JIRO
|
25.7.2002 Kyllä olet ihanan koiran meille tuonut. Jiro on suloinen, niin suloinen.
Autoon siellä laivarannassa Jiro ei suostunut hyppäämään. Oli aivan hilkulla ettei se kiemurrellut itseään pannasta ulos ! Juhan oli nostettava se takapenkille, missä minäkin istuin. Kiltisti Jiro makasi sylissäni välillä istumaan nousten. Muutaman kerran pojan pää painui uupuneena takkini uumeniin. Kotiin päästyämme annoimme Jiron merkata pihan ensin ennen kuin päästimme Donnan ulos. Vähän pelotti Donnan reaktio, mutta yllätys olikin aikamoinen kun vanhan rouvan töpö heilui vinhaa vauhtia ! Jiro vain jähmettyi paikoilleen ja käänsi päänsä "alistettuna" pois. Mutta ai että se Donnan pisu on ihanaa ! Ei millään olisi tullut siitä kohdasta pois. Yllättävää oli sekin, että Donna jätti Jiron heti tutustumisen jälkeen rauhaan, kuin ymmärtäen, että poika on väsynyt ja tarvitsee aikaa. Olin jo ennen hakua valmistanut Jirolle jauheliha-makaronilaatikkoa, lisäksi annoin raejuustoa, kermaviiliä ja maksalaatikkoa, jälkkäriksi piimää. Jiro söi valtavalla ruokahalulla, pidin kuppia ilmassa ettei sen tarvinnut nojata kipeään tassuun. Pieni röyhtäisy ja sitten poika vaipuitäysin uupuneena keittiön lattialle. Hellästi paijasin sen silkkisiä korvia ja juttelin kuinka hieno poika se on. Jiro veti syvään henkeä avaamatta silmiään, jolloin sammutin valot ja menimme kaikki nukkumaan. Yö kului rauhallisesti, ei hiiskaustakaan. Aamulla Jiro otti minut vastaan häntä hurjasti lattiaan paukkuen ! Meni tovi ja Jiro raapi ovea pyytäen ulos. Vein sen heti aamupisulle ja voit uskoa, että sitten ruoka maistui. Jiro odottaa muuten todella kauniisti kunnes saan ruoka-annoksen valmiiksi. Ei hötkyile yhtään. Vähän myöhemmin mentiin sitten Jiron ja Donnan kanssa metsään eikä Jiro ottanut yhtään kävelyaskelta, koko ajan piti iloisesti laukata. Melkein teki mieli irrottaa hihna, mutta maltoin mieleni - kyllä tässä ehditään. Ja sitten Donna-mummo lenkin lopuksi totesi, että voisinpa muuten leikkiä tuon tulokkaan kanssa ! Donna otti leikkiinkutsuasennon ja Jirohan vastasi heti. Ihanaa, kun koiralla on häntä ! Jiron häntä viuhtoi aivan villisti ja jos hihnaa ei olisi ollut, olisi leikistä tullut aikamoinen show. Ai että tekee hyvää Donnallekin, se on Lulu-enkelimme jälkeen laiskistunut ja masentunut. Olohuoneeseen Jiro ei tule muuten kuin makkaran avulla, keittiö ja välitila (olohuoneen ja keittiön välissä oleva tila) tuntuu nyt olevan ne mieluisat paikat. Juha on tänään ollut kotona ja huomenna Jiro on minun matkassani täällä työpaikallani. Vähän epäröin viikon alussa, mutta Jiro onkin näköjään niin äärettömän helppo ja kiltti, että haluaisin varmasti pitää sen aina tässä työpisteessäni. Sitäpaitsi, ne harvat henkilöt, keitä täällä nyt heinäkuussa ovat töissä, suorastaan vaativat nähdä Jiron. Niin paljon olen siitä puhunut. Jiron kuva siellä tarhalla on myös tietokoneeni taustakuvana, joten tietävät odottaa sen näköistä koiraa.Jiro lienee todella nuori. Sillä on pentukarvaa vielä jäljellä. Huomasin, kun kampasin sen turkkia (mikä oli Jiron mielestä ihanaa !), että jonkin verran untuvakarvan päällä kasvaa tummaa päällikarvaa eli Jiron olemus muuttunee nykyisestä tummempaan suuntaan. Katsotaan nyt mitä hyvä ruoka pojalle tekee... Jiron hännästä lähti muuten tupottain karvaa. Häntä pieneni puoleen ! Ja sen vasen korva on liikuttava; aina puolipystyssä. Viikonloppuna pesemme pojan, likainenhan se on - käsiin jää sellaista harmaata töhnää. Juha juuri soitti. Jiro oli saanut päiväruoan (annamme sille kolme ateriaa näin aluksi että pulskistuisi) ja nyt he kaikki köllivät ulkona nurmikolla. Donna oli nuollut Jiron korvat ja silmät putipuhtaiksi ! Jiro oli ollut hievahtamatta paikallaan silmät kiinni ja alistui käsittelyyn tyytyväisenä.Kavereita niistä tulee, ei epäilystäkään. Illalla kuuden aikaan on sitten lääkäri ja kuvaus. Meilaan sinulle huomenna tuloksista.
