Videota Hatanista voi katsoa täältä
Hatan on nuorehko poika, jota elämä ei ole kohdellut kovinkaan hyvin.
Sen tiedossa oleva tarina alkaa tammikuun alussa, jolloin virolaiselle keskustelupalstalle
laitettiin avunpyyntö huonokuntoisesta koirasta, joka pyöri kaupan edessä Tallinnan Viimsissä.
Ehkä se oli hylätty siihen ja odotti hämmentyneenä hylkääjäänsä, ehkä se oli ajautunut siihen ravinnon löytämisen toivossa.
Lähtikö poika pyytämään apua muualta, kun viitisen päivää myöhemmin aliravitsemuksesta hoipertelevana
ilmestyi vanhainkodin alueelle. Se löysi paikan hyväsydämisten vanhusten
terassilta, jotka antoivat sille ruokaa. Vanhukset ruokkivat samaan aikaan myös kissaa, jonka omistaja on kuollut.
Koira käyttäytyi hyvin hienotunteiseti ja häiritsemättä ketään - edes kissaa, joka oli sen kanssa samoilla
ruoka-apajilla. Se kävi pyytämässä ruokaa oven takana. Tarpeillaan ja lenkillä se kävi kauempana ja tuli aina takaisin
nukkumaan vanhusten terassille.
Koira vaikutti väsyneeltä, sillä oli tulehtuneet silmät ja korvat ja naamassa sillä on arpia sekä kaulassa
leveä ja vahva nailonpanta, jossa on kaksi metallirengasta. Tämä kytkentä viittaisi siihen, että poika on ollut ketjukoirana ja
hylätty ehkä kelpaamattomuutensa tai tarpeettomuutensa takia.
Kun kovat pakkaset tulivat, koira toimitettiin Hoiupaikiin. Aluksi se oli hyvin arka ja shokissa,
mutta on reipastunut nyt kolmen viikon aikana kovasti. Siihen saa helposti kontaktin vaikka poika onkin varovainen
uuden ihmisen kanssa. Varovaisuuden lomasta löytyy välähdyksiä leikkisyydestä ja pieniä ilon pyrähdyksiä.
Hatan on kevyt lenkitettävä. Se nuuskii hajuja hyvin tarkasti ja pieniä
ilonpyrähdyksiä lukuunottamatta on keskiaasianpaimenkoiran rauhallinen. Se vilkuilee taluttajaansa nuuskimisien lomassa ja
vähän kavahtaa äkkiliikkeitä ja silityksiä, mutta pojasta huokuu ystävällisyys ja halu oppia luottamaan ihmiseen. Se myös tulee
mielellään kutsusta silitettäväksi.
Toisten koirien kanssa se tulee hyvin toimeen tällä hetkellä. Vanhemman kaukkarirouvan kanssa se leikki ulkoiluaitauksessa. Ohittaessamme
häkeissään sille haukkuvia ja räyhääviä uroksia, se meni vain tyynesti haistelemaan niitä verkon läpi provosoitumatta
toisten käytöksestä ollenkaan. Omaan häkkiinsä sitä ei tarvinnut ohjata vaan poika käveli edelläni
suoraan sisään.
Hatanin katseessa on surumielisyyttä, se on edelleen laiha ja likainen, mutta silma- ja korvaongelmat ovat parantuneet.
Korkeutta sillä on n. 70cm ja painoa tällä hetkellä reilusti alle 40kg. Rotuarviona siitä
löytyy ainakin keskiaasianpaimenkoiraa, mutta on rakenteeltaan sirompi kuin keskiaasialaiset yleensä.
Minkälaisen kodin Hatan sitten toivoisi saavansa?
- Hatanin ihminen on lempeä, mutta jämäkkä tarvittaessa.
- Hatanin ihminen antaa pojalle tilaa ja aikaa totutella oikeaan koiran elämään rauhassa ja johdonmukaisesti ohjaten.
- Hatanin ihmisen tulee myös tietää, millainen on laumanvartijakoira, sillä Hatanissa on kuitenkin
keskiaasianpaimenkoiraa, jonka luonteenpiirteet voivat nostaa päätään kotiutumisen ja itsevarmuuden lisääntymisen myötä.
