KATJA

Kuvassa olen minä ja Donia joka oli eräs elämäni rakkauksista ja jonka takia tuli eräässä vaiheessa Virossakin reisattua hyvinkin tiheään! Itselleni en voinut Doniaa ottaa mutta hän pääsi Suomeen ja on nykyään rakastettu perheenjäsen. Donia kuitenkin jäi minun sydämeeni :)!

Alla kuvassa on minun hetkellinen hoitokoirani, Pamela, jolla on myös suuri paikka sydämessäni ja olisi ollut paikka perheessämme jos olosuhteet olisivat olleet toisenlaiset. Pamela on kaikinpuolin ihana koira ja valitettavasti en löytänyt hänen nykyisessä omistajastaan mitään vikaa, jotta olisin saanut syyn olla luovuttamatta hänet. Ja Luoja tietää että yritin ;) ! Pami elää nykyään todellista onnenelämää Espoossa!

Kuvassa myös minun nykyinen lellivauvapuudelityttöni, Muska! Minulla on ollut villakoiria yhteensä nyt yli 14 vuotta ja jumaloin rotua. Toiveissa on kuitenkin joskus myös toisen koiran otto, ei väliä ulkonäöstä tai rodusta tai roduttomuudesta, kunhan on meille sopiva! Valitettavasti se vielä ei kuitenkaan ole ajankohtaista.

Muska on nyt 2 vuotias itsetietoinen ja vahvaluonteinen vahtikoira. Puudelit ovat ihan oikeasti mielestäni parhaimpia vahtikoiria! Muskan kanssa harrastamme agilityä ja kavereiden kanssa metsässä rymyämistä!

Perheesemme kuuluu myös Sohvi, n. 13-vuotias rouvakissa ja Pesonen, n. 5kk. utelias poikakakarakissa. Sohvi on suomalainen rescuekissa joka tuli meille vuosi sitten ja Pesonen on Varjupaikista ja on meillä ollut jo peräti kohta 2 viikkoa (tämä on kirjoitettu 24.9.2003). Kaikki on sujunut todella hyvin.

Itse olen muuttanut Suomeen äitini kanssa 8-vuotiaana Moskovasta. Ikäni olen ollut eläinrakas ja jo pienenä tyttönä Moskovassa ruokin paikallisia kulkukoiria vanhempieni vähemmän suosiollisella avustuksella ;). Vieläkin muistan erään oranssin, mielestäni ison mutta toisaalta olin itsekin aika pieni, koiran jonka toin joskus ihan kotiin saakka ruokittavaksi monta kertaa. Vieläkin mielessä kummittelee että miten sille on käynyt....?

Takaisin