OLGA ent. JONNA

Jonnan nyk. Olgan kuulumisia

Kaikki alkoi oikeastaan siitä, että seuratessani yhdistyksen sivuja luin Sissistä ja päätin hieman avustaa Sissin hoitoa. Otin avustusasiassa yhteyttä Katariinaan. Samalla mainitsin, että olemme avomieheni Mikan kanssa katselleet sivuja sillä mielellä, että ottaisimme kaverin seefferillemme Elmolle. Katarinalla ehdottikin, että seefferisekoitustyttö Jonna saattaisi sopia hyvin 1.5 vuotiaan Elmon kaveriksi.

Kävimme katsomassa Olgan (Jonnan) kuvaa yhdistyksen sivuilla. Eihän kuvasta paljoa nähnyt, mutta ajatuksena toisen koiran ottaminen tuntui kypsyneen molemmilla siihen pisteeseen, että lyhyen miettimisen jälkeen päätimme varata Olgan.

22.11.2003 sitten matkasimme lahden toiselle puolella hakemaan tyttöä uuteen kotiin. Reissulla oli mukana mukava kaikenkirjava porukka. Vietimme tihkusateisen päivän tarhalla ja käytimme muutamia koiria lenkillä, kunnes haimme Olgan aitauksestaan. Taksimatka satamaan sujui Olgan osalta Mikan sylissä nukkuen. Väsymyksestä huolimatta Olga kuitenkin jaksoi murista samalla takapenkillä matkaavalle Urholle, joka kaikessa leppoisuudessaan ei siitä mitään välittänyt. Myös koko laivamatkan Olga vain tahtoi nukkua hyttikäytävällä. Se ei sietänyt yhdenkään koiran pientäkään lähestymistä vaan ärähti heti jos joku (jopa pikkuruinen Flint ;-) tuli lähelle. Ajattelimme jo mielessämme, että minkälaisen pahalle haisevan pikku ilkiön oikein haimmekaan…;-)

Olga nukkui myös koko matkan Porvooseen, missä vastassa oli Elmo. Ulkona Elmo nosti pienen rähinän, mutta haisteltuaan rauhassa Olgaa, menimme kaikki sisälle. Ja Olga se vaan halusi nukkua ja nukkua, ja majoittui keittiön pöydän alle eikä sietänyt lainkaan Elmon uteliaita tutustumisyrityksiä. Pöydän alta se murisi, jos Elmo liikkui edes lähellä pöytää. Olga tietysti nukkui myös yön mainiosti, mutta Elmo oli aivan sekaisin ja ihmeissään. Se kiipeili meidän päälle sänkyyn ja koitti sieltä kurotella varovasti viereisellä sohvalla nukkuvaa Olgaa kohti, joka reagoi vain murinalla. Elmon kyltymätön uteliaisuus uutta tulokasta kohtaan, joka itse ei ollut vielä tippaakaan kiinnostunut tuttavuudesta, valvotti meitä viiteen asti aamulla ;-) Parina seuraavana päivänä Olga vaikutti suorastaan tikahtuvan sohvan pehmeyteen ja kyllä se siinä viettikin aikaa – nukkuen ja piehtaroiden.

Muutamassa päivässä, Olgan piristyessä myös sen kärttyisyys väheni. Ensimmäisinä päivinä se oli pihalla todella arka. Se halusi esimerkiksi heti sisälle, kun naapurin koira sattui haukkumaan. Kyllä se vieläkin on vähän arka jos sen kanssa on yksin ulkona. Meno on ihan toista, jos Elmo on mukana 'turvana'. Silloin mennään reippaasti ja riehakkaasti eteenpäin!

Olgalla alkoi melkein heti alkuun aika paha ripuli, joka meni ohi riisi-kananmuna dieetillä. Totesimme, että tarjoamamme penturuoka ei ollutkaan sopivaa ja merkin vaihdon jälkeen vatsa on ollut kunnossa. Tietysti osasyy saattoi olla olosuhteiden muutoksessakin ja samaan syssyyn annetussa matokuurissa. Pari ensimmäistä viikkoa Olga myös yski aikamoisia limoja, mutta se on jo loppunut kokonaan. Haukkuääntäkään ei aluksi oikein löytynyt, mutta nyt tyttö haukkuu tarpeen vaatiessa reippaasti.