Jiro vei koko eläinlääkäriaseman ihmisten sydämet ihanalla käytöksellään, erityisesti tutun eläinlääkärimme, joka suhtautui Jiroon erityisen lempeästi. Jiron perustutkimus paljasti, että mikään kovin nuori koira Jiro ei enää ole, ehkä 3-5 vuotias hampaista päätellen. Yksi hammas oli kulunut lähes kokonaan pois. Sydämestä kuului sivuääni,joten myös sydän päätettiin kuvata.
Jiro rauhoitettiin ja sydämen vuoksi laitettiin myös tiputukseen kuvauksen ajaksi. Eläinlääkärin aavistus osui oikeaan eli Jiron sydän on suurentunut. Isoja rasituksia on siis vältettävä ja jos oireita alkaa ilmetä niin sitten vasta lääkitykselle. Mutta sydän on Jiron murheista se pienin. Röntgenkuvat olivat korutonta kertomaa, mitä kipuja Jiro on saanut kestää. Ensimmäisenä kuvissa osui silmiin hauli rintakehässä. Olin purskahtaa itkuun. Voi Jiro kultapieni... Emme voi auttaa Jiroa muutoin kuin lievittämällä sen kipuja. Jiro saa nyt viikon välein kolmen viikon ajan piikin, joka voitelee niveliä. Piikkien vaikutus kestää puoli vuotta. Läpi koko sen elämän jatkuu kipulääkitys, joka samalla myös hoitaa niveliä. Moni eläinlääkäri olisi tehnyt toisenlaisen päätöksen, mutta meidän eläinlääkärimme oli sitä mieltä, että Jirolla on niin paljon elämäniloa, että sille on annettava vielä mahdollisuus elää sitä elämää, mihin sillä olisi pitänyt olla oikeus. Jiro ei ikinä pysty kirmaamaan muiden koirien kanssa vailla kipuja, mutta uskon, että se mitä Jiro kaikkein eniten kaipaa, on ihan oma koti ja omat rakkaat ihmiset, jotka eivät sitä petä.Kun ajattelen sitä tapahtumaketjua, mikä johti siihen, että Jiro nyt nukkuu rauhallisesti jaloissani, ei voi muuta kuin ihmetellä kohtalon voimaa. Vaikka yhteinen aikamme jäisi lyhyeksi, olemme mieheni kanssa ikionnellisia siitä, että saimme tuntea Jiron. äidin oma pikkapoika. Jiron kanssa eletään nyt päivä kerrallaan ja iloitaan ihan pienistä asioista. Vapaana Jiroa ei voipitää, sen luottamus ihmiseen on vielä heikko ja veri vetää kadulle.Toivomme mieheni kanssa koko sydämestämme, että me voimme olla tuonluottamuksen arvoisia.
10.10.2002 JIRO - PUMPULIPOIKA Elämä on monen yhteensattuman summa. Vai onko se sittenkin kohtalo, joka Jiron meille toi ? Henkeen ja vereen rotu-uskollisina ihmisinä ajatus sekarotuisesta koirasta tuntui valovuoden päässä olevalta asialta. Toisen koiramme liian varhainen poismeno painoi yhä raskaana mieltämme eikä sydämestä tahtonut löytyä paikkaa uudelle tulokkaalle. Mutta se tässä elämässä onkin niin ihanaa, kun ei koskaan tiedä, mitä huominen tuo tullessaan. Yksi ainoa vierailu Pelastetaan Koirat ry:n nettisivuilla eräänä kesäisenä iltana johti siihen, että Jiro on ollut ilonamme nyt kolme kuukautta. Ja miten ihanan koiran saimmekaan! Pumpulipoika, pieni Vonkamies… Jiron ensimmäiset päivät luonamme menivät hienosti. Se oli alusta pitäen sisäsiisti, ei rikkonut paikkoja eikä haukkunut peräämme yksin jäätyään. Se suhtautui kaikkeen uuteen tyyneen rauhallisesti. Ja olihan sillä Donna vanhuksemme (10 v. rottweiler) seurana. Olemme edelleenkin ymmällämme siitä, miten hyvin Donna Jiron otti vastaan – heti ensi hetkestä lähtien. Donnalla on aina ollut tapana antaa kovaa kyytiä uroksille. Siinä ärräpäät lentävät ja tanner tömisee, mutta Jiron nähdessään Donna jotenkin rauhoittui. Haistoi kerran ja toisenkin ja totesi sitten, että ok, tulkoon, minä menen nyt nukkumaan ! Rakkautta ensi silmäyksellä ? ärräpäitä ei ole tähän päivään mennessä kuulunut. Nyt ne ovat kuin Kaunotar ja Kulkuri kulkiessaan lenkillä rinta rinnan. Jiron veri veti pois, kadulle, vapauteen. Pidimme sitä aina hihnassa ulkona ollessamme. Eihän se tuntenut