Kamon väritys on ikään kuin maastoon sopiva, tummaa selässä ja raitoja
muualla. Kooltaan tämä upea uros on noin 60cm ja ikää arviolta 3-4
vuotta. Ensin ajattelin sen olevan jopa nuorempi niin leikkisä se
häkissään on. Kamon leikillä on taipumus kiihtyä melko nopeasti aika
hurjaksi. Se ottaa hampailla kiinni lapasesta tai takin helmasta. Kun
ihminen itse tyyntyy eikä enää yllytä Kamoa, niin se myös rauhoittuu
nopeasti. Se selkeästi kuuntelee ääntä mutta myös katsoo ihmisen asentoa
ja kasvojen ilmeitä. Kuvia oli hiukan vaikea saada koska Kamo aina
hyppäsi kohti kameraa tavoitellen tätä ihmisen niin varjelemaa esinettä
suuhunsa. Kuvakokoelmissa onkin lukematon määrä lähikuvia Kamon nenästä
tai korvan kärjestä. :-D Pienten lasten perheessä nämä villit leikit
voivat olla liikaa.
Vähän malttamaton se oli odottamaan hihnan kiinnitystä, niin innolla se
oli lähdössä lenkille. Lenkkeilimme nartun ja sivuillammekin olevan
kookkaan Tsäki uroksen kanssa. Tyttöjen kanssa tämä komea poika tulee
tietenkin hienosti juttuun. Urosten kanssa Kamo pystyy hyvin
lenkkelemään ja jopa seisoskelemaan paikallaan, vieritysten. Jossain
vaiheessa Kamolle tulee sitten halu hiukan kokeilla paikkaansa. Se
saattaa nostaa käpälänsä toisen uroksen niskaan. Siitä tilanteessa tulee
tappelu, jos se on tullakseen. Kamoa tarvitsee kuitenkin vaan komentaa
ja hihnasta hiukan vetää niin se poistuu tilanteesta. Hihnassa Kamo
kävelee periaatteessa hienosti, välillä veto oli kuitenkin aika
voimakasta kun Kamo halusi nopeammin eteenpäin tai johonkin toiseen
suuntaan kuin taluttaja.
Kamo on varmasti omistajansa kanssa valmis harrastamaan ja/tai
liikkumaan paljonkin. Selkeät rajat ja perustottelevaisuus ovat ihan
ensimmäiset asiat jotka Kamolle on uuden omistajan toimesta opetettava.
Poikkeuksellisen upean näköinen koira ja luonteeltaan sellainen että
oikealla omistajalla Kamosta tulee oikea aarre.
Kamon kuulumiset 30.03.2006:
Hakumatka:
Selailin taasen kerran pelastetaan koirat- sivuja ja katselin sinne laitettuja
koiria. Muutama vaihtoehto oli jo kerinnyt löytyä, kun Kamo-koira tuli eteeni.
Silloin päätin, että nyt soitan ja kysyn. Kaikkein hauskinta koko tarinassa on
se, että kun katselin eri ilmoituksia Suomesta, niin joka kerta ajattelin, että
joo.. tuokin koira on yli 200 km päässä – en lähde. No, mutta kun Kamo tuli
vastaan, niin yli 550 km matka ei enää tunnu missään!
Soitin heti Essille ja niinhän siinä sitten kävi, että viikon päästä (4.3.)
olin jo kaverin kanssa autolla kohti Helsinkiä. Eckerö Linella tapasimme Susan
ja muut koiranhakijat, joiden kanssa sovimme yhteisistä kyydeistä tarhoille ja
selvittelimme muutenkin mielessä olevia asioita. Kuten Gerthan tarinassa tuli
jo ilmi, niin laivamatka piteni n. 2 tuntia kun jäimme merellä jäihin kiinni.
Mutta se ei meidän intoa lannistanut.
