Tarhakuvaus:

"Gris (ent. Gismo) on n. 7-vuotias sakemannisekoitus uros, joka on tuotu kodista.
Kiltti ja ystävällinen, hieman peloissaan tarhalla olosta. Todella laiha ja kylmissään.
Korkea, noin 70 cm korkuinen, mutta sirorakenteinen poikakoira, joka on hyvin laihassa kunnossa.
Luottavainen koira, joka nuolee kattä tervehtiakseen. Odottaa enemman rapsutusta kuin herkkuja.
Syö kuitenkin annetut herkut hyvalla ruokahalulla. "

GRISIN TARINA

Kaikki alkoi siitä, kun löysin Pelastetaan koirat ry:n sivut äitini kautta. Kävin joka päivä ihailemassa koiragalleriassa ja huolestuneena seurasin suloisen sakemannisekoituksen kuvan ilmestymistä joka päivä kodittomana silmieni eteen. Olin menettänyt edellisenä marraskuuna suursnautseri narttuni liian varhain syövälle ja mieleni teki jo uutta perheenjäsentä. Ainut mutta oli vain, että asuntotilanteeni oli surkea ja odottelin pari kuukautta uuden valmistumista. No alkoipa sitten kiivas meilien vaihto PK:n Miian, ja tietenkin oli hankaluuksia saada vakuutettua, että pysyvä koti mun luota löytyy, mutta minne poika siksi kahdeksi kuukaudeksi, kun muuttoani sain odotella…..? Ja sitten vielä ilmestyi teksti:”KIIRE” nimen alle ja ajattelin, että poika on kohta nukutettavien joukossa.

Kävin tarhalla katsomassa sitä ja kylläpä se oli kiltti ja herttainen….ja SUURI. Sydän jäi kyllä pojan luo ja entistä kiivaammin halusin pojan luokseni. Poika matkasi muutaman päivän päästä kotihoitoon Tallinnaan ja oli kuin mikäkin herrasmies kyseisessä paikassa….ainut hankaluus oli ettei tullut toimeen muiden leikkaamattomien urosten kanssa. Ja väärinkäsitysten kautta pojalla ei ollutkaan hoitopaikkaa enää loppuajaksi. Olin kauhuissani ja keskustelupalstalla kyselin sijaiskotia ja pelastava enkeli saapui apuun.

Lähdin hakemaan Grisiä 12.04.ja ensiksi menimme tarhalle moikkaamaan koiria. Sydän jäi monen koiran luokse, mutta jännittyneenä odottelin, kun sain nähdä poikani! Sanna W talutteli reippaan pojan luokseni ja sydän pakahtui onnesta! Gris käyttäytyi kuin herrasmies myös laivalla ja kiltisti uskoi, kun samassa hytissä asustellut Tara-narttu komensi ruuasta. Kaikesta päätellen Grisiä ei ole pahoinpidelty tai vastaavaa, koska on niin luottavainen kaiken suhteen.

Satamassa vastassa oli Soile ja oli kammottavaa luopua Grisistä vaikka tiesin, että se on ainut vaihtoehto tässä tilanteessa. Heillä kuitenkin meni kaikki hyvin alusta lähtien, ainoastaan syöminen tuotti ongelmia. Hoitajan ansiosta Gris sai pehmeän laskun Suomessa asumiseen ja kotiutui loistavasti. Kävin Grisiä viemässä ulos, että tottuisi minuun ja kun muuttopäivä koitti, hain pojan kotia samantien!

Gris oli kuin olisi aina ollut luonani, iloisena häntää heilutti ja oli toohottaen muuttolaatikoita purkamassa. Totuttautuminen toiseen koiraani meni aika hyvin, muutaman kerran narttuni antoi hammasta toisen liiallisen tuttavallisuuden vuoksi. Gris on kuitenkin hyvin helppo tapaus narttujen kanssa eli naisen sana on laki. Tänä päivänä ovat kuin paita ja peppu. Gris on erittäin miellyttämishaluinen, ja suomenkieliset käskyt menneet perille kuin vettä vaan! Sisäsiisti, osaa olla yksin ja vieraille erittäin kiltti, on sitten kyse miehistä, naisista tai lapsista. Ainut mille on muristu on jätesäkki, joka oli niin kamalan pelottava;-) Muita koiria ei lenkillä noteeraa, paitsi juoksuiset nartut. Ainut murheenaihe on ilmeisesti allergia vehnästä, koska anturat ja muutamat kohdat vartalossa ovat välillä vereslihalla, mutta sekin jo ruokavaliolla paranemaan päin.

Kaiken kaikkiaan olen löytänyt ystävän, joka on niin pyytettömän hyväsydäminen, että toista saa hakea! Kiitollinen olen tästä koirasta ja toivon, että meillä on vielä vuosia yhteistä aikaa jäljellä. Kiitos kaikille auttajille ja erityisesti Soilelle sekä Miialle.

Helsingissä 16.06.2003  Heidi Åberg

Grisistä tuli koiraenkeli syyskuussa 2003

Grisille:

Vaikea on tätä käsittää,
etten sua enää koskaan nää.
Muistan kuvista katseesi eksyneen,
kun katsoit kauas, kauas pimeyteen.
Katsoit pitkään lähtöä muiden koirien,
hiljaa mielessäsi varmaan miettien:
"Eikö ole olemassa jossain kotia mulle,
enkö kelpaa jakamaan rakkauttani sulle?"

Tuli vihdoin päivä,
ilmestyi VARATTU-teksti nimesi alle,
sait kuulla, lähdet sinäkin maailmalle.
Oli mutkia matkassa turhankin monta,
oli päiviä, oli öitä, monta unetonta.

Oli kesä jo ovella, kun pääsit omaan kotiin,
oli muutto takana ja jännitti, olihan sua odotettu niin.
Sait ihanan perheen, joka rakasti sinua,
se tunne nyt lämmittää muistoissani minua.

Lähdit sateenkaarisillalle aivan yllättäen,
sinun katseesi tuskaisen mielessäin näen.
Tuli kivut, ei jaksaneet jalat enää kantaa,
surusilmin päätettiin enkelsiivet sulle antaa.
Silti muistamme sinut läpi elämän,
sinun katseesi, sinun turkkisi pehmeän!

-Kirjoittanut Hani-

Ikävöiden
Heidi, Vesa ja Tara

Takaisin