K A N E L I

Elämä menee harvoin niin kuin on suunnitellut ja ihania asioita voi tapahtua ihan sattumalta ilman, että niitä on suunniteltu etukäteen. Näin kävi meille.

Meidän perhe

Asumme poikakaverini kanssa kaksioissa Järvenpäässä Simba kissan ja viikonloppukoiran Obin kanssa. Obi hankittiin kun asuin vielä kotona ja sovittiin kun muutin pois kotoa etten ota kokopäiväisesti Obia koska kaikki olivat kotona koiraan niin kiintyneitä ja koira oli tottunut omakotitaloelämään. Olimme keskustelleet ikioman koiran hankinnasta, mutta olimme ajatelleet koiran hankkimista vasta myöhemmin.

Tutustuminen koerte varjupaikiin

Tutustuin Pelastetaan koirat yhdistykseen ihan sattumalta kun työkaverini Miia kertoi minulle yhdistyksestä ja houkutteli minua mukaan tutustumismatkalle tarhalle. Mietin osallistumista liian kauan ja tutustumismatka oli täynnä. Olin jo asennoitunut siihen etten pääsisi mukaan kunnes työkaverini soitti minulle muutamaa päivää ennen matkaa ja järjesti asiat niin että pääsin osallistumaan. Olen vieläkin valtavan kiitollinen tästä nimittäin muuten ei kaikki olisi niin kuin nyt.

Minun oli tarkoitus ainoastaan auttaa ja rapsuttaa ja jaella herkkuja koirille eli tarkoitus ei ollut vielä miettiä yhdenkään koiran ottamista. Näin ajattelin ennen matkaa, mutta huomasin pian että menoahan se on kun tarhalle lähtee!

Matka oli minulle sekä järkytys että helpotus. En tiennyt mitä olin odottanut, mutta olin jo kotona varautunut pahimpaan. Yllätyin kuitenkin siitä että tarhan työntekijät tekivät resurssejen puitteissa kaikkensa ja kaikista koirista pyrittiin parhaimman mukaan hoitaa. Järkyttynyt olin siitä kuinka kamalan kylmät ja kamalat oltavat koirilla oli. Ei se ole koiran elämää olla kytkettynä pieneen kylmään koppiin. Mietin miten kukaan on voinut vaan hylätä nämä ihanat ressukat. Miksi joitakin koiria on selvästi pahoinpidelty – Miksi!

Lauantaipäivä oli tuulinen ja kylmä ja sekä ihmiset että eläimet tärisivät kylmästä. Koirien kopit eivät olleet mitenkään eristettyjä ja koirilla oli vaan lyhyet kettingit ja kylmät kopit. Koiria oli kaikenlaisia, oli niin pieniä kuin isoja, sileäkarvaisia ja pörröisiä, nuoria ja vanhoja. Ihastuin valtavasti matalaan isokorvaiseen urokseen joka vei sydämeni kertaheitolla. Koira oli aika pieni ja se tärisi kylmästä. Istuin ja koiran kopin vieressä ja silitin koiran pehmeää turkkia ja annoin sille herkkuja. Kyyneleet valuen jouduin lähtemään koiran luota kun tuli kotiinlähdönaika. Tuntui kamalalta lähteä tarhalta tietäen kuinka moni koira jäi yksin sinne kylmyyteen. Olisin kovasti tahtonut tämän iki-ihanan koiran, mutta koska olimme alunperin ajatelleet koiran ottamista vasta myöhemmin ja emmekä siksi heti päässeet kotona yhteisymmärrykseen koiran ottamisesta sain kuulla että tämä kyseinen koira pääsisi parhaaseen mahdolliseen kotiin. Olin todella iloinen koiran puolesta ja mielessäni ajattelin että näin sen piti mennäkin.

