Häkissä heiluttaa hännäntöpöänsä n. 60cm korkea hieman pulskassa kunnossa
oleva keski-ikäinen narttu. Se haluaa kovasti pois stressaavasta ympäristöstä ja
yrittää
rynnistää ulos häkin raosta ennen kuin saan pantaa kaulaan. Ulos päästyään
sen olemuksesta
näkee kuinka kamalasti se haluaisi mennä pois kovaa ja kauas, mutta silti se ei
vedä oikeastaan ollenkaan. Neidon naamaa katsoessa ei olettaisi, että siltä
on joku typistänyt hännän - ne jotenkin eivät kuulu yhteen. Hännäntöpö
jaksaa heilua koko ajan oli neito sitten häkissään tai tarhan ulkopuolella.
Mitä lienee sille on tapahtunut tai mitä vastaan on joutunut
puolustautumaan, kun Franin naama on aikamoinen arpien kartta.
Vaikuttaa hyvän itsetunnon omaavalta. En yllättyisi, jos
Franista löytyy mustasukkainen tai omistava puoli saadessaan oman ihmisen.
Vaikka tarhalla tuli narttujenkin kanssa toimeen, ei suositella toisen nartun kaveriksi varmuuden
vuoksi.
Lenkillä tuli kutsuessa luokse ja hännäntöpö luonnollisesti heilui koko
ajan.
Häkkikäverina sillä on nuori uros, jonka kanssa tulee hyvin
toimeen. Kun vein sen takaisin häkkiin, poikakoira sai iloiset hännänheilutukset:
"Kiva nähdä taas vaikka en tänne häkkiin olisi halunnutkaan tulla".
Vaikuttaa olosuhteistakin huolimatta positiiviselta ja vahvalta koiralta.
10.12.2005 Fran sai oman kodin Otto Schmitin ja kahden kissan kaverina.
Kuulumisia kodista 15.10.2008:
FRANCHESCHA – LEMPEÄ KAUNOTAR
Siitä on kolme vuotta kun Franchescha (tuttavallisesti Fran=)) liittyi perheeseemme. Olimme Otto-pojan hakureissusta asti aina silloin tällöin eksyneet Pelastetaan Koirien-sivuille, kunnes eräänä päivänä sivuille oli ilmestynyt Franchescha-niminen tyttö. Niin kaunis ja uljas tyttö jonka tummat silmät tuijottivat suoraan sydämiimme. Haimme Franin kotiin Sinin luota Hyvinkäältä kun olimme ensin käyneet tutustumassa tyttön Otto-pojan kanssa ja varmistamassa että kaverukset tulevat keskenään toimeen. Aluksi jännitimme miten pärjäisimme kahden koiran kanssa, varsinkin kun itse vietän pitkiä periodeja ulkomailla jolloin kaikki adoptiolapsoset jäävät mieheni vastuulle. Fran osoittautui kuitenkin pitkämieliseksi ja lempeäksi ystäväksi joka ymmärtää hyvin tätä muuttuvaa perhekokoonpanoa ja meidän ajoittaista tietämättömyyttämme esiintulevien ongelmien edessä...
Fran-äiti
Franin epäiltiin olevan valeraskaana koska röntgen-kuvissa ei ollut näkynyt mitään raskauteen viittaavaa. Ultraa tytöltä ei ollut saatu, koska kuten olemme huomanneet, Fran kun oli päättänyt että sitä ei enää oteta, niin sitä ei sitten ollut otettu (eli ts. Fran on hyvin päättäväinen tyttö kun sille päälle sattuu). Kaksi viikkoa meille tulostaan veimme Franin vakuutusta varten tehtävään terveystarkastukseen jonka yhteydessä kuitenkin selvisi, että Fran oli raskaana ja vieläpä ihan viimeisillään, joten kotiin päästyämme aloimme siirtelemään tavaroita työhuoneessa niin että saimme raivattua puolet huoneesta Franin ja poikasten käyttöön. Kävimme ostamassa patjan Franille jonka päällä olisi hyvä synnyttää ja poikasille rakensimme pienen pesän pahvilaatikosta jonka Rami kaivoi esiin jostain 'tärkeiden säästettävien tavaroidensa' joukosta =) Seuraavana päivänä (20.12.2005) Fran synnytti 7 iki-ihananupeaa poikasta. Kaksi syntyi alateitse ja loput hätäsektiolla lääkärin vastaanotolla. Valitettavasti vain 5 poikasista oli elossa. 2 olivat kuolleet kohtuun jo melko aikaisessa kehitysvaiheessa. Nämä pikkuiset (Lenni, Nalle (nyk.Peetu) Otso aka. Bigger Boy (nyk.Ozzy), Leevi ja Liina) jakoivat kotimme meidän, kissojemme (Kuta&Mimpi) Otto-koiran ja tietenkin äippänsä Franin kanssa joulunajan&uuden vuoden yli. Fran oli mitä lempein ja (tarvittaessa) pitkämielisin äiti joka hellästi pesi ja ruokki poikasiaan. Ne ovat olleet iloisimmat ja työntäyteisimmät 3kk elämässämme joista päivääkään emme vaihtaisi pois=)
Fran meidän IKIOMA tyttö
Poikasaika antoi meille aivan uudenlaisen perspektiivin Francheschaan ja kaikkiin pieniin ja suurempiinkin vastoinkäymisiin joita meillä on ollut matkan varrella. Poikasten myötä Franista kuoriutui esiin hirveä hihnaräykkä, käytös jota emme ole saaneet opetettua pois pitkällisestä harjoittelusta huolimatta. Tästä huolimatta Fran on aivan upea lenkkikaveri metsässä ja päivävaelluksilla joita olemme tehneet Tampereen lähialueen Kansallispuistoissa. Kun katselee Frania juoksemassa vapaana, haistelemassa uusia tuoksuja, hakemassa keppiä ja uimassa näyttää siltä kuin tytön elämästä ei puuttuisi enää mitään =)
Franin tulessa meille ei tyttö antanut koskea itseensä makuulla vaan silittää sai vain istuma-/seisoma-asennossa. Monet illat siinä istuttiin ja siliteltiin ihan hiljaa tytön kanssa vierekkäin, kunnes eräänä iltana Fran kävi makuulle ja nosti varovasti toista etutassua merkiksi siitä että rapsuta. Ei se ihminen sittenkään ollut niin vaarallinen kuin Fran oli luullut...tai ainakaan nämä tässä talossa asuvat =)
Fran suhtautui vieraisiin aluksi pienellä varauksella ja ja varoitti jos joku liian 'epämääräisen' näköinen vieras lähestyi tyttöä liian tuttavallisesti. Ajan kuluessa Fran on tutustunut ystäviimme ja hyväksyneet nämä satunnaisiksi vierailijoiksi asunnossamme. Kukaan ei silti ole niin rakas ja luotettava kuin omat perheenjäsenet. Emmekä me muuta voi tytöltä pyytääkkään.
Fran meidän ikioma taistelija tuittupää =)
