HAPPY
"Kerrassaan hurmaava poika ja todella leikkisä. Käyttäytyi kuulemma lenkillä hyvin vaikka nuoruuden into saikin pojan
vetämään jonkin verran. Kopillaan poika innostui leikkimään kanssani ja pureskeli käsiä pentumaiseen tapaan.
Peuhasin Happyn kanssa tovin ja se leikki todella nätisti; Heittäytyi välillä selälleen ja nautti rapsutuksista ja intoutui taas
pureskelemaan käsiä. Jos Happy innostui liian kovakouraiseksi, riitti kun käänsin sille selkäni ja poika heittäytyi
selälleen pyytäen, etten lähtisi vielä. Sitten se jatkoi peuhaamista huomattavasti rauhallisemmin. Ihana koiruli ja isosta koostaan
huolimatta istuutui syliin kun istahdin sen viereen. Vertistä saa varmasti todella kuuliaisen koiran, koska se pennun innosta huolimatta
käyttäytyi rauhallisesti eikä edes hyppinyt vaikka oli todella innoissaan sitä lähestyttäessä."
10.04.2006
ME TÄÄLLÄ MOI!
Minä, Happy-herra, sain oikeuden kirjoittaa tämän, sillä olenhan ollut
perheessä tuota pikkusiskoa kauemmin. Isäntä ja emäntä olivat minuun kovasti
ihastuneet ja hakivat minut Suomeen 9.10.2004. Se päivä oli tosi jännittävä,
paljon vieraita ihmisiä ja uusia asioita. Sellaiseen laivaankin ne minut
raahasivat ja sitten automatka kotia kohti. Kiltistihän minä matkustin,
mutta kieltämättä kävi mielessä, että kaikkea sitä koira saa kokea.
Suomeen tullessani olin kovin laiha, pikkuruinen ja tahmaturkkinen.
Alkoi kova lihotuskuuri, mutta jostain syystä pysyin hoikkana. Myöhemmin
selvisi, että minulla on todennäköisesti jonkinasteinen krooninen
munuaistulehdus. Onneksi se ei aiheuta minulle minkäänlaisia kipuja eikä
hidasta vauhtia, mutta lihaa ei luiden ympärille kovin helposti keräänny.
Sen sijaan korkeutta minulle hujahti yli kymmenen senttiä lisää! Ja olenhan
minä nykyään aikas komea poika, sen näkee kuvistakin...:)
Yleisesti ottaen sopeuduin uuteen kotiin nopeasti, ihan kuin tänne
olisin aina kuulunutkin. Tarpeeni hoksasin nopeasti tekemään ulos ja
koirapuistosta sain uusia, kivoja kavereita. Nimeni mukaisesti olen edelleen
iloinen ja aurinkoinen persoona, mutta kieltämättä olen omista ihmisistäni
melkoisen tarkka. Etenkin tuota naisihmistä täytyy koko ajan pitää silmällä,
sillä ties mitä ne pelottavat, lenkillä vastaan tulevat hämärämiehet
meinaavat. Vieraat ihmiset ansaitsevatkin luottamukseni vasta pienen
tutustumisen jälkeen. Eniten nautin pitkistä metsäretkistä, joiden jälkeen
on mukava käpertyä oman ihmisen syliin.
Eräänä päivänä, 29.9.2005 isäntä ja emäntä sitten tulivat kotiin sellaisen
pikkuisen rääpäleen kanssa. Se oli Iines, iältään neljä kuukautta, ja
melkoisen hauska pakkaus. Nopeasti siihen pikimustaan neitokaiseen
rakastuivat kaikki, minäkin otan isoveljen tyynellä kärsivällisyydellä
vastaan kaikki korvissaroikkumiset, jalastapuremiset sun muut. Luonnetta ja
voimaa Iineksessä on vaikka kokonaisen kylän edestä! Sen kanssa painiminen
ja riehuminen käy ihan urheilusta...:) Satunnaisia hellyyspuuskia
lukuunottamatta tuo pikkusisko esittää tosi itsenäistä ja kovaa mimmiä, joka
ei paljoa haleja kaipaa, vaan mahdollisimman paljon menoa ja meininkiä.
Uusia ihmisiä Iines rakastaa, eikä se pelkää mitään, paitsi ehkä hevoset
vähän vielä kuulemma jännittävät.
Sopeutuminen uuteen kotiin kävi Iinekseltäkin nopeasti. Välillä se
vähän yrittää määritellä
kaapin paikkaa, mutta ihmiset sanoo, että se johtuu murrosiästä (pöh, sanon
minä; eihän mullakaan
sellaista ollut). Muutenkin se taitaa olla vähän sekaisin, kun tykkää ihan
hirveästi uusien asioiden opettelusta ja ylipäätänsä kaikesta, missä on
mahdollisimman paljon äksöniä. No, me tullaan hyvin juttuun ja vietetään
leppoisaa ja leikintäyteistä elämää.
Vielä muutama sana noilta ihmisiltä:
Kiitos maailman ihanimmista koirista, perheenjäsenistä, hetkeäkään emme
vaihtaisi pois! Sanoin emme voi kuvailla, kuinka hienoa työtä te teette.
Kiitos teille kaikille!
Happy heitettiin kylmästi Liettuan rekisterissä olevasta rekasta pihalle, ja se joutui tarhalle. Happy sai nimensä luonteestaan,
koska mikään muu sana ei voisi kuvata tätä nuorta miestä paremmin. Se on iloinen kun sitä paijaa, se on iloinen
kun sitä lenkittää, se on iloinen kun sen kanssa leikkii, se iloinen kun näkee muita koiria. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Ainoastaan silloin se ei ole iloinen, kun ihminen lähtee sen luota ja se jää taas yksin kopilleen. Happy on alle vuoden ikäinen,
sen lihaksisto on pentumaisen löysä, hampaat valkoiset ja etenkin käytös paljastaa sen vielä lapseksi. Se tarttuu kakaramaisesti
kädestä kiinni, heittäytyy selälleen, painaa silmänsä kiinni ja nauttii rapsutuksista. Happy on erittäin
sosiaalinen, mutta hieman riehakas nuori mies, joka olisi halunnut tehdä tuttavuutta sekä narttujen että urosten kanssa.
Happy on n. 60-65 cm korkea poika jossa varmastikin on saksanpaimenkoiraa ja kaiketi jotain arktisempaa rotua. Se on erikoisen näköinen,
kun sen toinen korva on lurpallaan, toinen pystyssä, ja silmät keltaiset. Sen katse on kuitenkin niin avoin ja ystävällinen,
ettei sen kylmän väriset silmät pelota ketään.
Kuulumisia Happyn ja Iineksen kodista:
T: Joni, Tiina, Happy ja Iines
Takaisin