vielä edes nimeään. Kolmantena päivänä Jiro kuitenkin karkasi meiltä, pelästyi raukka ja juoksi suoraan auton eteen. Vain sentit erottivat Jiron koirien taivaasta. Jiro jaksoi juosta muutama sata metriä, jonka jälkeen sen kunto yksinkertaisesti loppui. Mieheni löysi sen istumasta keskellä naapurimme pihaa. Kumpikin olivat lopen uupuneita ! Tuon reissun jälkeen aloimme tosissamme hakea kontaktia koiraan. Pikkuhiljaa annoimme sen olla vapaana ja Donnan juoksukin alkoi juuri sopivasti: Jiro pysyi visusti pihassa ! Nyt Jiro on aina vapaana pihalla ja metsäänkin mennään ilman hihnaa. Viikon päivät odottelimme ja sitten poika vietiin pesulle pihasaunaan. Olin varautunut tuliseen taisteluun, mutta voi miten kiltisti Jiro seisoi koko pesun ajan paikoillaan. Shampoo muuttui hetkessä vaalean harmaaksi ja turkin väri alkoi kirkastumaan. Ajattelin koittaa onneani ja katsoa josko Jiro antaisi kuivata itsensä hiustenkuivaajalla… Ja kohta edessäni olikin kullankeltainen, osittain valkoinen, pumpuliakin pehmeämpi koira, joka itsekin nautti puhtaudestaan. Hyvän hoidon ansiosta turkki alkoi myös viikkojen edetessä kasvaa ja aiemmin Jiron täysin karvaton masu on nyt ihanan valkoisen karvan peitossa. Jiron ensimmäiset viikot menivät kuntoutuessa. Kymmenen minuutin lenkki oli lähes liikaa ja vioittunut vasen etutassu oli aina sitkeästi ilmassa. Jalassa ei ollut lihaksia ollenkaan ja näytti siltä kuin Jiro ei olisi halunnut käyttää tassua lainkaan. Sisällytin jokaiseen kävelylenkkiimme melko jyrkän rinteen ylöskiipeämisen, jolloin Jiron oli pakko astua vasemmalla tassulla. Lihakset vahvistuivat pikkuhiljaa ja on vaikea olla muistamatta sitä ikimuistoista iltapäivää, kun Jiro ensimmäisen kerran juoksi neljällä tassulla ! Sen ilme oli täynnä ällistystä, riemua. Itsekin kiljuin ilosta ja kyyneleet sumensivat silmäni, kun Jiro tömähti minua päin hurjalla vauhdilla. Nyt Jiro kävelee kaikilla neljällä tassulla ja kipeän tassun ”kirputus” on jäänyt pois lähes kokonaan. Jiro todennäköisesti tulee aina ontumaan, koska nivelrikon ohella tassu on joskus murtunut ranteesta. Mutta jos verrataan tilannetta siihen päivään, kun Jiron saimme, on eroa valovuosi. Lemmikkieläinmessuilla 2002 yhdistyksen osastolla käydessämme näin videonauhalta otoksen Jirosta tarhalla ja siinä kaiken kansan nähden purskahdin itkuun. Kotiin päästyämme oli pakko halata poikaa ja kuiskata korvaan, että se on ohi nyt. Joskus iltaisin päivän touhujen jälkeen vain katselemme nukkuvaa Jiroa. Sen vähän pömpöllään olevaa masua, ihanaa turkkia, ikuisesti pystyssä olevaa toista korvaa. äidin pieni mies, joka on tehnyt pitkän ja tuskaisen matkan kotiin. Ja niin kuin varmasti moni Varjusta koiran ottanut, myös me mietimme, että miten joku on voinut olla niin julma ja tunteeton hylätessään näin ihanan otuksen. Meidän onnemme, mutta siitä onnesta Jiro on saanut maksaa kovan hinnan. Suurin toiveemme on, että Jiro nyt rakkauden ja lämmön ympäröimänä voisi jonakin päivänä unohtaa menneisyytensä. Että elämä on tässä ja nyt. |
Jirolle (Ukko, Huiska, Kultapoika)
23.7.2002 Suomeen - 15.2.2008 Lohjalla
Rakkaista rakkain, kauneimmista kaunein.
Sitä sinä olit.
Pohjattoman surulliset silmäsi kertoivat kovasta eletystä elämästä,
mutta sinä olitkin selviytyjä.
Olemme niin onnellisia siitä, että saimme tuhlata sinuun rakkauttamme
ja osoittaa, että elämällä oli sinulle sittenkin paljon hyvää annettavaa.
Sydämesi ei enää jaksanut, olit väsynyt.
Saatoin sinut hellästi sylissäni Luojan luo.
Nuku hyvin ystävämme, nuku rauhassa.
Kunnes jälleen tapaamme.
Sinua aina ja ikuisesti kaivaten,
Sanna ja Juha sekä paras kaverisi Varju-Ronja