Klod tuotiin keväällä 2005 Laagrin varjupaikkaan. Sen perhe oli huomannut yhtäkkiä seitsemän yhdessä eletyn vuoden jälkeen,
etteivät he pysty pitämään koiraa joka vetää tavattomasti lenkillä eikä hyväksy toisia koiria. Klod olikin varjupaikassa aikamoinen "räykkä"
ja sain pakottaa ihmiset sen luokse, koska Klodin kumea haukunta ja suuri koko säikäyttivät ihmisiä. Muistan miten maanittelin ihmisiä tutustumaan herra
Klodiin ja muutaman ihmisen jopa kiskoin väkisin hiasta pojan luokse, samalla höpöttäen, että usko nyt, se on ihan kiltti. Ja olihan se. Kuulin joka kerran jälkeen
saman hieman hämmästyneen lauseen: "Tämähän on kiva koira?!?"
Ikiomaa kotia Klodille vain ei tuntunut löytyvän millään ja kuukaudet kuluivat. Ylemmältä taholta kävi käsky, että muutamat koirat, Klod näiden joukossa,
ovat olleet varjupaikassa liian kauan ja ne tulee nukuttaa ikiuneen.
Aloitimme kummikampanjan näiden koirien pelastamiseksi ja Klodkin löysi oman kummitädin, Kairen. Se tarkoitti sitä, että herran ruokinta ja hoito
maksettaisiin jatkossa varjupaikalle kummitädin toimesta ja se saisi rauhassa jatkaa kodinetsintää.
Pian tämän jälkeen koiratarhalle soitti eestiläinen nainen, joka oli etsimässä itselleen rottweileriä. Jostain syystä hän kuitenkin iski silmänsä Klodiin ja
olin onneni kukkuloilla. Rakkauskoirani oli saamassa ikioman kodin itselleen. Itkeä tirautin kaipuusta ja onnesta kun Klod lähti kotiin.
Pian nettisivuille ilmestyivät kuvat tästä onnellisesta koirasta omassa rakastavassa ja huolehtivassa kodissaan. Kaikki tuntui lähtevän enemmän
kuin hyvin ja tuudittauduin tähän tunteeseen.
14.03.2006 kun vanha Varjupaik on jo sulkenut ovensa, suuntaan Loomade hoiupaikkaan, jonne Tallinnan kodittomat koirat tätä nykyä kerätään.
Tervehdin koiria häkki kerrallaan ja yhtäkkiä sydämeni pysähtyy. Iso hopeaturkkinen äärettömän laiha ja apea koira katsoo minua häkistään.
En muista heti sen nimeä, mutta koiran tunnen kyllä ja se tuntee minut. Me halaamme, suukotamme ja halaamme sitten taas ja itkemme molemmat.
Kysyn: "Mitä sulle äitin pikkunen on tehty?! Miten sä olet täällä?! Miten sun kylkiluut voivat törröttää noin?! Miten sä hilseilet ja tiputat noin karvaasi?!."
Halaan sinua vielä kerran ja juoksen hoiupaikan toimistoon kiusaamaan Meidaa kysymyksilläni. Kuulen, että sinut on tuotu Kolde tieltä, jossa olet elänyt jo
monta päivää kerrostalon rappukäytävässä ja talon asukkaat ovat viimein toimittaneet sinut koiratarhalle.
En mieti hetkeäkään, kun varaan sinut ja vannotan ettei sinua saa antaa entiselle omistajalle mikäli hän tulee sinua kyselemään.
Lupaan ottaa sinut luokseni, jos uutta kotia ei ala löytymään ja lupaan etten anna sinulle tapahtua enää koskaan mitään pahaa.
Lähden surullisena kotiin ja päässäni pyörii vain kysymys: "MIKSI?!".
09.05.2006 Herra Klod nukkuu jaloissani kun kirjoitan tätä. Lämmin kuono on varpaitteni päällä ja herra kuorsaa.
Se asuttaa huonetta kolmen eri-ikäisen tyttökoiran kanssa ja nauttii olostaan. Se syö kuin hevonen ja on alkanut taas leikkimään.
Sen paino on noussut ja vain pepun päällä luut hieman vielä törröttävät. Se on tavannut perheemme kissat ja kaikki tyttökoirat.
Poikia en ole vielä ennättänyt testaamaan läheisemmin, mutta 80-kiloinen hurjasti räyhäävä keskiaasianpaimenkoirauroksemme
sivuutetaan suomatta katsettakaan moisen räykkääjän suuntaan.
Tähän mennessä herra Klod on osallistunut mm. pihagrillaukseen yhdessä 'iskän' ja vieraidemme kanssa. Pikku makupalasta herra osaa antaa
kiitokseksi tassua, istua, mennä maahan ja jopa haukahtaa pyynnöstä. Lenkillä se saattaa aluksi vetää innoissaan, mutta todella vain hetken.