Tallinnan päässä taksi jo meitä odottelikin. Koiran hakijoiden nimiä en muista
(paitsi Mervin ?, joka oli hakemassa Jömmua kaverinsa kanssa), mutta toiset
kaksi olivat Oulusta ja yksi ähtäristä. Niin sitä vaan matkaan päästiin ja
alkoi jo vähäsen jännittämään. Perillä koiratarhalla en kerinnyt pahemmin
paikkaan tutustumaan, kun Kamo jo olikin sitten hihnan päässä melkein yhtä
ihmeissään.. Tässä vaiheessa korjattakoon tuo Kamon nimi, joka on tässä
muuttunut Kamuksi, epävirallisesti. Siitäpä sitä sitten lähdettiin kaverini
Tean ja Mervin kanssa taksilla takaisin satamaan. Taksimatkan aikana Tea risti
itsensä Kamun sylikummiksi, niin että sukulaissuhteetkin tulivat saman tien
hoidettua. Taksimatka meni todella hyvin ja taksimies kiitteli paljon, kun
koira ei tehnyt tuhoja/oksentanut ja kehui vielä kiltiksikin.
Satamassa istuskeltiin laivan lähtöön saakka. Kamu oli ihan innoissaan
kaikista uusista ihmisistä, jotka kävivät rapsuttelemassa, kunnes sitten meni
hermot. Mentiin käymään ulkona ja hihna rupesi Kamua risomaan, siinä kun sitä
komensin niin yhteen otettiin ja kävihän se sitten käteen kiinni. Se taistelu
on ainakin toistaiseksi jäänyt viimeiseksi ja hyvä niin.
Laivamatka 1. kerroksessa meni levottomasti. Kamu ei osannut/malttanut
rauhoittua lainkaan vaan hökelti käytävällä koko ajan. Sitten kun autoon
päästiin ja kotia kohti, niin Kamu makasi taju kankaalla takapenkillä, kun oli
niin väsynyt. Välillä se kävi nuolemassa molempien naamat ja katseli ikkunasta
maisemin. Automatka meni todella hyvin. Kotona aloitettiin heti pienellä
lenkillä, kunnon ruoka-annoksella ja sitten sitä nukuttiinkin iltaan asti. Jos
oli raskas reissu koiralle, niin oli se kyllä hakijoillekin.
Kotosalla:
Ensimmäinen viikko oli kaikille opettelua. Kamu ei meinannut jäädä
hetkeksikään yksin kotiin, vaan aloitti heti raaputtamaan ulko-ovea. Velipoika
pitikin sille seuraa sinä aikana, kun olin töissä. Loppuviikkoon asti kaikki
meni hyvin, mutta sitten tuli naapurin kanssa ongelmia. Naapurissa kun asusti
sellainen vankilakundi, joka ei tainnut erityisemmin pitää koirista.. alkoi
armoton uhkailu ja me päätimme muuttaa osoitetta. Osoitteenmuutos teki hyvää.
Kamu rauhoittui ja alkoi heti jäämään paremmin yksin kotiin. Paikkoja se ei ole
missään vaiheessa tuhonnut. Mutta joka ikinen kerta kun tulen kotiin niin
eteisen kaapin takit on lattialla ja kylpyhuoneessa odottaa aina yllätystä joka
lähtöön. Eli eroahdistusta on vieläkin. Tänään (30.3.) käytin Kamua
eläinlääkärissä, josta sain sellaisen feromonihaihduttimen sähkörasiaan, jonka
pitäisi vähentää Kamun eroahdistusta. Koitamme nyt sitä ensi alkuun.
Kamu on ollut aivan ihana koira. Se on luonteeltaan aivan loistava kaveri.
Sillä on halu oppia kaikkea uutta, vaikka välillä se on kyllä niin jästipää,
ettei kuuntele mitään. Lenkkeilyt on mennyt hyvin. Kamu haluaisi tutustua
jokaiseen koiraan ja ihmiseen, joka vastaan tulee. Se on todella
ihmisystävällinen, eikä se ole muille koirillekaan mitään tehnyt. Lenkkeillessä
Kamu innostuu välillä vetämään vähän turhankin rajusti, niinpä eilen kävin
ostamassa kuonoon laitettavan pannan, joka estää koiraa kiskomasta. Siitä onkin
ollut paljon apua.
Itse olen miettinyt Kamun todellista ikää. 3-vuotta oli arvio, mutta tunnustaa
että Kamu on vielä ihan pentu. Se on vielä niin leikkisä ja energinen.
Eläinlääkärikin sanoi tänään että hänkin luulee että se voisi olla nuorempi.
Yhtään ei kaduta, että Tallinnasta asti kävin koiran hakemassa, on se niin
ihana kaveri. Koirakouluun lähdemme seuraavaksi.
