Herra Aurinkoinen seisoo häkkinsä verkolla ja hymyilee valloittavan poikamaisesti. Koitan kävellä muina naisina ohi, mutta joku yliluonnollinen voima painaa jarrut kiinni ja siirtää jalkani peruutusvaihteelle. Jonahin ilme on ovela, se tietää saaneensa minut verkotettua. Eihän minulla ole hihnaakaan mukana ja vilkaistuani kelloa totean Hoiupaikan aukioloajankin olevan loppumaisillaan, koitan vielä toppuutella itseäni. Jonah ei hätäänny verukkeistani vaan laittaa kaiken viehätysvoimansa peliin ja katsoo suoraan sydämeen lämpimillä silmillään. "No hyvä on...", huomaan mumisevani sille ja lähden hakemaan talutushihnaa.

Jonahin panta on aivan liian iso, mutta sitä minulla ei ole enää aikaa alkaa vaihtamaan. Toivon vain ettei se osoittaudu kovin rimpuilevaksi lenkkeilytettäväksi. Se palkitsee luottamukseni ja kävelee mahdottoman hienosti, aivan vetämättä ja mallikelpoisesti melkeimpä sivulla seuraten koko ajan. Ohitamme muutaman koiran, joille Jonah heilauttaa tervehdykseksi häntäänsä, mutta rähisevän uroksen tullessa vastaan ei Jonahin kärsivällisyys kestä vaan se antaa tulla samalla mitalla takaisin. Helposti sen saa kuitenkin mukaansa jatkamaan matkaa eikä se jää muistelemaan pitkäksi aikaa kohtaamaansa isottelijaa vaan keskittyy nautiskelemaan taas kävelystämme.

Lähdemme moikkaamaan kissoja ja nehän ovat Jonahille aivan tuttu juttu. Se nuuhkaisee ystävällisesti paria kattimusta ja jatkamme matkaa taas. Koitan houkutella Jonah poseeraamaan kameralle, mutta se vetää koko homman ihan leikiksi. Herra alkaa piehtaroimaan maassa ja inahtelee tyytyväisyyttään, kun ymmärrän alkaa leikittää sitä. Käteni on välillä pojan hampaiden välissä, mutta se varoo koko ajan tekemästä liikaa vaikka paini välillä yltyy vähän villimmäksikin.

Joku tulee tarjoamaan minulle suklaata ja Jonah ponkaisee saman tien istumaan ja ojentaa tassuaankin saadakseen herkkua. Kaivelemme koirankeksit esiin ja kokeilen istu ja tassu käskyjä ja poika tekee työtä käskettyä. Sillä tuntuu olevan hyvin hallussa kaikki koiruuden perusasiat ja niiden päälle vielä aimo ripaus velmua huumorintajua ja hyväntuulisuutta. Kerrassaan hieno pakkaus 60 senttistä koiraherraa.

Jonahilla on ikää arviolta 5-vuotta. Se tuotiin koiratarhalle, kun se oli eräänä aamuna ilmaantunut vieraaseen pihaan ja alkanut leikkimään talon lasten kanssa. Tämän koiraherran asumismuodoksi voisi tämän hetken tietämyksen mukaan sopia melkeinpä mikä vain. Sen kodissa voi myös olla tyttökoiria, kissoja ja lapsiakin.

Jonah sai kodin heinäkuussa 2008.

Kuvia kodista 3.12.2008