Se käy nimittäin kävelyllä kahden muun koiran kanssa ja kaikki nämä kolme hauvelia ovat minulla flekseissä. Jos Klod ei osaisi käyttäytyä kuin herrasmies,
on sanomattakin selvää, ettei tälläinen lenkkeily onnistuisi.
Kotiin tullessamme tai vieraiden saapuessa pihaan, Klod ilmoittaa mahtavan kumealla äänellään,
että häntäkin voisi tulla tervehtimään. Muuten se ei turhia haukahtele, mutta kerrostalo ei ole silti sopiva herralle. Klodilla on vähän kiire löytää koti,
mutta vain siitä syystä, että mitä kauemmin saan viettää aikaa rakkauskoirani kanssa, sitä vähemmän olen valmis siitä enää luopumaan...
15.05.06 Klod käyttäytyy eläinlääkärissä omaan herrasmiesmäiseen tapaansa tervehtien fiksusti kaikki lääkärit ja hoitajat. Sitä ei pelota eikä hermostuta yhtään ja kun kipaisemme välillä pissalla, Klod palaa yhtä innokkaasti takaisin eläinlääkäriaseman ovesta sisään.
Autoon Klod hypähtää itse yhdestä pyynnöstä ja välillä ihan ilman pyyntöäkin, jos auton ovi on sattunut jäämään auki. Autossa se on oikein fiksu eikä pyri takapenkiltä eteen ainakaan lyhyempien matkojen aikana. Pitkiä ei olla vielä kokeiltu. Klod saattaa katsella hetken maisemia penkillä istuen, mutta pian se päättää ottaa ihan rennosti ja asettuu makuulle. Ihmettelen päivä päivältä enemmän, miten tämä hieno koira on hylätty eestissä kaksi kertaa?
16.05.06 Meillä sujuu todella hienosti Klodin kanssa. Paremmin kuin osasin ikinä toivoa. Olemme opiskelleet pari todella tärkeää juttua;) nimittäin, että sohvalle saa kavuta istumaan ja nukkumaan (Klod nukkui aiemmin paljaalla lattialla. Ei osannut edes maton päälle hakeutua) ja toinen yhtä tärkeä juttu on tietenkin lusikasta syömään opettelu. Meidän iltaruoka, kun on aina päivän paras ateria ja se nautitaan lusikasta tarjoiltuna. Klod ei ole täysin vielä uskonut, ettei ruoka lopu ja kun meillä on totuttu pitämään kuivaruoka aina esillä, saattaa Klod ahmaista kiireessä puolet suuresta kupillisesta heti. Nyt ollaan edistytty kuitenkin jo siihen puoleenväliin, sillä aiemmin piti hotkaista kaikki mikä vähänkin syötäväksi kelpasi.
Klod osaa pyynnöstä kiertää lenkillä puut ja risut, eikä sotkeudu niihin. Se on metsässä liikkuessa aivan ihana juttu, sillä toisessa taluttimessa on aina Sheila, joka kieputtaa hihnansa kaiken mahdollisen ympärille.
Klod on nyt ehtinyt tapaamaan meillä uroksia. Jos nämä ovat kauempana ja vaikka räyhäisivät kuinka, se ei Klodia häiritse. Mutta jos nämä urokset erehtyvät tulemaan kosketusetäisyydelle räyhäämään, Klodillakin on sanansa sanottavana takaisin. Poikapennut ja nartut saavat komennella kyllä mielin määrin.
Klod lähtee tänään kastroitavaksi. Mielestäni siihen ei olisi muuten erityistä tarvetta, mutta sattumalta juuri nyt kolmella nartulla alkoi juoksut, enkä saa niitä eristettyä. No eipä se "pallojen" poisto taida pahaakaan tehdä ja herralla on kuitenkin sen verran jo ikääkin, että se tulee muistamaan kaikki tarpeelliset miesten jutut varmasti kastroinnin jälkeenkin.
Videota Glodista ennen ensimmäisen kodin saantia Virosta 29.7.2005 Laagrin Koerte Varjupaikissa TääLLä
Klodin kuulumisia 5.7.2006:
näin hurmuri aloitti uuden elämän täällä lapin rajamailla
...mukavaa ja lämmintä kesää teille ystävät siellä
rapakon takana.....
kun jää joskus aikaa niin kirjoitellaan kuulumisia
kuin täällä menee.....
mutta nyt menee aivan ihanasti....
terveisin Klod ja muu poppoo
30.11.2006
....niin on talvi tullut syksyn monta mukavaa reissua on tehty monta
jäänyt tekemättä.....
kuvia jostain kaukaa minne paha maailma ei yletä....
Klodin kuvissa myös perheen toiset karvakuonot.....
