kerroksen lemmikkihyttiin. Hytissä matkustaminen sujui hyvin, ensin pidettiin kovin hellyydenkipeää haukkua hyvänä ja ei aikaakaan kun neiti jo torkkui lattialla, ja minä ja ystäväni Minna lavereilla. Meillä kävi hytissä "vieraitakin" ja se sopi neidille; lisää rapsuttajia!

Tultaessa satamaan odottelimme hytissä hetken että suurin ryysis laivasta pois olisi ohi, mutta kyllä niitä ihmisiä kärryineen ja enemmän tai vähemmän humalassa vielä riitti silloinkin kun lähdimme "putkeen". Hiukan Feliciaa putkessa kulkeminen ja kaikki se meteli pelotti, mutta hyvin pääsimme loppujen lopuksi tulliin, ulos terminaalista ja autoon. Automatka Paraisille meni hyvin, Hkin moottoritien jälkeen neiti väsyi katselemaan maisemia ja nukahti "kartturin" kanssa takapenkille. Kun pääsimme perille kello oli jo melkein 1. Me menimme saunaan reissusta rähjääntyneenä ja jätimme haukun isin hoiviin. Ensimmäinen yö sujui oikein hyvin, nukuin sohvalla, ja Neiti omalla pedillä. Aina kun avasin silmät hän heilutti minulle häntää pediltään.

Hän on muutamassa päivässä sopeutunut loistavasti ellei voisi sanoa lähes täysin uuteen kotiinsa ja nauttii täysin siemauksin ruoasta (3xpäivässä), rapsutuksista ja omasta pihasta. Hän antaa hoitaa itseään, kammattu on ja kynnet leikattu, ja oppi heti tullessaan kotiin oman paikkansa ja oman pihan. Neiti nukkuu yöt inahtamatta alakerrassa, me nukutaan yläkerrassa. Hän on meille kaikille kovin ystävällinen ja erittäin hellyydenkipeä. Mieheni 13v veljenpoika on hoitanut häntä päivisin, hän luottaa poikaan täysin ja he käyvät lenkillä ja nukkuvat päiväunet yhdessä. Aina kun joku meistä kulkee ohi häntä heiluu, samoin juodessa ja syödessä. Vapaana hän sai juosta ekan kerran jo heti sunnuntaina, ja kun hän tajusi olevansa vapaana, voi sitä riemua. Hän juoksi lujaa kuin vinttikoira, ja välillä heittäityi minun jalkoihini, ihan kuin kiittääkseen. Näin hän tekee myös pihalla juostessaan. Ja mikä hauskinta, hän alkaa pikkuhiljaa leikkiä palloleikkejä! vaikka luin kaukaasianpaimenkoiran rotumääritelmästä, että eivät paljon aikuisina leiki. Niin, ja hän osaa olla myös yksin kotona päivän, luultavasti nukkuu omalla pedillään.

Lääkärillä käytiin torstaina, ja lääkäri sai häntä käsitellä ihan rauhassa (naislääkäri). Löytyi korvapunkki ja ulkoloisten mahdollisesti aihettama ihotulehdus. Neiti sai ulkoloishäätöpiikin, antibiootteja, kortisonipiikin, korva- ja silmätippoja. Ja määräykesen lihotuskuurille. Ja kyllä hän on syönytkin, puolet on jo mennyt 18kg:n säkistä!

Felicia on myös oppinut nauttimaan lenkkeilystä. Aluksi hän kulki remmissä nätisti, mutta ikäänkuin odottaen, että häntä kohta rankaistaan. Mutta nyt sanalla lenkille on jo mieluisa merkitys. Asumme maalla, ja täällä lenkkimaastoa riittää. Välillä hän saa olla vapaanakin. Erityisesti neiti pitää rannassa käynnistä, meri on hänelle ihmetyksen aihe, suuri kuralätäkkö kenties? Hän ei varmasti ole nähnyt avointa vettä ennen, eikä rannalla kelluvia veneitä. Eilen harjoittelimme ensimmäisen kerran pikkuveneeseen menoa, ja tulihan se neiti kyytiin makkaran voimalla. Kävimme soutelemassa, ja neiti katseli uteliaana ympärilleen lintuja, kaisloja ja vettä ihmetellen. Isoon veneeseen emme vielä menneet, mutta neiti naposteli sujuvasti makkaranpaloja sen reunalta kurkoittaen pikkuveneestä. Oikein harmittaa kun ei ollut kameraa mukana tällä Neiti Kesäheinän ensimmäisellä veneretkellä!

Felician on kovin ystävällinen muille koirille ja naisille, mutta miehiin hän suhtautuu epäilevästi. Normaali- tai pienikokoisiin miehiin hän uskaltautuu tutustumaan, mutta isokokoiset ja/tai harmaapäiset miehet ovat pelottavia. Ehkäpä häntä on tällainen mies kouluttanut kovin ottein menneisyydessä?

Kiitos yhdistykselle ihanasta koirasta! Ja erityiskiitos siitä hienosta työstä mitä teette kaltoinkohdeltujen ja hylättyjen koirien ja kissojen hyväksi!

Aurinkoista kesää toivotellen,
Kristiina, Jari ja Felicia

Takaisin