Uusi tarhareissu

Olin jo päättänyt ensimmäisen tarhareissun jälkeen että tarhalle haluan mennä uudestaan auttamaan. Kun kuulin huhtikuussa että 5.5.02 oli yhdistys lähdössä tarhalle päätin ilmoittautua mukaan. Tarkoituksena oli ainoastaan auttaa eikä menettää sydäntäni uudelleen, toisinhan siinä kuitenkin käviJ

Kaneli

Avattuani tarhan portin silmäni osuivat heti maailman suloisimpaan, kauniimpaan, ihanimpaan ja söpöimpään olentoon – Kaneliin.

Kaneli oli päässyt lämpimän päivän kunniaksi sisätiloista ulos ottamaan raitista ilmaa ja nauttimaan ulkoilmasta. Siinä he seisoivat Kaneli ja Kanelin kämppis Helga ja katselivat tarkkaavaisena ympärillensä. Suuntasin askeleet kohti Kanelia ja ennen kuin ehdin tehdä muuta oli tämä ihana karvaturri jo sylissäni. Taisin menettää sydämeni heti nähtyäni tämän sydämenvaltaajan. Kaneli oli äärimmäisen kiltti ja luottavainen vaikka aloimme heti yhteisvoimin poistamaan kahta punkkia koiran päästä ja niskasta. Pienen punkkitaistelun jälkeen punkit irrottivat otteensa ja Kaneli oli vihdoin punkiton. Kaneli oli nuoren oloinen sylikoira. Sain kuulla että se oli kaksi viikkoa sitten löydetty kadulta juoksentelemasta lasten perässä. Otin muutaman kuvan Kanelista ja kuiskasin tämän korvaan että tälle löytyisi pian uusi koti, aivan varmasti. Pian pääsisit pois täältä. Kaneli istui sylissäni tarkasti kuunnellen pää kallellaan. En vielä silloin tiennyt että uusi koti oli jo löytynyt.

Kaneli vietiin sisätiloihin takaisin ja minun oli aika mennä kiertämään muut koirat läpi ja jatkaa herkkujen jakamista. Aika meni kuin siivillä enkä saanut Kanelia mielestäni. Kotiin tultuani kerroin heti Kanelista ja sovittiin että odotetaan että olen saanut kuvat kehitettyä. Samantien Kanelin kuvan nähtyään kotona sanottiin että onpas suloinen koira ja ihan meille sopivan näköinen. Olin aivan valtavan iloinen ja soitin Katarinalle joka lupasi heti tarkistaa onko Kaneli vielä tarhalla. Nukuin seuraavan yön todella levottomasti Kanelin kuva vieressäni. Vahdin kännykkääni kun vahtikoira ja heti kun se pirahti toivoin että nyt saisin tiedon tulisiko Kaneli meille. Kello kaksitoista Katarina soitti ja kertoi parhaimman mahdollisen uutisen, minusta tulisi Kanelin uusi äiskä. Ilohuuto raikui autossa ja leveä hymy ja onnellinen olo valtasi koko minut.

Odotusaika

Kaneli pääsisi kotiin 18.5.2 ja halusin ehdottomasti itse tulla mukaan hakemaan kultakimpaleemme. Ostelin kaupoista herkkuja ja leluja ja uuden punaisen pienen pannan ja punaisen nahkahihnan. Laitoin kaikki hyvissä ajoin valmiiksi, laitoin lelut ja uudet juoma ja ruokakupit paikoilleen. Nyt tarvitsisi ainoastaan odottaa että aika kuluisi nopeasti koska ainoa mikä kotoamme puuttui oli Kaneli.

18.5.02

Vihdoin päivä koitti ja istuimme laivassa matkalla tarhalle. Olin niin jännittynyt ja hermostunut että en tiennyt miten päin olla. En voinut uskoa sitä todeksi että tänään olisi vihdoin se päivä kun saisin pitää Kanelia sylissäni ja viedä sen uuteen omaan kotiin. Tarhalla aika meni hyvin nopeasti. Kaneli oli kotihoidossa ja tuli tarhalle juuri ennenkö lähdettiin ajamaan kohti satamaa. Voi sitä riemua kun sain nostaa tämä suloisen karvaturrin syliini ja rutistaa sen lämmitä turkkia ihoani vasten. Voisin melkein vannoa että Kaneli ymmärsi että nyt veisin sen pois tästä paikasta ja se pääsisi pysyvään uuteen rakastavaan kotiin. Taksissa Kaneli loi vielä viimeisen vilkaisun kotimaahansa ennenkö noustiin taksista pois ja käveltiin laivaan. Kaneli makasi koko laivamatkan sylissäni nauttien läheisyydestä ja silityksistä. Olimme molemmat aivan valtavan onnellisia ja nautimme joka hetkestä.

