Hemmo on noin pari vuotta vanha uros Tallinnan koiratarhalla. Hemmo on ulkoisesti hauskannäköinen, siinä on varmaankin reilusti aineksia saksanpaimenkoirasta. Sen täysin jäljittelemättömän tyylin kruunaa snautserimainen veikeä partasuu ja selän pidemmät ja karkeammat karvat. Hemmo on noin 65 cm korkea ja vartaloltaan jäntevä ja maratoonarimaisen lihaksikas.

Hemmo oli tarhalla ollessaan opetellut todella tehokkaan vetoavan katseen, johon lankesin muutaman ohikulkuyrityksen jälkeen. Hemmo todella osasi viestittää, että halusi kävelylle ja juuri nyt ja juuri minun kanssa. Mitäpä siihen vastaan väittämään, kun komea mies pyytää kauniisti ;).

Hemmo veti hihnassa välillä aikamoisia pyrähdyksiä, jolloin sai todella keskittää huomionsa, että lenkkeily jatkui taluttajan haluamaan suuntaan ja siedettävällä nopeudella. Vetäminen ei ollut kuitenkaan jatkuvaa ja tasaantui jo lenkillä ollessamme miellyttävämmäksi.

Aluksi minun oli hiukan vaikea hahmottaa tämän koiran "syvintä ydintä" ja mietinkin kuumeisesti millaiselle ihmiselle Hemmo sopisi. Hemmo pääsi kuitenkin aivan erilailla oikeuksiinsa ja vauhtiin, kun keksimme antaa sille hommia. Harvoin tapaa tarhalla koiraa, joka on namipalkkaa ja yhdessäoloa vastaan näin motivoitunut tekemään tehtäviä. Tulin aluksi sattumalta kokeilleeksi saanko leikkiaitauksessa hölkötelleeseen Hemmoon kontaktia ja pyysin sitä ensin kiipeämään agilitytelineelle, sitten maahan istumaan ja antamaan tassua. Olin näiden temppujen oivallisesta suorittamisesta jo aikalailla otettu ja annoin Hemmolle namipalat luullen, että olimme päässeet jo Hemmon repertuaarin läpi. Odotellessani puhelimessa puhuvaa ystävääni päätin vielä äkkiä kokeilla joitain muitakin temppuja ennen kuin joutuisimme lähtemään. Hämmästykselläni ei ollut rajoja, kun muutaman minuutin päästä olimme päässeet jo vauhtiin peruuttamisessa, jalan alta pujottelussa ja kumartamisessa. Hemmosta huokuu, että se on tarkoitettu touhuamaan oman ihmisensä kanssa, jolloin vain ihmisen kekseliäisyys ja johdonmukaisuus tuntui asettavan rajat. Yhteisen sävelen löydyttyä Hemmo osoitti olevansa todella skarppi ja nopea oppimaan, ihanteellinen harrastuskoira kaiken kaikkiaan.

Emme tavanneet kasvokkain toisia uroksia, mutta yleisestä virkeydestä päätellen Hemmon lähikontakti suhtautuminen toisiin herrakoiriin voisi olla luultavasti hiukan turhan vauhdikasta. Narttujen kanssa Hemmo innostui leikkimäänkin.

Hemmolle aktiivista ja huolehtivaa kotia auttaa etsimään Salla.

Tutustuthan luovutussopimukseen ennen yhteydenottoa täältä
Puhelinnumero, sähköpostiosoite ja soittoajat löytyvät kohdasta Yleistä -> Yhteystiedot