- Hatanin ihminen asuu suhteellisen rauhallisessa ympäristössä. Voihan olla, että Hatan tulisi toimeen muunlaisessakin
ympäristössä, mutta nuorta miestä ei ole varmaankaan koskaan pidetty sisällä. Näin ollen rappukäytävät, kova liikenne
ym. ärsykkeet voisivat olla liikaa heti alkuvaiheessa.
- Hatanin perheessä saa olla kissa, toinen koira tai muita eläimiä. Ainona koirana se varmasti myös rakastaisi olla.
Ongelmien minimoimiseksi uroksen kanssa sitä ei kannata harkita ihan ensimmäisenä.
- Hatan ei ole näin alkuvaiheessa soveltuva lapsiperheen koiraksi, koska se ei varmasti ole tottunut pieniin lapsiin, joiden
arvaamaton ja kovaääninen käytös voi pelottaa sitä.
Hatan sai oman kodin 12.04.2007 Punkku-koiran kaverina.
Otteita Hatanin ensipäivistä uudessa kodissa:
13.04.07 Eka ilta ja yö on nyt takana ja kaikki on mennyt oikein hyvin.
Hatan on mahdottoman utelias ja Punkku on ottanut Hatanin vastaan
yllättävän hyvin. Heti ensi tapaamisella Punkku haastoi Hatanin leikkiin
koirapuistossa. Kotiinkin Punkku päästi Hatanin suosiolla eikä kovinkaan paljon ole
ärhennellyt. Muutamia asioita Punkku on tietysti Hatanille opettanut
ikään kuin opettaisi talon tavoille. Portaat on Hatanille näköjään aikamoinen
haaste, niitä se arastelee, mutta tulee kyllä perässä kun oikein
houkuttelee. Ruokakin on maistunut kohtuu hyvin, etenkin aamuruoka, kun
koirat saivat nappuloiden lisänä pussillisen hirveä.
Siis kaikki näyttää hyvältä ja uskomme, että saamme Hatanista komean ja
ennenkaikkea fiksun pojan laumaamme.
Kun teeskentelin nukkuvani niin ne telmivät sillai
hyväntahtoisesti. Nyt ne sitten väsähtivät ja nukkuvat vieritysten olkkarin
matolla. Meihin ihmisiinkin se suhtautuu jo melko luottavaisesti.
Minusta tuntuu, ettei Hatan taida vielä olla sitä kolmea vuotta. Kun katsoin
sen hampaita, niin ne näyttää aikalailla nuoren koiran hampailta ja ovat
puolta pienemmät kuin Punkun. Samoin siihen viittaa Hatanin käytös, kun se
on niin tavattoman kiinnostunut kaikesta ja mennä koikkelehtii, kuin pieni
lapsi liian isoissa saappaissa.
16.04.07 Oltiin eilinen päivä tienpäällä ja koirat hitsautuivat yhä enemmän yhteen.
Menomatkalla Hatan matkusti takakontissa ja Punkku takapenkillä. Hatan oli
hiukan rauhaton autossa, mutta rauhoittui kaiken aikaa matkan edistyessä.
Kun olimme jatkamassa matkaa jaloittelutauon jälkeen, Punkku ponkaisi
takakonttiin omalle paikalleen ja Hatan perässä.
Niinpä ne matkustivat yhdessä loppumatkan takakontissa ja hienosti meni.
Illalla kotona ne jo peuhasivat yhdessä, mutta vieläkään Punkku ei päästä
Hatania makuuhuoneeseemme, silloin kun nukumme. Tänä aamuna sitten, kun
olimme heräneet Punkku kävi Hatanin luona eteisessä ja tulivat sitten yhdessä
tervehtimään. Ihan kuin se olisi käynyt antamassa Hatanille luvan, että nyt
voit tulla.
Hauska seurata noiden koirien välisten suhteiden kehittymistä ja heidän
keskeistä kommunikointia.
Ai niin olihan tänään yksi kommellus, kun töihin lähtiessäni tein eväsleivät
ja laskin ne eteisen tuolille, niin kuin meillä on voinut tehdä, mutta eipä
mitä, Hatan oli käynyt ne pihistämässä ja makasi sängyllämme, niitä
maistelemassa. Eli pienet ovat meidän ongelmat Hatanin kanssa
19.04.07 Hatan on aivan mainio koira. Leikkisä, hellyyden kipeä, fiksu ja
nopea oppimaan.
