JASMINE eli JASMI eli JAMPSU
eli JAMPSUHE TALLINNALAINEN (vrt. Sinuhe Egyptiläinen)

"JookoJookoJookoJooko?!?!"

Tästähän se toisen koiran hankinta lähti. Vanha koirani on jo 12,5 vuotias, joten sen virikkeellisimmät päivät on jo nähty. Olin jo pitkään haaveillut koiraa jonka kanssa touhuta. Pidämme avokkini kanssa kummatkin seeffereistä ja joskus semmoinen päätetty ottaa. Itse tosin en olisi puhdasta ottanut, vaan nimenomaan sekoituksen. Nykyään kun ikävän suuri osa rotukoirista on pilalle jalostettuja.

Jasmine

Kun vihdoin koiran tulo sai vihreätä valoa, oli sitten päätettävä minkä koiran tarhalta hakisin. Koska yhdistyksemme toiminta oli vasta alussa, ei kuvia kandidaateista ollut läheskään tätä määrää kuin nykyisin. Jostakin kuitenkin käsiini osui 2 sakemannisekoitus: Jasmine ja Arttu (nyk. koiraenkeli). Arttu oli jo vanhempi, mutta ajattelimme myös, että narttu olisi helpompi ja sopivampi meille. Niinpä päätettiin, että Jasminesta tulisi meidän haukku. Siitä alkoi n. miljoonan ja kolmen tekstiviestin rumba tarhalla olleelle Annelle. "Katso sitä ja katso tätä". Kiltisti Anne jaksoi koiraa tutkia ja viikon päästä sitä lähdin hakemaan. Ennen lähtöä oli tietysti käyty ostamassa uudet valjaat, hihna ja panta.

Tarhalla

Saavuimme tarhalle la iltapäivällä. Aikaa oli reilusti, koska jäisimme Annen luo yöksi tarhan lähistölle. Jännityksellä menin Jasmia katsomaan. Koirien ruokinta-aika oli jo lähellä, joten koira vain tuijotti ruoan jakelua. Namit kyllä kelpasivat, mutta mitään kontaktia se ei tuntunut ottavan. Ajattelin jo, että mitähän sitä oikein tulee taas tehty... Samalla myös huomattiin, että koiralla oli alkanu ilm. samana aamuna juoksu. Mira ja Katarina olivat lähteneet eläinlääkärille, joten soitin Miran perään, että tuo meille housut. Mira toikin, koko saksanpaimenkoira. Meidänpä neidin häntä ei mahtunu sille tarkotetusta kolosta kun puoliväliin asti. Ei auttanut muuta kuin repiä housut rikki, että saatiin ne sitten laivassa jalkaan.

Olin suunnitellut ottavani Jasmin Annelle yöksi, mutta en sitten juoksun takia viitsinyt. Lisäksi ajattelin, että koiran on kuuma olla sisällä, kun ulkonakaan ei silloin kylmä ollut. Annen luo lähti pienen pieni Dyno -poika, joka oli samana aamuna pelastettu lumihangesta. Otimme sen mukaamme, jotta sillä olisi mahdollisuus selvitä.

Matka

Seuraava päivä meni nopeasti erilaisia hommia tarhalla tehdessä. Kuvailin videokameralla tarhan oloja sormet kohmeessa. Kun sitten vihdoin koiria ruvettiin keräämään pakuun, jännitys lisääntyi. Lähteeköhän Jasmi suosiolla turvalliselta kopiltaan? Koira oli kuitenkin jo vuoden päivät tarhalla ollut. Valjaat pistettiin päälle ja ketju irrotettiin. Jasmi katsoi tyhmänä, että "enhän mä tästä mihinkään pääse". Kun se vihdoin ymmärsi, että nyt mennään, se käveli epävarmasti koirien ohi ja etupihalle. Siellä käytiin pissalla, mutta Jasmi oli silti jotenkin etäinen. Se ei kai uskonut pääsevänsä sieltä pois. Laivassa Jasmi tuli kanssani hyttiin. Koira oli kai juoksustakin sekaisin ja näytti hampaitansa jokaiselle koiralle. Taas kävi mielessä, että kenenkäs idea tää taas olikaan? Liput laivamatkalle olivat siten, että en voinut koiran kanssa matkustaa laivaan autossa, vaan piti kävellä. Tallinnan päässä oli rauhallista, joten se sujui ihan hyvin. Helsingin pää sitten jo vähän arveluttikin... Tultiin hytistä jonottamaan käytävälle ja ihmispaljous hermostutti muakin jo. Neiti vielä äkkäs oman kuvansa isossa peilissä, jota sitten rupes viskibasso äänellänsä komentamaan. Ihmiset kääntyivät kattomaan isoa, vihaista seefferiä, kunnes rupesivat hymyilemään, kun tajusivat sen peiliä haukkuvan. Arvelutti, kuinka meidän käy känniläisten suomalaisten seassa, mutta hyvin selvittiin laivasta ulos. Tullimies katsoi papereita ja päästiin ulos.

