FRED
|
Kiertäessäni tarhalla huomioni kiinnittyy melkein heti tummaan koiraan. Se ei suinkaan herätä huomiota vouhkaamalla tai haukkumalla, vaan nimenomaan sillä, että se tulee häkkinsä edustalle katselemaan tulijoita ja seisoo aivan hiljaa. Se ei päästä ääntäkään, odottaa vain. Kuulen, että se on toista kierrostaan tarhalla ja sen nimi on Fred.
Fred siis sai virolaisen kodin ennenkuin kerkesi aiemmin meidän sivuillemme. Sen uudet omistajat laittoivat Fredin kettingillä kiinni koppiin pihalleen ja olettivat sen vahtivan siinä. Mutta Fred oli kaikkea muuta kuin vahtikoira ja se tuotiin bumerangina takaisin. Täysin hyödyttömänä tehtäväänsä. Kun Fredin häkkiin sitten menee, voi helposti havaita, miksi se on täysin kyvytön vahtikoiraksi. Se ottaa kaikkein vieraimmatkin ihmiset vastaan suurella ystävyydellä ja vaatii päästä hellittäväksi. Lisäksi se ei edelleenkään ole käyttänyt ääntään, vaikka muut sen ympärillä haukkuvat. Tottakai oletan, että sama rauhallisuus jatkuu lenkilläkin, mutta sepä onkin harhaluulo. Hihnan päässä käytös muuttuu täysin. Fred tahtoisi juosta ja leikkiä, haistella ja etsiä kavereita - kaikkea tietenkin yhtä aikaa! Se tapaa lenkillä pari narttua ja ne ovat sen mielestä erittäin ihania, oikein potentiaalisia leikkikavereita. Kun sitten vähän matkan päässä kulkee uros, joka ilmoittaa Fredille, että "tämä on minun lenkkimaastoani, etkä sinä ole tänne tervetullut", Fred lausahtaa muutaman sanan takaisin, mutta heti toisen koiran kuljettua kauemmaksi ja ihmisen houkutellessa Fredin huomiota muualle, se jättää vastalauseet toiselle koiralle haukkumatta. Yksi piirre Fredissä on kuitenkin ylitse muiden. Se nimittäin on erittäin siisti. Sateella se pysyttelee sisällä kopissaan, eikä kastele turhanpäiten kaunista turkkiaan. Tarpeensakin se tekee ainoastaan yhteen nurkkaan, eikä sotke koko häkkiä. Se ei edes viitsi merkkailla häkkiinsä, mikä on jo paljon vaadittu uroskoiralta tuollaisessa ympäristössä. Luulen, että Fred näyttää kuvissa isommalta kuin mitä se todellisuudessa onkaan. Korkeutta tällä hoikkarakenteisella ja virtaviivaisella nuorukaisella on n. 55cm. 29.8.2008 Kuten edellisestä tekstistä voi lukea, Fred otti minutkin ystävällisesti vastaan häkkiinsä sekä odotti, tosin hieman kärsimättömästi, että taluttaja saa hihnan kiinnitettyä. Ja sitten sitä mentiin! Oikea käsivarteni onkin ollut hieman jumissa, pieni oikominen tekee sille varmasti vain hyvää... ;-) Lenkkiseurana oli lähes saman ikäinen narttukoira, jolle piti ensin hieman haukahdella että sai selvää, mikä otus sekin oli naisiaan. Kun toinen koira oli todettu a)nartuksi b)OK tyypiksi, lenkki jatkui. Tosin omituisten juoksupyrähdysten merkeissä, sillä hetkittäin Fred käveli nuuskien vallan mainiosti, mutta sitten tuli joku supertuoksu ja lenkittäjä joutui ottamaan muutaman juoksuaskeleen yhteisen kävelyvauhdin saavuttamiseksi uudelleen.
|