Marraskuun loppupuolella 2003 surffailin Pelastakaa koirat ry:n sivuilla. Löysinkin silloin sivuston ensi kertaa. Selailin kotia etsivien koirien kuvia ja sitten tuli eteeni Jupiter. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Tiesin sydämessäni, että tuo koira on meidän poika. Katarinan avustuksella varasimme Jupiterin itsellemme. Sitä ennen Katarina otti selville, kuinka poika suhtautuu uroskoiriin ja kissoihin, koska kyseiset elikot sattuivat meidän perheeseen jo kuulumaan. Kun selvisi, että ongelmia suhteessa toisiin uroskoiriin ja kissoihin ei ollut, päätös oli selvä. Jo saman viikon aikana Jupiter pääsi Evin luokse kotihoitoon, kunnes puolentoista viikon päästä kävisimme pojan kotiin.

Joulukuussa 13.12.2003 mieheni Marko kävi Jupiterin Tallinnan satamasta, jonne Evi pojan toi. Kotona Joensuussa pojat olivat illalla kuuden aikoihin. Jännitin, kuinka eläimet suhtautuvat uuteen tulokkaaseen ja kuinka Jupiter kotiutuisi. Kun Jupiter hyppäsi autosta se heti antoi tassulla päivää että pätkähti. Sisälle poika tuli vähä jäykkiksenä ja Santtu – koiramme (8-vuotias kultainennoutaja) oli sisällä vastassa. Hieman meni pojilla jäykistellessä, mutta ei mitään pahempia ärinöitä. Kissat sen sijaan eivät olleet yhtään iloisia uudesta perheenjäsenestä. Kaksivuotias uroskissa ja vuoden ikäinen naaraskissa luumuilivat hyllyjen päällä häntä pörhäkkänä. Rollo –poika teki useita yllätyshyökkäyksiä pureutuen Jupiterin jalkaan kiinni, mutta Jupiter ei tehnyt kissoille mitään, päinvastoin hieman pelkäsi niitä.

Niin meni muutama päivä ja oikein ihmeteltiin kun kahdella uroskoiralla menee niin hyvin! Mutta, mutta…Santtu olikin mietiskellyt pääsään että eihän tämä uusi jeppe mikään vieraileva tähti olekaan, vaan tämä sällihän on tullut jäädäkseen. Kun koitti ensimmäinen yö, että en nukkunut Jupiterin kanssa kahdestaan, vaan eläimet saivat olla yhdessä yön samoissa tiloissa, räjähti. Santtu ja Jupiter rupesivat ottamaan aamuyöstä toisistaan mittaa raivoisasti. Menimme väliin Markon kanssa ja minä typeränä tyttönä menin käsin repimään koiria toisistaan irti. Ja arvata saattaa, että Santtu pureutui ranteeseeni vahingossa kiinni ja niin ranteessani oli noutajan kulmahampaan mentävät reiät. Koirat saatiin irti toisistaan ja minä ensiapuun, jossa sain jäykkäkouristuspiikin ja tikit haavoihin. Seuraavana päivänä kahakasta Jupiter kastroitiin Kontiolahden eläinlääkärillä. Me sitten olimme Jupiterin kanssa sairasosastolaisina, minä käsi paketissa ja Jupiter munat. Saatoin melkein kuulla Jupiterin ajattelevan päässään, että olisi se tappelu saanut jäädä tappelematta…

Tammikuu 16.1.2004

Valtakunnassa kaikki hyvin. Santtu ja Jupiter ovat toistensa parhaat kaverit ja myös kissat ovat ottaneet Jupiterin ystäväkseen ja iltaisin Jupiter ja kissat juosta rallaavat ja leikkivät yhdessä kissaa ja hiirtä…matot on rullalla siinä rytäkässä. Jupiter palvoo omaa perhettään. Etenkin äippä on se maailman tärkein asia. Poika on saanut tehosterokotukset ja lääkärintarkastuksessa ei ilmennyt pojassa mitään vikaa.

Jupiter on alusta asti ollut sisäsiisti ja hoitotoimenpiteet sujuvat mallikkaasti. Lenkillä poika välistä riehaantuu leikkimään ja Santun kanssa lumihangessa painiskeleminen ja juokseminen on tosi nastaa! Irti poikaa ei uskalla pihassa pitää, koska Jupu lähtee mielellään ohi ajavien autojen perään tai iltaisin jänisten perään. Reviiristään poika on ärhäkkä vieraille ihmisille.

Perheeseemme kuluu myös neljä hevosta, jotka asuvat tontillamme olevassa tallissa. Aluksi Jupiteria pelottivat hevoset tosi paljon, mutta nyt poika mielellään paimentaisi hevosia, eikä pelosta ole tietoakaan. Selkeästi Jupiterissa on paimenkoiraa. Iltaisin koirat ovat mukana tallilla, iltaruuan annossa.

Kodin raivoisa puolustaminen on ainut seikka, mitä pitää yrittää saada lievemmäksi. Puolustusvietti on kasvanut, mitä kauemmin Jupiter on ollut perheemme jäsen. Vieraiden tullessa Jupulle pitää laittaa kiinteä kuonokoppa, koska muuten se puree vierasta sumeilematta, eikä laskisi sisään. Ja auton tullessa pihaan on poika heti ikkunassa haukkumassa tulijalle. Kun Jupiter tutustuu tulijaan, se rauhoittuu ja on ihan rauhallista poikaa. Mutta se vahtii ihan selvästi koko ajan vieraiden liikkeitä. Olisiko joskus aikaisemmassa "elämässä" Jupiterilla vieraista ihmisistä huonoja kokemuksia?

Jupiter –poika on perheemme rakas jäsen. Se on iloinen, leikkisä, rakastava ja se ei koskaan kyseenalaista minun tai Markon johtaja-asemaa perheessä. Se uskoo kun sitä komennetaan, eikä se ole koskaan käyttäytynyt perhettään kohtaan uhkaavasti, päinvastoin se huolehtii rakkaasta laumastaan.

Syyskuu 8.9.2004

On kulunut lähes yhdeksän kuukautta, kun Jupiterista tuli perheemme jäsen. Nyt Jupiter tuntee jo kylässä käyvät ystävämme, eikä heidän tullessa sisälle tarvita kuonokoppaa, vaan vastassa on iloinen, häntäänsä heiluttava koira. Mutta kun uusia ihmisiä tulee kyläilemään, on kuonokoppa ehdoton juttu, ennen kuin Jupu tutustuu ihmiseen eikä koe tätä uhkaavaksi perheelleen ja itselleen.

Jupiter ja perheen muut eläinjäsenet tulevat hyvin toimeen keskenään. Santtu-koira on Jupiterille oikea idoli.

Tahdon osoittaa suuret kiitokset Katarinalle avustasi kaikissa eteentulleissa asioissa ja suuret kiitokset myös Eville, kun hän tarjosi Jupiterille rakastavan ja hyvän kotihoitopaikan siksi aikaa kunnes kävimme Jupiterin kotiin Joensuuhun.

Voimia kaikille Pelastakaa koirat ry:n työntekijöille ja Varjupaikin koirienhoitajille. Työnne on henkisesti raskasta, mutta korvaamattoman arvokasta.

Terveisin Anu

Takaisin