Pihalla uudet omistajat tulivat noutamaan hämmentyneitä koiriansa ja me lähdettiin jatkamaan kohti Tamperetta. Jasmi viihtyi autossa ja nukkui häkissänsä tyytyväisenä. Kotipihalla vanha herra näki hammasrivistön urahtelun säestämänä. Tähän oli varauduttu hankkimalla vauvaportti kaksiota jakamaan. Jasmi nukahti keittiön nurkkaukseen joskus klo 4 aikoihin ja itsekin pääsi nukkumaan. Aamulla heräsin klo 9 ja siellähän se tyttö vaan makoili.

Alkuaika

Ensimmäisinä viikkoina 15 min lenkki oli jo melkein liikaa. Jasmi ei jaksanut kävellä, kun ei ollut kopistansa vuoteen liikkunut. Niskakarvoissa oleva pannan jälki kesti n. 2 kk. Ensimmäisen kuukauden Jasmi oli aika pihalla ja apaattinen. Sitten yks kaks huomasin sen hännän heiluvan. Tippa tuli silmään... Se on mun koira. Siitä lähtien eteisestä on kuulunut hillitön ovien kolina, kun neiti hakkaa niitä hännällään ulos lähdettäessä.

Jasmin turkki oli aika hyvässä kunnossa. Kynnet ei ollut kovin pitkät, mutta korvat piti putsata. Eläinlääkäri arvioi Jasmin n. 5 - 6 vuotiaaks. Hampaat oli hyvässä kunnossa, tosin Jasmi on joskus syönyt jotain niin kovaa, että hampaat ovat kuluneet. Juuret ovat tulleet näkyviin ja sitten ruvenneet vetäytymään. Hampaan tilalle on tullut ruskeata "korviketta".

Yksi etutassun varpaista on murtunut ja ell naureskelikin, että "näyttää kyllä olevan joka varvas vähän vino". Rokotukset otettiin ihan mallikkaasti ell vastaanoton lattialla makoillen.En tiedä, mikä Jasmin menneisyys on ollut, mutta sen rintavarustus roikkuu. Ell kertoi, että se on maitorauhasta, joka ei lähde juoksemalla pois, vaan ainoastaan leikkaamalla, joka olisi turhan iso operaatio.

Aktivoimisesta Jasmi ei ymmärtäny yhtään mitään. Mietimmekin, olisko pitänyt antaa koiralle nimi Blondi. Muuten lelut kyllä rupesivat kiinnostamaan ja kaikki mitä heitettiin oli kivaa.

Tänä päivänä

Jasmi on kiltti kaikille koirille. Välillä se kyllä haukkua louskuttaa vastaantulevia koiria, kun olisi niin mukava päästä leikkimään. Pieniä räksyttäviä koiria se väistää. Myös isot koirat ei tunnu olevan sen mielestä koiria laisinkaan.

Kesä on Jasmin mielestä ihan huippuaikaa kun pääsee uimaan. Ei kerkee kissaa sanomaan kun koira on jo järvessä. Irti Jasmia voi huoletta pitää se ei lähde muutamaa kymmentä metriä kauemmaksi ja aina sillä on oltava näköyhteys muhun.

KV näyttelyn ansiosta me päästiin Jasmin kanssa paikalliseen lehteen. Sen jälkeen me on täällä liikuttu nimellä kansikuvatytöt. Naapurit kyseli joko Jasmi suomea osaa ja muita tuomiseen liittyviä juttuja. Vieläkin, n. puolen vuoden päästä jutusta, melkein kerran viikkoon joku sanoo: "onks tää se koira mikä oli lehdessä?".

Nykyään Jasmi tulee hyvin toimeen myös vanhan koiran kanssa, joskin välillä se on vähän mustis. Käskyjä se tietää jo hyvin ja yleensä jopa niitä totteleekin jos hösöttämiseltään vaan suinkin ehtii.

Nina (webmaster)

Takaisin