HULIVILI
Joka kerta tälläisen koiran tavatessani se jaksaa hämmästyttää. Miten voikaan koira olla noin iloinen, avoin, seurallinen ja vähään tyytyväinen huolimatta siitä että elää lyhyen ketjun päässä suurella aukealla jossa ympärillä haukkuu paikoillaan lukemattomia muita koiria. HuliVili on sellainen koira, joka hymyilee jo pitkästä matkasta ja keikuttaa koko takapäätään häntänsä mukana. Suorastaan kipaisen HuliVilin luokse ja ensitapaaminen on riemukas. Mitä siitä jos siinä kaiken iloisuuden ja onnellisuuden tuoksinnassa tulee jokunen mustelmakin vahingossa kun riekumme toistemme kanssa. Kyllä, HuliVili hyppii vasten, kyllä, HuliVili vetää hihnassa ja kyllä, HuliVili on juurikin nimensä veroinen koira. HuliVili tarvitseekin sellaisen omistajan, joka ei yritäkään kitkeä pojasta kaikkea pois vaan jalostaa sen tapoja ja luonnetta ainoastaan sellaisiksi että sen kanssa on sujuvaa viettää yhteistä elämää, yhteisillä säännöillä. HuliVili tulee moitteettomasti toimeen narttukoirien kanssa, sen tulevassa kodissa voisikin olla sille reipas ja rempseä tyttö kaveriksi. Ainoanakin koirana HuliVili varmasti viihtyisi, kunhan omistajalla on tarpeeksi huumorintajua ja urheiluhenkisyyttä ulkoilla, leikkiä ja kouluttaa nuorta, elämästä täysillä nauttivaa, ja muuten mahdottoman komeaa herraa. HuliVili on n.60 cm korkea täysin musta otus, jonka silmät nauravat lakkaamatta ollessamme yhdessä. HuliVilin kanssa aika vierähtää kuin siivillä ja toteanpa pojan vielä fiksuksikin. Kaiken sähellyksen keskellä se kuuntelee äänenpainojani ja myötäilee eleitäni sujuvasti. Hulista saisi varmasti kaverin harrastusten pariin ja melkeinpä mihin vain, tuolla elämänasenteella en usko minkään olevan mahdotonta! 14.12.2008 HuliVili odottaa yhä kotia. Tarhalla pitkään oleminen alkaa näkyä Hulissa... ihan kuin poika olisi hitusen rauhoittunut vai onko se se pilke, mikä on vaimentunut sen silmistä? HuliVili ihastui suunnattomasti tuliaiseksi saamastaan possunkorvasta ja se keskittyi nakertamaan sitä katsellen minua välillä kaikessa komeudessaan hämmästyneenä, ilmeisestikin miettien mistä tämä herkku tulikaan ja voisiko sitä saada lisää... Mikään ei ole surullisempaa kuin nähdä iloluonteisen, reippaan koiran menettävän sen olennaisimman, toivon paremmasta elämästä. Jossain on olemassa koti, jossa halutaan kouluttaa HuliViliä kunnon koiran tavoille ja syöttää sille possunkorvia vaikka joka ikinen päivä. Toivon sen kodin ilmaantuvan pian, hyvin pian... Yht.otot Sallalle Tutustuthan luovutussopimukseen ennen yhteydenottoa täältä
|