Terveisin: Mira ja Kamu (sekä kummi Tea)
28.07.2006
Hei!!
Pitää taas kirjoitella vähän kuulumisia. Kamu on edistynyt kesän aikana aivan
valtavasti, ja on sen kanssa kyllä töitäkin tehty. Tottelevaisuutta on
harjoiteltu nyt joka päivä toisinaan enemmän, toisinaan vähemmän.
Tottelevaisuusharjoituksien jälkeen Kamu on loppu päivän ja seuraavan päivän
ihan naatti. Alkuun sillä ei ollut mitään mielenkiintoa koulutuksessa.. teki
vaan kun pakko oli ja välillä ei sitten tehnytkään mitään. Sitten kun otettiin
mukaan herkut niin johan Kamun päässä napsahti. Kamu on todella vahva
luontoinen.
Hihnassa Kamu vetää välillä aika paljon ja tässä yksi päivä kokeilin miten
kulkee sitten ilman hihnaa.. sen jälkeen ei enää ole hihnaa tarvittu! Se hoksas
melkein heti missä kuljetaan kun ollaan lenkillä. ja kun muita koiria tulee
vastaan mennään vähäksi aikaa maahan odottelemaan että menevät ohi. Nykyään se
koko ajan seurailee mitä teen ja minne kuljen (siis lenkillä) ja seuraa heti
perässä. Ennen kun tahtoi kuljeskella siellä missä itse huvitti.
Yksin jääminen ei ole enää ongelma kun on tuo toinen koira. On pidetty niitä
nyt yhtä matkaa.. tekevät sitten yhdessä tuhoja :)
Kesäkuun alussa kamu oli päivällä karannut kun olin töissä. tulin kotiin ja
koiraa ei näkynyt missään - ja takaoven molemmat ovet oli auki!!! Oli se
ennenkin saanu sisemmän oven auki muttei takaoven lukkoa. no nyt se oli saanut
senkin.. sitä sitten etsittiin ja soiteltiin pitkin kyliä, kunnes löytyi. Kamu
oli mennyt paikallisen kioskin luo ja hypännyt tiskiä vasten että "saiskos
makkaraperunat?" vähän oli ihmisiä naurattanut. Onneksi koira löytyi ehjänä!
Takaoveen hommattiinkin sen jälkeen lukko. No- seuraavana päivänä Kamu luuli
löytävänsä tiensä ulos jääkaapin ja pakastimen kautta. Oli aukassut molemmat
ovet ja sulattanut pakastimen. No siihen kertaan on jäänyt sekin.
Rauhoittunut Kamu on kamalasti ja kuten kuvasta näkyy meidän välit on enemmän
kuin ok! Toukokuisen rähäkän jälkeen Kamu ei ole enää yrittänyt isotella.
Tietää siis paikkansa. Ja kastrointikin jo varmaan vaikuttaa. Sekin rauhoittaa
kun tuota tokoa ollaan harjoiteltu.. siinähän se energia ihan parhaiten
purkaantuu.
Hyvää kesän jatkoa!!
t. Mira ja Kamu
Kamu lopetettiin 2.8.06. Yhdistykselle asiasta ilmoitettiin seuraavana päivänä.
Kamolleni
Rakkaani, Armaani, kaunis kuvioturkkini, jään niin kaipaamaan..
Essi
Nyt olet tähti, nyt olet maa, tuulessa saatamme koskettaa.
Niin monta kertaa minä lähdin ja sinä jäit. Kotipihaan.
Mutta vain yhden kerran, yhden ainoan kerran sinä lähdit ja minä jäin. Itkemään.
Kertoisin tarinan jos osaisin, sanat kauneimmat sanoisin.
Ei ole sanoja tarkoitettu kertomaan, vain sydän säilöö
muistot ja kertoo ikävän tuon.
Kun aika koitti tunsit taivaan siivillä selkääsi koskevan.
Lensit joukkoon enkelten ja siellä kaukana jossain
seuraat meitä katsellen.
Nyt loistat tähtenä yötaivaan,
sua sydämemme aina kaipaa.
Nimesi sun muistan, mieleeni sen ikuistan.
Kuvasi sun kehystän, rakkaan hyvän ystävän.