Automatka satamasta kotiin sujui erittäin hyvin. Kaneli istui sylissäni ja katseli ulos auton ikkunasta kun vanha tekijä. Autosta ulos päästyämme tepsuttelimme kerrostalon rappusia kiltisti ylös. Kun avasin kotioven jännitin kovasti sitä miten meidän tyttönen suhtautuu meidän Simba kissaan. Simba oli onneksi tottunut koiriin , mutta en ollut varma siitä oliko Kaneli tottunut kissoihin. Kaikki meni kuitenkin erittäin hyvin, molemmat nuuhkaisivat toisiaan ja sen jälkeen Kaneli jatkoi paikkojen tutkiskelua. Ruoka ei maistunut, mutta uni sitäkin enemmän.

Alkuaika

Olimme varautuneet kaiken maailman ongelmiin, mutta saimmekin yllättyä kovasti kun mitään ongelmia ei tullut. Kaneli otti meidät alusta alkaen uusiksi ”vanhemmikseen” ja seurasi meitä joka paikkaan. Totuttelu jäädä yksin kotiin meni oikein hyvin ja muutamassa päivässä tyttö oppi että jos valjaita ei laiteta päälle ei myöskään mennä ulos. Ensimmäisen kerran kun jätin tytön yksin hetkeksi tuli pieni huuto, mutta se loppui ennenkö pääsin alaovelle. Hyvin nopeasti tyttö oppi talon tavoille ja kun hän huomasi että lähdimme töihin ei hän tullut enää ovelle mukaan vaan jäi kiltisti makoilemaan lattialle.

Riemu oli ja on vieläkin valtava kun tullaan kotiin. On ilohuutoserenaadia ja hyppytanssia. Vaikka Kaneli on hyvin pieni n. 30cm ja paino n. 5,5kg osaa hän hypätä ilman vauhtia syliini. On ihana tulla kotiin kun tietää että ikävä on ollut molemminpuolinen.

Lääkärissä todettiin että tyttö on terve ja masussa ei ole pentuja. Tarhalla työntekijät olivat vähän arvuutelleet josko Kaneli olisi tiinenä koska sillä oli juoksu kuin se tuli tarhalle. Onneksi ei ultrassa kuitenkaan näkynyt mitään. Kaneli arvioitiin noin vuoden ikäiseksi. Parin viikon päästä mentiin uudelleen lääkäriin samaan uusintarokote + tarkistuttamaan kutisevat korvat. Huomattiin että tytöllä oli paha kurkkutulehdus ja korvapunkki + korvatulehdus. Valitettavasti ensimmäinen eläinlääkäri ei ollut tätä huomannut. Saatiin onneksi tehokkaat lääkkeet ja reilun viikon jälkeen Kaneli oli täysin terve.

Päivä päivältä Kaneli oppi uusia asioita ja lelutkin alkoivat kuukauden päästä kiinnostamaan. Kaneli ei ollut osannut alussa leikkiä laisinkaan, mutta seuraamalla toista koiraa oppi Kaneli pian uusia ”temppuja”.

4 kk yhteiseloa

Nyt on yhteistä taivalta takana tasan neljä kuukautta ja olemme erittäin onnellisia yhdessä.Riehuminen ja leikkiminen on mielipuuhia ja kaiken liikkuvan metsästäminen on hauskaa. Muurahaiset ja perhoset ja kaiken maailman pörriäiset ovat Kanelin mielestä ihania.Ajokoiraa Kanelissa taitaa olla koska erityisesti rusakot kiinnostavat. Kerran tyttö pääsikin vahingossa rusakkojahtiin, mutta onneksi rusakko pääsi karkuun ja Kanelille ei käynyt mitenkään.