Hatan on hitsautumassa laumaamme valtavan hyvin ja ihan mahdottoman "hupsu"
käytökseltään. Eilen kun oltiin 1½ tunnin lenkin jälkeen menossa yöpuulle,
oli Hatan sitä mieltä, ettei vielä mennä nukkumaan. Se tarttui minun peiton
kuulmaan ja veti peittoani pois päältäni, tunki kuonoaan peiton alle ja
yritti saada leikkiä aikaiseksi kanssani. Kun ei siinä sitten onnistunut
Hatan yritti Punkun kanssa samaa. Punkku sitten ilmoitti Hatanille, että nyt
lopeta, jolloin Hatan välittömästi kävi pitkäkseen ja nukahti alta
aikayksikön. Aamulla Hatan on sitten aivan täyunnä virtaa ja intoa.
Tänäaamuna oltiin koiratarhassa ja voi sitä elämän intoa, millä Hatan painui
tarhaa ympäri, siinä ei kävelyaskeleita ehditty ottaa. Punkun kanssa ne ovat
mitä parhaimmat ystävykset, nuuhkivat rinta, rinnan samoja merkkejä
kävelevät kylki kylkeä vasten ja ovat muutenkin kuin vasta rakastuneet, tai
mistäs sitä tietää vaikka sitä olisivatkin.
Terveisin Make, Satu, Punkku ja Hatan
Punkun ja Hatanin elämää keväällä 2008
Punkun kahteen vuoteen Suomessa on tapahtunut vaikka mitä kivoja tapahtumia, mm. kahtena kesänä yli kuukauden automatkat Italiaan. Punkku on ollut tervetullut vieras useimpiin majapaikkoihin ja jopa ravintoloihin matkanvarrella pitkin Eurooppaa ja kerää runsaasti huomioita ja katseita. Ja perheen ainoana naisena saa italialaismiehet huutamaan perään ”bella, bella”. Toki Punkusta koti on maailman paras paikka, jonne on sitten reissuiltansa mukava palata.
Punkku matkalla jossain päin Eurooppaa kesällä 2006
Hatan on sitten ollut paljon haastavampi, mutta sitä kautta myös erittäin palkitseva. Hatanin tausta lienee aika rankka. Kun nyt seuraa Hataniamme, asuu meillä ihan eri koira kuin se, joka loppujen lopuksi aikamoisessa shokissa ja stressaantuneena meille viime keväänä tuli. Hatan on aina ollut sisäsiisti, eikä se ole koskaan tuhonnut mitään, mutta ensimmäiset kuukaudet menivät koheltamisessa. Kävelyretket alkoivat jo pelottaa, kun se riuhtoi, veti, pyöri ja sähelsi. Jos se kuuli koiran haukkuvan kaukanakin, koko lenkki oli pilalla. Se reagoi täysillä asiaa kuin asiaan.
Hatanilla oli pitkään (ja kun se väsyy, joskus vieläkin) pelkotiloja mitä omituisimmista asioista. Se saattaa säikkyä oluttölkin avaamisesta syntyvää suhahdusta, mustia toppahousuja jne. Kun teimme remonttia syksyllä, stressaantui se kovasti metelistä ja paukuttelusta. Se alkoi murista vieraille, ja jopa takkatulelle, epävarmuuttaan. Taisipa se pari kertaa näykätäkin vieraita. Tämä hieman meitä pelästytti, ja kyselin jo neuvoja kokeneemmilta, mutta tämäkin vaihe meni loppujen lopuksi nopeasti ohi. Hatanilla on luja motivaatio oppia, kunhan asiat sille selkeästi opettaa.
Hatan on innolla mukana kaikissa kotitöissä. Kun Punkku vahtii, tykkää Hatan touhuta mukana pihatöissä.
Ja se on duunii, duunii, duunii vaan
|
Ai vahtii vai? |
Onneksi välillä on tupakkitauko…
Punkku ja Hatan pääsivät Helsingistä maalle Seinäjoelle syksyllä 2007. Vaikka ei se elämä hassumpaa ollut Santahaminassakaan, onhan se kiva kun on vartioitavana lähes hehtaarin tontti. Tosin tontin rajat eivät ole vielä ihan kirkastuneet ja koirat kuvittelevat alueensa ulottuvan kilometrien säteelle. Aidan rakentaminen onkin työlistan kärjessä heti kun routa sulaa.
|