Tehosterokotusten yhteydessä Olga todettiin ihan pirteäksi ja terveeksi. Elmolle tuli pian Olgan tulon jälkeen silmätulehdus (etukammiotulehdus), joka oli ensin toisessa silmässä siirtyen sitten toiseen. Lääkärin mukaan silmätulehduksen syy saattoi olla joko tylppä tälli silmään (ilmeisesti rajuista leikeistä Olgan kanssa) tai se on mahdollisesti saanut jonkun yleistulehduspöpön Olgalta. Silmät hoidettiin antibioottitipoilla. Niin tai näin, silmätulehdus tuntui pieneltä vaivalta siihen nähden, kuinka mukavaa näillä karvaturreilla on nykyisin keskenään. Nyt ne ovat ylimmät ystävykset ja leikkivät hurjasti keskenään. Lämpimän syksyn ansiosta ehdimme vielä joulun alla aidata osan pihasta niille ulkoilualueeksi. Olgalle on tullut jo 6 kiloa painoa lisää, mutta ei silti liikakiloja, sillä tyttöhän kasvaa vielä ;-)

Olga on todella kiltti. Tuntuu, että sitä pitää komentaa todella ”hillitysti”. Alkuun se saattoi vähänkin painokkaammasta ”ei” –kiellosta kiivetä syliin ja olisi varmaan kiivennyt mieluusti päälaelle asti korvat luimussa poukoten. Nyt se ei ole enää ihan niin herkkä. Paljoa se ei ole pahoja tehnytkään. Mitään ei pidä kuitenkaan jättää esim. keittiön lavuaariin, sillä Olgan mielestä kaikki kevyet esineet kuten lusikat ym. kuuluvat lattialle, jos se sattuu jäämään hetkeksikään yksin. Se on myös kova kiipeilemään. Huomasimme tämän, kun rakensimme ulkona koirien aitausta. Olga katseli meidän touhuja ikkunasta keittiön ruokapöydällä tai apupöydällä istuen tai seisten ;-) Kyllähän kissat hyppii pöydille, mutta että 22 kiloinen korkeahko koira…;-) Pitää aina muistaa siirtää tuolien istuinosat pöydän alle, ellei halua Olgaa pöydälle J Sanomalehtiä se lukee joskus mielellään…viimeksi se 'esitarkasti' sen ennen meitä ja ilmeisesti meinasi, ettei kenenkään tarvitse lukea urheilu- tai taloussivuja – niistä on paljon enemmän iloa eteiseen silputtuina J

Suuret kiitokset ja energistä vuotta 2004 yhdistyksen porukoille ja Varjupaikin henkilökunnalle!!!

Terveisin Olga, Elmo, Sanna ja Mika

Kuulumisia kodista 28.9.2007

Olga on ollut meillä nyt noin 3,5 vuotta ja hienosti on mennyt. Sakemanni-Elmon kanssa ovat hyviä kavereita, mitä nyt pientä pomottamista Olgan puolelta on välillä. Olga on pysynyt täysin terveenä. Pari vuotta sitten, kun äitienpäiväksi saatiin vasta ensimmäiset todella lämpimät päivät, Olgaa puri kuonoon peltotiellä makoillut tokkurainen kyy. Kaula ja kuono alkoivat paisua ja saimme avun naapurikunnan eläinlääkäripäivystyksestä. Muuta haaveria ei olekaan sattunut.

Nyt hauvelit ovat totutelleet elämään 11/05 meille syntyneen tyttösen kanssa. Etenkin tytön liikkeelle lähteminen oli aikamoinen kauhun paikka molemmille koirille. Olga murahtelee ja juoksee pakoon ja Elmo vahtii ja työntää lelujaan tytölle. Onneksi meillä on koiria varten tilava tarha, jotta ne saavat "hengähtää" siellä ja muut sen ulkopuolella. Päivä kerrallaan opetellaan yhteiseloa ja pikkuhiljaa molemmat koirat ovatkin pehmenneet suhtautumisessaan lapseen.

Olga on todella kiltti ja sympaattinen koira ja todella SUURI persoona. Suurilla korvillaan ja kehollaan sillä on tosi ilmeikästä viestintää. Se esimerkiksi tuo olohuoneesta huonekasvien tippuneita lehtiä keittiöön, mutta ei välttämättä heti näytä mitä sillä on suussa. Siinä se sitten kiemurtelee ja takapuoli vispaa puolelta toiselle, koko koira on kuin S-kirjain ja korvat on luimussa. Siinä vaiheessa on mentävä herkkukaapille ja vaihdettava kuivunut lehti herkkuun. Siltä ei saa rauhaa ennen kuin vaihtokauppa on tehty. Olga painoi tulleessaan (arviolta 7 kk:n ikäisenä) 14 kg ja nyt painoa on 34 kg.

Hyvää kevään jatkoa,

Terv. Sanna, Mika ja Pinja sekä Olga ja Elmo