Kaneli on erittäin oppivainen, energinen, vilkas ja ketterä ja rakastaa mahdollisimman korkeiden esteiden päälle hyppimistä. Olemme aloittaneet tokon ja olen ilmoittautunut valmiiksi keväällä alkavaan agility alkeiskursiiin.Ketteryydestä on ollut sekä hyviä että huonoja puolia. Kerran hävisi avattu makkarapaketti mystisesti ruokapöydältä ja päätyi sohvalle tyynyn alle. Lelutkin niin Kaneli löytää sekä hyllyltä että pöydältä.Hurjapäisyyttä Kanelista löytyy myös. Metsäretkellä Kaneli näki kaksi hirveä ja rohkeana tyttönä hän lähti niitä haukkuen ajamaan. Onneksi tyttö huomasi pian että hirvet taitavat olla hiukan nopeampia kun hän itse ja palasi kiltisti takaisin. Vapaana Kanelia voi pitää maalla ja metsässä. Jos Kaneli näkee jonkun kivan eläimen voi hän sitä hetken lähteä ajamaan , mutta tulee kyllä melkein heti takaisin. Kerran kun tyttö jäi nuuhkimaan jotain mielenkiintoista ja kun me kävelimme eteenpäin hätääntyi Kaneli ja alkoi kimeästi haukkumaan ja tuli sitten vauhdilla luokse eikä päästänyt meitä silmistään sen jälkeen.

Muista koirista Kaneli tykkää, mutta jos kyseessä on iso uroskoira on sitä mukava Kanelin mielestä komentaa.Vieraita ihmisiä kohtaan on Kaneli ulkona hiukan varautunut. Jos joku yhtääkkiä yllättäen tulee silittämään painuu Kanelin häntä vatsan alle ja ilme muuttuu pelokkaaksi. Eri asia on jos hän saa itse mennä tutustumaan silloin ihmiset ovat kivoja ja mukavia. Kovaäänisiä lapsia ja yleensä kaikkia yllättäviä ääniä Kaneli pelkää aluksi hiukan. Kotona Kanelilla on turvallinen olo eikä silloin pelkää vieraita laisinkaan. Kaneli on samalla hyvin rohkea ja tutustumishaluinen, mutta myös tietyissä tilanteissa hiukan varautunut.

Sisällä Kaneli on aina hyvin rauhallinen eikä paljoa riehu, mutta kun tytteli pääsee ulos juoksemaan vapaana on sitä riemua hauska katsella. Ei voi muuta kuin nauraa kun Kaneli saa pieniä hepuleita kun se juoksee ympäri, ympäri pihalla hakee jonkun risun tai kävyn ja heittelee sitä ilmaan. Huomaa kuinka suuresti Kaneli nauttii riehumisesta ja vapaana olemisesta. Onneksi Kaneli pääse usein vanhempieni luokse riehumaan ja kesäisin kesämökillä Kaneli saa juosta vapaana niin paljon kuin ikinä haluaa.

Tässä Kaneli makaa sohvalla tyytyväisenä ja onnellisena nauttien suuresti joka hetkestä. Olemme kaikki hyvin kiintyneitä tähän söpöläiseen ja sekä ystävämme että tuttavamme ovat ihastuneet tähän ihanaan nappisilmään. Parempaa koiraa emme olisi voineet saada ja olemme valtavan onnellisia siitä että tämä suloinen kultakimpale on luonamme.

Iso kiitos Miialle ja Katarinalle, ilman teitä emme olisi Kanelin kanssa saaneet toisiamme. Kiitos myös yhdistykselle joka tekee sanoinkuvaamattoman hienoa työtä!

Annika & Kaneli 18.09.02

Takaisin